Arvostelu: Game Night

Loma (2015) -tekijöiden uutuus; Jason Batemanin ja Rachel McAdamsin tähdittämä Game Night toimi oikein hyvin kun leffassa kävi katsomassa. Erityisesti ne komedialliset osuudet osuivat kyllä maaliin. Välillä sai oikein nauraa niin paljon, että kyyneleet valuivat silmistä. Batemanin komediallinen, lakoninen persoona toimii mielestäni tosi usein ja jopa Rachel McAdams näyttää, että kykenee repertuaarin laajuudessaan myös komediaan.

Ja etenkin se tilannekomiikka on tässä ihan huipussaan. En vielä tiedä, kuinka hyvin tämä toimii kotisohvalta katsottuna, jossa komediat aina tuntuvat vähän laimenevan. Itse olisi jättänyt vähän vähemmällä kaikki lapsuuden traumailut, lapsettomuusongelmat, veljeskaunat, syrjähyppypaljastukset ja ennen kaikkea oudot naapurit ja keskittynyt pelkästään siihen sekoboltseiluun, mikä on tässä toteutettu niin hyvin. Koska nyt kun komedia on niin hyvä kuin on, niin draamalliset hetket tuntuvat pakostakin tylsiltä ja päälleliimatuilta. Enkä nähnyt niille tarvetta. Mutta siis suurimman pohjanoteerauksen vetää Jesse Plemons. Hänen hyypiöhahmonsa ei ole hauskaa nähnytkään ja kohtauksissa käytetään ihan tuhottomasti aikaa hänen ympärillä hyörimiseen.

Mutta siis ihan mahtavaa, että uskalletaan vääntää kierroksia komediaan. Jossain vaiheessa siirsin oikein käteni silmieni eteen kun en vain jaksanut enää uskoa, että homma menisi noin överiksi - ja mitä parhaimmalla tavalla. Näyttelijäkaarti on suurimmaksi osin tosi huippua. Ehdottomasti päätyy jossain vaheessa uusintakatseluun, ties vaikka useampaankin kertaa, kuten minulla on tapana kuluttaa komediat ihan loppuunsa, etten naura enää kertaakaan leffaa katsoessani. Mutta se on ihan parasta, kun leffa naurattaa aluksi kuitenkin niin paljon, joten siitä riittää ammennettavaa. Eli suosittelen kyllä, kerrankin katsottavaksi leffateatterissa, viihdyttävyydestä ei tarvitse huolehtia.

En katsoisi traileria, mutta tämän leffan kanssa sen juuri ja juuri jopa kestää katsoa. Kaikkia vitsejä ei ole siihen tungettu ja leffa pääsee silti yllättämään, mikä on sinänsä harvinaista tälläisissä komedioissa. Toivottavasti tälle ei tule jatko-osaa. Vähän tässä annettiin siihen osviittaa, mutta yleensä jatko-osat vain laimentavat lähtöidean säälittäväksi litkuksi, josta ei ole enää mitään iloa kenellekään - eikä tämä suurelta osin jatko-osaa mielestäni kaipaa. Tämä toimi mielestäni hyvin juuri siksi, että idea oli omaperäinen, mikä sekin on todella harvinaista komediassa.

...=)