Geishan muistelmat kertoo Chiyosta, nuoresta maalaistytöstä, jonka perhe myy hänet ja hänen siskonsa geisha-taloon. Chiyon sisarta ei kuitenkaan hyväksytä tähän Okiyaan, vaan hänet myydään toiseen taloon "Pleasure-districtille", Hanamachissa. Ensin sisarukset eivät löydä toisiaan, mutta vaivalla Chiyo tavoittaa sisarensa ja he suunnittelevat pakenevansa. Vain Chiyon sisar kuitenkin onnistuu pakenemaan. Chiyo aiheuttaa pakosuunnitelmallaan velkaa itselleen, joka hänen täytyy maksaa pois työnteolla. Hänen Okiyansa omistaja, Mother, on niin pettynyt Chiyoon, että päättää ettei koulututa häntä Geishaksi vaan hän toimisi hänen henkilökohtaisena orjanaan. Surullisena pakosuunnitelman epäonnistumisesta, Chiyo murjottaa sillalla, jonne ei ehtinyt ajoissa tavatakseen sisarensa ja päästäkseen pakoon. Sillalla hän tutustuu ystävälliseen liikemieheen, The Chairmaniin. Tämän ystävällisyyden inspiroimana Chiyo päättää elvyyttää unelmansa päästä Geishaksi, vaikka joutuukin palvelemaan vielä kauan aikaa Motherin orjana. Minkä Chiyo vasta myöhemmin oppii on tultuaan geishaksi, muutettuaan nimensä Sayuriksi, että geishana oleminen ei välttämättä olekaan niin helppoa, mitä hän alunperin Hanamachiin tultuaan luuli. Myös The Chairmanille rakkauden tunnustaminen tuntuu olevan mahdotonta.
Elokuva luo aivan oman maailmansa. Siksi juoni saattaa vaikuttaa monimutkaiselta, mutta loppujen lopuksi se on varsin selkeä. Suoraan sanottuna elokuva antaa kokonaisvaltaisen kuvan koko geisha-kulttuurista, vaikka jollekulle, joka ei ole siitä kuullutkaan. Elokuva käsittelee todella syvällisesti aiheena, sitä, mitä on olla geisha. Samalla se on myös nuoren naisen kasvutarina ja kuvaus rakkaudesta ja ihmisyydestä itsessään. Se myös tuo esiin loistavasti feministisyyden. Se on rankka tarina, mutta ei juonen käänteiden takia, vaan sen mitä se kuvastaa; geishan syvimmän olemuksen. Samalla kaunista, mutta kuitenkin traagista ja jopa alentuvaa. Tunteellisesti raskas ja brutaali, on elokuva kuitenkin saavutus tunnelman ja ilmapiirin suhteen. Geishan muistelmat antaa myös uskottavan kuvan naisen asemasta. Kuinka nuoria tyttöjä myytiin Hanamacheihin ja kasvatettiin vuosia, vain voidakseen miellyttää miestä kaatessaan teetä. Vain palvellakseen miestä. Eikä virheitä tullut, jos tuli niin -kärsi.Rob Marshall kuvaa kauniisti. Hän rinnastaa täten geishan koko olemuksen. Antaa vain vilahduksia kauneudesta. Antaa kulissin kauneudesta. Virheetön tai tyylipuhdas ohjaus ei aivan ole, mutta on silti ihailtavaa, että sama mies, joka ohjasi Chicagon, ohjasi Geishan muistelmat. Niissä on paljon yhteneväisyyttä, monta samanlaista piirrettä, mutta maailmat ovat täysin erit. Käsikirjoitus on ehkä paras, mitä feministisyys on lahjaksi elokuvateollisuudelta saanut. Ainakin minun silmissäni. On inhottavaa ajatella sitä nöyryyksen ja alentuvuuden määrää, jota geishan on täytynyt tuntea. Raaten miehen eteen. Joka tapauksessa elokuva on emotionaalisesti hyvin koskettava ja upeasti rakennettu. Se antaa tunnelman katsojalle. Tunnelman, joka elokuvan loppuvaiheilla muuttuu, vapautuneemmaksi ja oudolla tapaa jäin sitä ihmettelemään. En ollut edes huomannut kuin ahdistavalta ja piinaavalta Hanamachin maailma oli tuntunut. Tämä on todellinen saavutus. Vielä täytyy tietenkin kehua kaunista puvustusta, henkeäsalpaavaa kuvausta ja taidokkaasti luotuja lavasteita. Lisäpisteet myös elokuvan pysäyttävästä musiikista.
Suosittelen todellakin elokuvaa kaikille, jotka haluavat hemmotella itseään, sillä se on aistien juhlaa. Koko näyttelijäkaartin omistautuminen ja syvä uskollisuus elokuvaa kohtaan, herättää geishakulttuurin eloon.9 1/2
.jpg)
...=)