Leffan nimi voisi myös olla: Legendat kehässä tai Mestarien taidonnäyte. Nimittäin niin vaikuttava on näyttelijäkaarti, johon kuuluu Oscar-voittajat Phillip Seymour Hoffman ja Christopher Walken, Oscar-ehdokas Catherine Keener sekä Mark Ivanir ja tämän hetken parhaimmista nousevista lahjakkuuksista Imogen Poots. Elokuva kertoo Keenerin, Hoffmanin, Walkenin ja Ivanirin klassisen musiikin maailmankuulusta kvartetista. Keener ja Hoffman ovat naimisissa ja heillä on tytär (Poots). Walkenin hahmo sairastuu Parkinsoniin ja tämä lyö kapulaa rattaisiin kvartetin menestykselle.
En ymmärrä musiikista mitään. Sävelkorvani on olematon. Juuri ja juuri osaan lukea yksinkertaisia nuotteja. Osaan myös soittaa Herra kädelläsi-virren ensimmäisen säkeistön yhdellä sormella pianolla! Näin maallikon silmistä leffa sisälsi vähän liikaa musiikinammattilaisjargonia, jota en ihan kaikkea ymmärtänyt. Siitä huolimatta on leffa erittäin sympaattinen, tyyni draama, jonka pohjalla makaa mielenkiintoiset ihmissuhdekuviot taitavien näyttelijöiden näyttelemänä. Missä on eritoten Walkenin Oscar-pysti tästä leffasta!? Hoffman on jälleen kerran niin hyvä, ettei sitä tajua. Hänen näyttelemisensä on niin sulavaa, näkymätöntä, vaikuttavaa, luonnollista, että ei hänen edes tajua näyttelevän. Hän on jumala näyttelijänä. Eritoten hän toimii loistavasti kun hänet pistetään yhteen yhtä lahjakkaan näyttelijän kanssa, kuten Catherine Keener on. Ei ihme, että he ovat olleet useassa leffassa yhdessä.
Leffa on yllättävän lyhyt. Pidin tästä paljon, tässä ei kuroteta eeppisyydessä minnekään kuuhun, vaan pidetään tunnelma hyvin tasaisena läpi elokuvan ja annetaan hyvien näyttelijöiden tehdä temppunsa. Elokuvan finaali sai minut vollottamaan kuin pienen vauvan.
...=)