En pitänyt tästä yhtä paljon kuin The Killing of A Sacred Deerista. Minua alkaa huolestuttaa, että ohjaaja Yorgos Lanthimoksella on vain tämä yksi kortti hihassaan. Nimittäin The Lobster ja The Killing of A Sacred Deer ovat melko samanlaisia elokuvia ja liekö jos olisin nähnyt The Lobsterin ensiksi, olisin ihan sen pauloissa ja The Killing of A Sacred Deer tuntuisi vain sen jatkeelta. Lanthimoksen fiktiivinen maailma on mielenkiintoinen. Se on kuin autistien valloittama maailma, joka on samalla satiiri meidän nyky-yhteiskunnastamme, mutta tavalla, joka ei täysin aukea. Musta huumori on pääosassa ja näyttelijöistä ei voi juuri sanoa kahta sanaa enempää, sillä joko heidän tyylinsä on täysin puista tai täysin nerokasta. En pysty nyt puhumaan koko Lanthimoksen elokuvallisesta ilmaisuvoimasta, sillä kaksi elokuvaa on kuitenkin vielä liian kattamaton otos, mutta jos puhun vain The Lobsterista, niin minulle se hajosi siihen, että en välittänyt yhdestäkään hahmosta. Siinä missä Sacred Deer oli tarkoituksella häiriintyneen psykologinen kauhutrilleri, The Lobster kuitenkin yrittää ainakin ajoittain leikkiä jonkinlaista romanttista elokuvaa. Ja silloin se tarkoittaa sitä, että katsojan tulisi välittää edes yhdestä hahmosta, jotta voisi kiinnostua elokuvastakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti