Nancy Meyers ohjasi ja käsikirjoitti vuonna 2009 romanttisen komedian, jonka pääosissa on
Meryl Streep, Steve Martin ja Alec Baldwin. Elokuva tuotti yhteensä huomattavan 219 miljoonaa dollaria. Elokuva oli ehdolla muun muassa Golden Globe-palkinnon saajaksi.
Jane ja Jake Adler (Meryl Streep ja Alec Baldwin) ovat eronnut aviopari, joka aloittaa suhteen. Jake on uudelleennaimisissa ja Jane on tapaillut talonsa laajennuksesta vastaavaa arkkitehtiä (Lake Bell ja Steve Martin). Janen ja Jaken lapset ovat myös mukana setvimässä rakkauskuvioita.
En haluaisi negatiivisen reaktioni vaikuttaa arvostelun sävyyn, mutta lainaten Meryl Streepiä "I don't care". Pientä säätöä on ehkä typerin romanttinen komedia, jonka olen nähnyt. En ymmärrä, miten kolminkertainen Oscar-voittaja Meryl Streep on suostunut tälläiseen, suoraan sanottuna, roskaan. Käsikirjoitus on imelä ja naiivi. Se on, toistaen tätä sanaa ehkä liian usein, kliseinen. En siedä katsoa kliseistä elokuvaa ja siksi Pientä säätöä oli aivan kamalaa katsottavaa. En edes jaksa rueta luettelemaan käsikirjoituksen aukkoja, koska niitä oli monta. Ja kuinka tahansa hurmaavaa oli kuunnella alkupuolella alituiseen rimputtavia kitaratunnelmointeja, alkoivat ne lopussa hiertää ainakin minun korviani. Elokuva oli myös täysin kuorrutettu, ei tippaakaan realistisuutta, niin lavasteissa, henkilöissä kuin missään muussakaan. Myös valaistus oli teennäinen.
Meryl Streep on surkeassa elokuvassa, joskeenkin keskinkertainen ja kertokoon se hänen taidoistaan. Mitä pidän hänestä, on, että hän ei karta tämänkaltaista elokuvaa, vaikka hänen pitäisi. Hän tekee miten itse haluaa ja uskaltaa laittaa itsensä likoon. Jos minä olisin hänen managerinsa, käskisin hänen julkaista julkisen anteeksipyynnön elokuvan puolesta, mutta Meryl Streep pärjää huomattavasti paremmin ilman minua ja hyvä niin. Hän osaa heittäytyä ja käyttäytä kuin oikea elokuvatähti. Siitä hänelle kunnia.
Alec Baldwin on mielestäni surkea näyttelijä, juuri tälläisten elokuvien takia. Hänellä voisi olla hieno filmografia ja ura takanaan, jos hän olisi esimerkiksi kieltäytynyt tämän sortin elokuvasta. Hän pilaa maineensa ja häntä ei voi ottaa tosissaan. Hän osaa tosin olla hyvin ärsyttävä, hahmon sitä vaatiessa. Onko se hyvä juttu, sitä en tiedä.
Steve Martin on koomikko. Hän tuntee itsensä ja tietää, mitä tekee. Valitettavasti hänen tarvitsee olla elokuvan ympärillä ja jos elokuva, kuten tässä tapauksessa, on hänen ympärillään, ei hän toimi. Martin ei toimi.
Pientä säätöä onnistuu komediallisesti; se on suuri vitsi. En tiedä pitäisiko itkeä vai nauraa, koska minun oli kamala katsoa jotain näin suurta imelyyttä.
4+
Steve Martin kuuluu omiin komediaikoneihini. Martin Short on jossain pätkissä hauska. Laitoin tämän päälle, koska tämä sai jotain Emmy-ehdokkuuksia ja harvoinpa tällaisille komediaspesiaaleille mitään kovempaa jalometallia myönnetään. Vitsit lähtevät hyvin alussa käyntiin. Tämä muistuttaa jopa vähän jotain Oscar-gaalan avajaismonologia ja banteri Martinin ja Shortin välillä on purevaa. He ovat mestarillisia odotuksilla leikkijöitä. Hienoa nähdä kahden kokeneen veteraanin leikittelevän sillä, miten vitsiä rakentavat ja sitten vievätkin punchlinen jonnekin täysin muualle - odottamattomaan. Tunnelma on siis rentoa ja homma pysyy hyvin kasassa. Hieman loppua kohti väsymys alkaa näkymään. Eivät nämäkään mitään nuoria pojankloppeja enää ole, joten mitä muuta odottaakaan. Silti, on tämä kuitenkin käsikirjoitettu. En tiedä, miksi loppu on jätetty niin heiveröiseksi. Homma lässähtää viimeistään siinä kohtaa, kun Short heittää vaatteet pois päältään ja Martin kaivaa esiin banjon. Kaiken kaikkiaan siis 5/10.
