A Late Quartet (A Late Quartet)

Leffan nimi voisi myös olla: Legendat kehässä tai Mestarien taidonnäyte. Nimittäin niin vaikuttava on näyttelijäkaarti, johon kuuluu Oscar-voittajat Phillip Seymour Hoffman ja Christopher Walken, Oscar-ehdokas Catherine Keener sekä Mark Ivanir ja tämän hetken parhaimmista nousevista lahjakkuuksista Imogen Poots. Elokuva kertoo Keenerin, Hoffmanin, Walkenin ja Ivanirin klassisen musiikin maailmankuulusta kvartetista. Keener ja Hoffman ovat naimisissa ja heillä on tytär (Poots). Walkenin hahmo sairastuu Parkinsoniin ja tämä lyö kapulaa rattaisiin kvartetin menestykselle.

En ymmärrä musiikista mitään. Sävelkorvani on olematon. Juuri ja juuri osaan lukea yksinkertaisia nuotteja. Osaan myös soittaa Herra kädelläsi-virren ensimmäisen säkeistön yhdellä sormella pianolla! Näin maallikon silmistä leffa sisälsi vähän liikaa musiikinammattilaisjargonia, jota en ihan kaikkea ymmärtänyt. Siitä huolimatta on leffa erittäin sympaattinen, tyyni draama, jonka pohjalla makaa mielenkiintoiset ihmissuhdekuviot taitavien näyttelijöiden näyttelemänä. Missä on eritoten Walkenin Oscar-pysti tästä leffasta!? Hoffman on jälleen kerran niin hyvä, ettei sitä tajua. Hänen näyttelemisensä on niin sulavaa, näkymätöntä, vaikuttavaa, luonnollista, että ei hänen edes tajua näyttelevän. Hän on jumala näyttelijänä. Eritoten hän toimii loistavasti kun hänet pistetään yhteen yhtä lahjakkaan näyttelijän kanssa, kuten Catherine Keener on. Ei ihme, että he ovat olleet useassa leffassa yhdessä.

Leffa on yllättävän lyhyt. Pidin tästä paljon, tässä ei kuroteta eeppisyydessä minnekään kuuhun, vaan pidetään tunnelma hyvin tasaisena läpi elokuvan ja annetaan hyvien näyttelijöiden tehdä temppunsa. Elokuvan finaali sai minut vollottamaan kuin pienen vauvan.

...=)

She's Funny That Way (She's Funny That Way)

Tämä oli niin hauska, että tuntui kuin se olisi loppunut kesken. Nauroin paljon, etenkin Jennifer Anistonin esittämälle terapeutille. Imogen Poots on kyllä ehdottomasti tämän hetken uusista lupauksista paras. Owen Wilsonista en roolissaan pitänyt. Asiaa ei edesauttanut se, että rooli oli ällöttävä, mutta ei Wilson kyllä nostanut tikkua ristiin muuttaakseen asiaa. On myös erittäin valitettavaa yhä vain nähdä Rhys Ifansin saavan rooleja Hollywoodista, etenkin tälläisten tapausten jälkeen.

Sitten taas toisaalta en pitänyt elokuvan wannabe-neurootikko-woody-allen-otteesta, koska tätä tyyliä hallinnoi vain ja ainoastaan yksi, edellä mainittu nero. Enkä pitänyt elokuvan lopusta. Se, että yht'äkkiä kulman takaa syöksyy Quentin Tarantino ja nappaa elokuvan naispääosan (Poots) mukaansa kun lopputekstit lähtevät rullaamaan, on jotenkin epämääräisen ärsyttävää. Joten lyhyesti: Aniston jälleen kerran pelastaa loputkin elokuvasta.

Sinkkuna suhteessa (That Awkward Moment)

Sinkkuna suhteessa on vuonna 2014 valmistunut [romanttinen?] komedia. Sen pääosissa on Zac Efron, Miles Teller ja Michael B. Jordan ja mukana on myös Imogen Poots. Efron, Teller ja Jordan esittävät kolmea sinkkukaverusta, jotka sopivat, että pysyvät sellaisina. No arvata saattaa, näin ei käy.

Miksi minä päädyn koko ajan katsomaan elokuvia, joissa on mukana Miles Teller, vaikka en voi sietää häntä. Outoa on myös, että kaksi vuotta sitten hän oli lukiopoika The Spectacular Now -elokuvassa ja nyt hän on jo työssäkäyvä, kolmeakymmentä ikävuotta lähestyvä mies. Zac Efronista sen sijaan pidän. Hän on tehnyt upeaa työtä ponnistaen Disneyn lapsitähden maineesta, vakavasti otettavaksi miespääosan esittäjäksi. On mukavaa nähdä, että kaikki eivät päädy sille Macaulay Culkin / Amanda Bynes-tielle. Michael B. Jordan nousi tähdeksi kertaheitolla Fruitvale Station-elokuvan kanssa ja ymmärrän kyllä, miksi hänet on kastattu tälläiseenkin tähtirooliin - kyllä hänessä on ainesta. Elokuvan suurin yllättäjä on kuitenkin minulle entuudestaan täysin tuntematon nimi Imogen Poots, nuori naisnäyttelijä, joka on todella hyvä, sympaattinen ja mielenkiintoinen roolissaan. Hänen varaansa laskisin rahani, jos pitäisi veikata näiden tähtien tulevaisuutta.

Aika hauska siis tälläinen tämän hetken nousevat nimet yhdessä elokuvassa-kaarti elokuvassa on. Muuten elokuva on myös erittäin toimiva kevyt komedia, joka onkin kääntänyt perinteisen romanttisen komedian tai suoraan sanottuna chick-flickin aseteleman toiseen suuntaan - koska tässä elokuvissa tarkastellaan suhteen ensihetkiä miehen näkökulmasta. Ei tämä mikään mullistava keksintö ole, mutta tuo jotain uutta tähän genreen, josta tuntuu jo kaikki ideat olevan valitettasti vähän käytettyjä. Siitä huolimatta Me Romantiikan nälkäiset haluamme vain tälläistä kevyttä hömppää, jota katsomiseen ei tarvita sen ihmeempiä ponnisteluja. Ja tässä on yksi hyvä sellainen. Ei sen ihmeempää.

...=)