Don Shirley (
Oscar®-voittaja Mahershala Ali) oli maailmankuulu pianisti 1900-luvun puolivälissä. Hän asui New Yorkissa, Manhattanilla, arvostetun Carnegie Hall-musiikkisalin yläpuolella, hulppeassa asunnossa. Hän oli koulutettu, sivistynyt ja lahjakas. 60-luvulla hän lähti Amerikan kiertueelle ja mukaansa hän palkkasi autokuskiksi Tony Vallelongan (
Oscar®-ehdokas Viggo Mortensen). 60-luvulla etenkin eteläiset osavaltiot Yhdysvalloissa olivat segregaation ja Jim Crow-lakien kourissa vieläkin, joten tummaihoisen Shirleyn matka oli vaarallinen. Italianamerikkalainen Vallelongan tehtävä oli auton ajamisen lisäksi pitää Shirley turvassa.
En usko viihtyneeni elokuvan parissa yhtä hyvin sitten The Greatest Showmanin jälkeen. Näissä molemmissa elokuvissa on sellaista popcorn-viihteen tuntua. Ne on maalattu lavein vedoin, tunnetta ja elämystä jahdaten. Molemmat elokuvat tuntuvat jopa liian lyhyiltä, sillä niin elokuvallisia taidonnäytteitä ne ovat.
Green Book on siis vuoden yllättävin hyvän mielen elokuva. Se yhdistää vaivattomasti humorisia hetkiä, koskettavimpiin dramaattisiin hetkiin ja kokonaisuudesta tulee hyvin kepeä ja tahdikkaasti rullaava elokuvakokemus. Elokuvassa on hyvä tempo ja hyvä rytmi. Kohtaukset puksuttavat eteenpäin juuri oikeassa suhteessa. Tätä eittämättä edesauttaa elokuvan rakenne, joka perustuu automatkaan. Koska välimatkat ovat Amerikassa pitkiä, tarjoaa se katsojalla mitä mahtavimman tilaisuuden kunnolla paneutua näihin kahteen hahmoon. He saavat paljon kohtauksia, jossa he vain puhuvat keskenään, toisensa ja tie seuranaan. Näin yksinkertaisista palasista rakentuvat usein parhaimmat elokuvat.
Tietenkin myös 1960-luvun rotujaottelun kahtiajaettua maailmaa katsoi taas silmät ihmetyksestä ammollaan. Etenkin se oli vavahduttavaa katsoa Don Shirleyn silmien läpi, sillä tässä oli kuitenkin mies, joka oli huomattavasti menestyneempi kuin yksikään valkoihoinen ihminen elokuvassa. Erityisesti kohtaus, jossa Shirleyn ja Vallelongan auto hajoaa keskelle tietä ja tien vieressä jonkinlaisessa orja-asemassa on ryhmä mustaihoisia tekemässä peltotöitä. Kahden maailman kohtaaminen on hyytävä ja erityisesti Mahershala Alin tulkinta on hienovaraisen syvällistä sillä hetkellä. Olisinkin toivonut elokuvaan nimenomaan tarkempaa fokusta Alin hahmoon. Elokuvan päähenkilö on selvästi Vallelonga, joka on yksinkertaisuudessaan sympaattinen, mutta samasta syystä ei tarvitse päähahmon palkintopallia alleen, erottuakseen edukseen. Nyt Don Shirley jää hahmona hieman etäiseksi, mikä on sääli, sillä tämän pitäisi olla elokuva joka nostaisi nimenomaan afroamerikkalaista miestä jalustalle, kerrankin. Pakostakin sitä ajattelee, että keskushahmoksi on valittu nimenomaan Vallelonga, vähän kuin pehmittämään Don Shirleyn rankkaa elämää meitä katsojia varten. Ja tässä onnistutaan. Elokuva on hyvin sirkushuvimainen. Mutta oikea kysymys lieneekin, että tulisiko sen olla?
Ajoittain siis tuntui, että rotuaiheessa oiottiin mutkia vähän liian suoraksi. Vastapainona voi tietysti esittää argumentin, että ehkä niitä mustan miehen kärsimysnäytelmiä on paljon nähtykin jo. En ole tarpeeksi asiantuntija toteamaan, että miten afroamerikkalainen mies tulisi elokuvaviihteessä esittää. Elokuva on saanut osakseen niin kehua, että rankkaakin kritiikkiä valkopesustaan. Kuin että rasismi esitellään aiheena, joka olisi jo ratkottu, kun aihe kääritään niin kauniiseen ja puhtoiseen pakettiin kuin Green Bookissa.
Mahershala Ali ottaa roolistaan kaiken irti. Hän rakentaa erittäin spesifin ja hiotun roolisuorituksen. Hänen tulkintansa on täsmällistä ja tarkkaa. Myös hahmonsa pinnan alla kytevän maailman hän rakentaa hienosti. Ja samalla linjalla jatkaa Viggo Mortensen. Hän tekee hieman luotaantyöntävästä hahmostaan todella sympaattisen, lämpimän ja hyväsydämisen. Hänen kauttaan pääsemme syvemmälle myös Don Shirleyn mielenmaailmaan. Nimenomaan yhdessä nämä kaksi näyttelijää rakentavat hienon kokonaisuuden. Elokuvallisesti tämä oli viihdyttävä, mutta aiheen käsittelyssä hivenen pinnallinen.
Don Shirley (Oscar®-voittaja Mahershala Ali) oli maailmankuulu pianisti 1900-luvun puolivälissä. Hän asui New Yorkissa, Manhattanilla, arvostetun Carnegie Hall-musiikkisalin yläpuolella, hulppeassa asunnossa. Hän oli koulutettu, sivistynyt ja lahjakas. 60-luvulla hän lähti Amerikan kiertueelle ja mukaansa hän palkkasi autokuskiksi Tony Vallelongan (Oscar®-ehdokas Viggo Mortensen). 60-luvulla etenkin eteläiset osavaltiot Yhdysvalloissa olivat segregaation ja Jim Crow-lakien kourissa vieläkin, joten tummaihoisen Shirleyn matka oli vaarallinen. Italianamerikkalainen Vallelongan tehtävä oli auton ajamisen lisäksi pitää Shirley turvassa.
