Tropic Thunder kertoo näyttelijä Tugg Speedmanista (Sylvester Stallone-jäljitelmä), joka tavoittelee Oscar-palkintoa ja suostuu siksi kuvaamaan tulevaa elokuvaansa viidakossa, oikeissa olosuhteissa. Muut elokuvan näyttelijät ovat arvostettu ja viisin kertainen Oscar-voittaja Kirk Lazarus (Russell Crowe-jäljitelmä), joka on metodinäyttelijä ja on hahmossaan kuvausten välilläkin, koomikko Jeff Portnoy (Chris Fairley-jäljitelmä), Alpa Chino ja Kevin Sundusky.
Olin erittäin innostunut katsomaan elokuvan. Olin innostunut katsomaan sen, koska se oli saanut paljon kehuja kriitikoilta, yleisesti hyvänä pidetty elokuva. Saihan se jopa Oscar-ehdokkuuden. Katsottuani elokuvan, totta puhuakseni, en tiennyt mitä ajatella. No en keskittynyt siihen enempään, kuin vasta nyt kun ryhdyin arvostelemaan tätä elokuvaa, tajusin, että tässä ei ole mitään hyvää. En ymmärrä, miksi tämä elokuva on saanut positiivisia arvosteluja. Oikeastaan, ymmärrän, koska perinteisesti kriitikot rakastavat kun arvostettuja, erityisesti toimintaklassikoita parodioidaan. Hollywood rakastaa eniten nauraa itselleen. Tähän voisi kirjoittaa vaikka kommentin: "It's funny, 'cause it's true". Joka tapauksessa mielestäni, Tropic Thunder on yliarvostettu elokuva. Komedia on köyhää ja elokuvan tyyli, yllättävää kyllä, itserakasta. Ironia ilmenee tässä, koska elokuvan pitäisi nimen omaan nauraa itsekkyydelle ja sortuu siihen itse. Kuvittelen vain elokuvantekijät virnuilemassa editointihuoneessa. Kun joku tietää olevansa hyvä, hän ei yleensä ole ja se vaikutelma minulle ainakin syntyy tästä elokuvasta. Voi myös tosin olla, että en lähtökohtaisesti pidä elokuvan ideasta. On todella paksua imitoida oikeita näyttelijöitä ja tehdä se liialla itseriittoisuudella. Lopputulos ei vain minulle ole tyydyttävä.
Robert Downey Juniorissa ilmenee nimenomaan tämä elokuvan ongelma. Kun katson häntä, hänestä tulee itseriittoinen vaikutelma ja hänen näyttelemisensä on itsekeskeistä, mikä on taas ironista, koska hän näyttelee hahmoa, joka on ihan samanlainen ja ei, hän ei näyttele niin hyvin itserakasta hahmoa, että siksi hänestä tulee itserakas vaikutelma.Ben Stiller on pelastava voima, näyttelijänä. Pidän myös Jay Baruchelin koomisesta tyylistä, McConaughey on päästetty liika valloilleen, samoin Cruise. Jack Black on ankea, täysin kliseinen näyttelijä. En oikein vieläkään tiedä, mitä ajatella elokuvasta. Jos se on jonkun mielestä hauskaa nähdä komedia, joka on paksua, itserakasta ja jopa ilkeää, niin suosittelen tätä elokuvaa. Ja jos se olikin tämän komedian tarkoitus, niin anteeksi, jos en ymmärtänyt sitä. Elokuva kohtasi ilmestyessään paljon riitaa ja kiistoja sen soveliaisuudesta ja minunkin täytyy todeta, että elokuva yrittää repiä huumoria täysin stereotypisistä oletuksista ja käyttäytyy todella epäsoveliaasti. Se ei ole hauskaa, se on tyhmää. Naurun sijaan, elokuva antaa katsojalle tunteen kiusallisuudesta. Hyvää elokuvassa on maskeeraus, lavastus, valaistus, efektit, kuvaus, editointi. Tekniseltä puolelta elokuvassa ei ole siis mitään vikaa ja hyvällä tarkkuudella se onkin tehty. Se nimenomaan korostaakin elokuvan komedisuutta ja antaisi kehykset hyvälle komediallekin.
6-
...=)