Arvostelu: Jumanji: Welcome to the Jungle

Tiesittekö, että Dwayne "The Rock" Johnson matkustaa oman kuntosalinsa kanssa? Enkä nyt pilaile tämän asian kanssa. Kyseessä ei myöskään ole millään lailla taskukokoinen kuntosali ollenkaan, jos sellaisia edes on... Vaan ihan kunnon halli. Hän kirjaimellisesti pakkaa aina kuntosalinsa ja lähetyttää sen kuvauspaikalle, jossa sitten purkaa sen... kunnes taas vaihtaa lokaatiota ja pakkaa koko kompleksin uudelleen. En haluaisi olla kriittinen, mutta jo on maailma mennyt tyhmäksi. Onhan miehen muskelit siis ihan katsomisen arvoisia ja vaikuttava ansio hänelle ja kaikki kunnia. Mutta on tuo nyt aika harvinaislaatuista käyttäytymistä.

Mistä me siis puhuimmekaan? Ai niin, joo siis hän tähdittää uutta versiota Jumanji -leffasta. Tässä versiossa joukko nuoria pelaa videopeliä, joka imaisee heidät sisäänsä. Teini-ikäisistä kakaroista tulee siis elokuvatähden näköisiä toimintasankareita. Näitä versioita esittää Johnson, Kevin Hart, Nick Jonas ja Jack Black. Naisen nimeä en muista.

Siis ihan hauska idea mielestäni. Tosin se idean hauskuus vähän niinkuin esiteltiin jo trailerissa ja tämä ei todellakaan ole sen luokan elokuva, joka jotenkin ylittäisi odotukset. Mielestäni oli ihan hauskaa nähdä jonkun Dwayne Johnsonin ihmettelevän kohtauskaupalla omia muskeleitaan tai Kevin Hartin harmittelevan omaa pituuttaan. Kaikkein osuvimmaksi homma pyörähtää siinä vaiheessa, kun Jack Black kanavoi jostain syvältä sisimmästään teini-ikäisen tytön.

Selitetään nyt vielä, eli; tyttö, joka pelasi Jumanji-videopeliä valitsi avatarikseen Jack Blackin näköisen tiedemiehen ja kun hänet imettiin pelin sisään, tuli hänestä siis Jack Black. Ja siis ihan täysin nerokasta. Black siis pääsee revittelemään sydämensä kyllyydestä ja varastaa kyllä koko esityksen. Kuka olisi uskonut, että hän pystyisi niin hyvin ilmentämään teini-ikäistä tyttöä? En ole koskaan pitänyt Blackia mitenkään huonona näyttelijänä ja hän ei ole edes koomikkona sellainen, mikä ärsyttäisi liikaa - ainakaan siis omasta mielestäni. Nämä koomikot vähän menevät sillä lailla että toiset tykkää ja toiset ei. Mutta en siis ollenkaan ajatellut, että tulevaisuudessa elokuva, jota odottaisin eniten olisi jokin kunnon draamaelokuva, jossa Blackille annettaisiin oikea tilaisuus näytellä. Sillä sen tämä elokuva todisti. Haluaisin niin nähdä hänet nyt jossain elokuvassa, missä hän pystyisi ilmentämään yhtä monitahoista sisäistä maailmaa kuin tässä. Toki tässä elokuvassa se mahdollistuu vain naurettavan fantasiahörvellysjuonen takia, mutta odotan siis innolla, että Hollywood on herännyt ja käyttää häntä hyväkseen.

En ole mikään videopelien suurin ystävä. Siksi elokuvan seuraaminen oli ajoittain hieman tylsää. Itse vain kavahdan heti, kun aletaan puhumaan jostain tasoista ja miten täytyy päästä jonnekin viimeiselle tasolle ynnä muuta vastaavaa. Mutta onneksi elokuva suurimmaksi osin pystyy nousemaan tälläisen videopelimäisen kerronnan yläpuolelle - suurelta osin kiitos osaavan näyttelijäkaartin kuten Kevin Hart, josta olen tykännyt ennenkin - taas; koomikko-osastoa ota tai jätä ja edellä mainittu Jack Black sekä Nick Jonas. The Rock oli myös taas ihan siedettävä, koska hänet oli tajuttu törkätä rooliin, jossa hänen karismansa ei käynyt liian ärsyttäväksi, sillä kuten sanottu hän ei esittänyt itseään sankarina, vaan jotain toista ihmistä The Rockin kehossa sankarina. Se pelastaa hänen roolisuorituksestaan paljon, sillä hänellä on paha tapa muuntua liian paatokselliseksi muissa sankarirooleissaan.

Sitten taas päästän itseni vauhtiin ja vauhkoan taas samoista asioista kuin ennen. Mutta vaihtoehtoja ei taaskaan anneta. Se, että sanon etten muista edes tytön nimeä on huolestuttava merkki. Ensinnäkin siis täysin tylsää, että oikean elämän tytöstä tulee videopelissäkin se kiintiönainen. Ja tämä on tylsää siis siksi, että täytyyhän kunnon Hollywood-pläjäyksessä olla se romanttinen sivujuoni. Mutta siis miettikään kuinka hauskaa olisi ollut, jos teini-ikäistä poikaa olisi näytellyt The Rock ja teini-ikäistä tyttöä esimerkiksi Kevin Hart ja he olisivat silti rakastuneet! Se olisi ollut jotain ihan parasta. Mutta siis kaikkein tyhmimmän elokuvasta tekee se, että se yrittää ns. kiertää sen ympäri, että elokuvan ainoa naishahmo on tosiaan seksikäs seikkailijamimmi bikineissä viidakossa (!) sillä, että nämä ovat vain hahmojen avatareja. Ja niin edistyksellistä kuin se onkin, että Jack Black esittää tyttöä, niin minusta silti tässä vähän taanutaan tyypillisyyksiin sillä, että toista tyttöä esittää vain tämä tyypillinen damsel-in-distress-täti, jonka näyttelijän nimeä en edes muista - koska hänen ainoa tehtävä elokuvassa on näyttää kauniilta ja olla sankarin rakkauden kohde. Ja kun tässä olisi ollut mahdollisuudet niin paljon erilaisempaan ja parempaan kerrontaan...

Siinä, sain paahdettua taas paahdettavani ja se saarna on ohi. Mutta siis erittäin toimivaa Hollywood-viihdettä oikein isolla rahalla. Olen jotenkin viime vuosina oppinut näitäkin katsomaan ihan eri silmällä. Jotkut Fast ja Furiousit, King Kongit ja Jumanjit voivat olla ihan viihdyttäviä elokuvia, eikä niiden ehkä tarvitse olla enempää. Odotan siis innolla, että minua viihdytetään taas samalla intensiteetillä kuin tässä.

...=)

Kung Fu Panda 3 (Kung Fu Panda 3)

Jennifer Yuh Nelson ja Alessandro Carloni ovat kokeneita animaattoreita, jotka ovat siirtyneet Kung Fu Panda-elokuvasarjan taustatiimistä ohjaajan tuoleille kolmatta osaa varten. Näitä Dreamworksin animaatioita verrattaessa, Kung Fu Pandan kaksi edellistä osaa olivat jokseenkin menestyneempiä lippuluukuilla, mutta yhteensä tämä elokuvasarja on tuottanut yli 1,3 miljardia dollaria. Dreamworksilla on käsissään kyllä menestysresepti Jack Blackin ääninäyttelemän, Kung Fu-taistelulajia taitavan pandan kanssa.

Konsepti toimii. Black on Po-niminen pandakarhu joka on kahden aikaisemman elokuvan mittaan todistanut, että jopa kömpelönä ja laiskana ahmattina tunnettu eläin voi nousta koko paikallisen laakson tärkeimmäksi suojelijaksi ja muiden eläimien johtajaksi ja opettajaksi. Hänen jalanjäljissään seuraa Angelina Jolien kovaluontoinen Tiikeritär, Lucy Liun käärme ja muun muassa Seth Rogenin ääninäyttelemä rukoilijasirkka. Dustin Hoffman lainaa äänensä arvostetulle mestariopettaja Shifulle, joka on puolestaan punainen panda. Kun nämä muut Kung Fu-eläimet yksitellen häviävät taistelussa pahan Kain (J.K. Simmons) edessä, jää se Po:n harteille puolustaa rakkaitaan ja tämä onnistuu vain löytämällä itsensä uudelleen. Matka pandojen synnynseuduille ja jälleennäkeminen perheenjäsentensä kanssa vahvistaa Pon itseluottamusta ja elokuvan lopussa seisoo tärkeä viesti siitä, että olemalla oma itsensä ja vain sillä, voi tehdä jonkinlaisen vaikutuksen maailmassa.

Kung Fu Panda 3 hakee inspiraatiota kiinalaisesta kansanperinteestä. Tämä on ilmeisintä elokuvan musiikkimaailmassa sekä visualistiikassa. Välillä se jopa käy vähän häiritseväksi, kun animoijat leikkivät kiinalaisen taiteen muodolla ja yrittävät soveltaa sitä animaation muotoon. Yhteydet myös vanhoihin taistelulajielokuviin ovat ilmiselvät muun muassa leikkausjäljessä tai niin sanotuissa montaasipätkissä, joissa hyvin usein kuvataan Kung Fun harjoittamista ironisen kliseisesti - mikä osaltaan toimii myös huumorin keinona, kun taistelulajia ei harrastakaan perinteinen macho-sankari, vaan pullea, pehmoinen panda.

Kung Fu Pandaa aina määrittävä tekijä on ollut huumori. Selvä pyrkimys on rikkoa sankarimyyttien perinnettä eläinten maailman viattomuuden ja tietyn lapsellisuuden vastakkainasettelulla. Varsin teräviä ovat kohtaukset huumorissaan, jossa kaikki ei menekään niin kuin odottaisi vaan vaikka Kung Fu potkun sijaan näemmekin pandakarhun taistelevan vihollistaan vastaan läskin mahansa kanssa. Tai yht'äkkiä tämä pandakarhu kesken taistelun tiimokseen saattaakin hengästyä ja ottaa pienen tauon jättäen kaikki ympärillään ihmettelemään, että mitä tapahtuu...

Jack Black erityisesti on fyysisen komedian mies ja antaa kaikkensa tässä äänipääroolissaan. Kaikki ääninäyttelijät ovat erityisen nakutettuja rooleihinsa. Oma suosikkini on Blackin pandakarhun isänä toimiva lintu, joka ei normaalisti kävisi pandan isästä ollenkaan. Mutta sepä taisteleekin koko elokuvan konseptin lailla ennakko-odotuksia vastaan ja viesti on inspiroiva. Lintu voi rakastaa pandaa kuin omaa lastaan ja pandalla voi olla kaksi isää. Voimakkaan härän voittaakin tiikerin sijaan pullea panda tai pieni rukoilijasirkka. Erityisesti tämä kolmas elokuva käyttää voimakasta metaforaa siitä, että sinun ei tarvitse tulla keneksikään muuksi, sinun täytyy vain löytää itsensä.

Lapsille tämä elokuva on puhdasta kultaa, mutta voin sanoa, että näin aikuisempana katsojana, pidän Kung Fu Pandaa kaikkein mieluisimpana animaationa. Sen sympaattisuus ja elämäniloa ja -asennetta huokuva lämpö on terapeuttista.

...=)

Tropic Thunder (Tropic Thunder)

Ben Stiller tähditti, ohjasi ja osittain myös käsikirjoitti Tropic Thunder-nimisen elokuvan vuonna 2008. Muut käsikirjoittajat ovat Justin Theroux ja Etan Cohen. Elokuva on tuottanut yli 180 miljoonaa dollaria ja sen pääosissa on Stillerin lisäksi Robert Downey Jr., Jack Black, Steve Coogan, Brandon T. Jackson, Jay Baruchel, Nick Nolte ja Tom Cruise sekä Matthew McConaughey. Downey Jr. oli ehdolla parhaan miessivuosan Oscar-palkintoon.
     Tropic Thunder kertoo näyttelijä Tugg Speedmanista (Sylvester Stallone-jäljitelmä), joka tavoittelee Oscar-palkintoa ja suostuu siksi kuvaamaan tulevaa elokuvaansa viidakossa, oikeissa olosuhteissa. Muut elokuvan näyttelijät ovat arvostettu ja viisin kertainen Oscar-voittaja Kirk Lazarus (Russell Crowe-jäljitelmä), joka on metodinäyttelijä ja on hahmossaan kuvausten välilläkin, koomikko Jeff Portnoy (Chris Fairley-jäljitelmä), Alpa Chino ja Kevin Sundusky.
      Olin erittäin innostunut katsomaan elokuvan. Olin innostunut katsomaan sen, koska se oli saanut paljon kehuja kriitikoilta, yleisesti hyvänä pidetty elokuva. Saihan se jopa Oscar-ehdokkuuden. Katsottuani elokuvan, totta puhuakseni, en tiennyt mitä ajatella. No en keskittynyt siihen enempään, kuin vasta nyt kun ryhdyin arvostelemaan tätä elokuvaa, tajusin, että tässä ei ole mitään hyvää. En ymmärrä, miksi tämä elokuva on saanut positiivisia arvosteluja. Oikeastaan, ymmärrän, koska perinteisesti kriitikot rakastavat kun arvostettuja, erityisesti toimintaklassikoita parodioidaan. Hollywood rakastaa eniten nauraa itselleen. Tähän voisi kirjoittaa vaikka kommentin: "It's funny, 'cause it's true". Joka tapauksessa mielestäni, Tropic Thunder on yliarvostettu elokuva. Komedia on köyhää ja elokuvan tyyli, yllättävää kyllä, itserakasta. Ironia ilmenee tässä, koska elokuvan pitäisi nimen omaan nauraa itsekkyydelle ja sortuu siihen itse. Kuvittelen vain elokuvantekijät virnuilemassa editointihuoneessa. Kun joku tietää olevansa hyvä, hän ei yleensä ole ja se vaikutelma minulle ainakin syntyy tästä elokuvasta. Voi myös tosin olla, että en lähtökohtaisesti pidä elokuvan ideasta. On todella paksua imitoida oikeita näyttelijöitä ja tehdä se liialla itseriittoisuudella. Lopputulos ei vain minulle ole tyydyttävä.
      Robert Downey Juniorissa ilmenee nimenomaan tämä elokuvan ongelma. Kun katson häntä, hänestä tulee itseriittoinen vaikutelma ja hänen näyttelemisensä on itsekeskeistä, mikä on taas ironista, koska hän näyttelee hahmoa, joka on ihan samanlainen ja ei, hän ei näyttele niin hyvin itserakasta hahmoa, että siksi hänestä tulee itserakas vaikutelma.
     Ben Stiller on pelastava voima, näyttelijänä. Pidän myös Jay Baruchelin koomisesta tyylistä, McConaughey on päästetty liika valloilleen, samoin Cruise. Jack Black on ankea, täysin kliseinen näyttelijä. En oikein vieläkään tiedä, mitä ajatella elokuvasta. Jos se on jonkun mielestä hauskaa nähdä komedia, joka on paksua, itserakasta ja jopa ilkeää, niin suosittelen tätä elokuvaa. Ja jos se olikin tämän komedian tarkoitus, niin anteeksi, jos en ymmärtänyt sitä. Elokuva kohtasi ilmestyessään paljon riitaa ja kiistoja sen soveliaisuudesta ja minunkin täytyy todeta, että elokuva yrittää repiä huumoria täysin stereotypisistä oletuksista ja käyttäytyy todella epäsoveliaasti. Se ei ole hauskaa, se on tyhmää. Naurun sijaan, elokuva antaa katsojalle tunteen kiusallisuudesta. Hyvää elokuvassa on maskeeraus, lavastus, valaistus, efektit, kuvaus, editointi. Tekniseltä puolelta elokuvassa ei ole siis mitään vikaa ja hyvällä tarkkuudella se onkin tehty. Se nimenomaan korostaakin elokuvan komedisuutta ja antaisi kehykset hyvälle komediallekin.

6-

...=)