Arvostelu: Hitman's Wife's Bodyguard

Niukasti toimivampi kuin edeltäjänsä, vaikka tätä attribuuttia en laskisi kummankaan ansioksi.

Arvostelu: Beatriz at Dinner

Beatriz (Salma Hayek) on varakkaan rouvashenkilön (Connie Britton) hieroja, jonka auto hajoaa, kun on tämän luona hierontareissulla. Beatrizia tietysti pyydetään jäämään illalliselle, enemmän tai vähemmän muodollisesti, ja köyhä maahanmuuttaja Beatriz ei pysty välttämään sosioekonomista yhteentörmäystä muiden, varmastikin rikkainta yhtä prosenttia edustavien illallisvieraiden kanssa.

Elokuvan on ohjannut Miguel Arteta ja käsikirjoittanut Mike White. Se sai ensi-iltansa vuonna 2017, jolloin Salma Hayek keräsi myös runsaasti ylistystä pääroolistaan. Elokuvan voi lukea kommentaarina sosiopolitiikasta. Vauraus- ja kulttuurierot kytketään kysymykseen ihmisarvosta. Yhteiskunta solmitaan mukaan kerrontaan esimerkiksi suoraan sitä käsittelevillä keskusteluilla illanvieton lomassa. Mutta myös antamalla osviittaa hahmojen välisistä luokkaeroista, miten niitä ei tiedosteta suoraan, vaikka kaikki kuitenkin tuntuvat ne ymmärtävän.

Loppua pidin jollain lailla maagisrealistisena. En ajatellut, että sitä tuli tulkita puhtaasti realismina. Se ehkä symboloi jonkinlaista puhdistautumista sielun saasteista. Luonnollisuuden arvokkuutta kaiken sen teennäisyyden ja keinotekoisuuden keskellä, jossa Beatriz läpi illallisen rypi.

Pidin elokuvan tunnelmasta. Se oli sliipattu, melkein kliininen ja hengetön. Se heijasti sitä elotonta maailmaa, johon Beatriz sysätään. Kuvaus ja lavastus luovat elokuvalle siis hienot puitteet. Myös valtaosa näyttelijöistä todella onnistuu virittämään hahmonsa äärimmäisen kireiksi, jolloin ilmassa olevat jännitteet suorastaan tirskuvat katsojan verkkokalvoille.

Harmi vain, että niin suuri painoarvo elokuvassa on laskettu Salma Hayekin pääroolille, sillä itse en pitänyt näyttelijää kovinkaan vahvana tässä osassa. En uskonut hänen tulkintaansa. Ehkä koska hahmo on niin erilainen kuin Hayekin oma vahva persoona, Hayek tuntui olevan vähän hukassa hahmonsa nyanssien kanssa. Välillä Beatriz on kuin raivo härkä ja puskemassa tuhatta ja sataa, mutta jatkuvasti elokuvassa kuitenkin alleviivataan Beatrizin hillittyä persoonaa. En siis oikein voinut ajatella hahmoa kovin koheesiksi, sillä en saanut siitä otetta. Osa olisi tarvinnut hienovaraisemman näyttelijän kuin Hayek.

Koska Beatrizin pitäisi olla se hahmo, jota katsoja ymmärtää, jää katsoja Hayekin takia siis elokuvasta vähän etäälle. Monissa kohtauksissa ei tunnu olevan pointtia, sillä ne on luotu Hayekia varten, mutta hän ei ota niistä kaikkea irti. Joten kuvaus muuttuu laahaavaksi ja hortoilevaksi. Näinkin lyhyt elokuva, 82 minuutin kestollaan, tuntuu aivan liian pitkältä.

Elokuvan viesti ei kristallisoidu, vaan se puuroutuu. Jälkimakuna tekotaiteellisuus. Elokuva ottaa aina vain enemmän ja enemmän taiteellisia vapauksia, mitä pidemmälle se etenee, jolloin katsojan on vaikea uskoa sitä enää. Alun hyvinluotu tunnelma vapautetaan liian nopeasti, kun elokuva turvautuu ihmeellisiin kikkoihin kerronnassaan. Esimerkiksi vaihtoehtoisilla todellisuuksilla leikkivät kohtaukset, joissa hahmot käyttäytyvät siten, kuin he ehkä oikeasti haluaisivat käyttäytyä, mutta eivät koskaan käyttäytyisi, koska elämme sivistyneessä yhteiskunnassa, mielestäni haaskaavat elokuvan idean. Emme tarvitsisi hahmojen oikeita tunnetiloja alleviivattavan. Me kyllä ymmärtäisimme lukea niitä myös pinnan alta. Mutta elokuva päättääkin esittää ne, mutta olla kuitenkaan olematta tarpeeksi rohkea, että rakentaisi ne osaksi narratiivia, vaan rakentaa niistä oman haavetodellisuutensa. Jolloin ne olivat mielestäni turhia ja jättivät katsojan hieman ulkopuolelle.

Hyvin epätasaisesti ja hapuilevasti tehty draamaelokuva siis, joka valitettavasti hukkaa potentiaalinsa.

The Hitman's Bodyguard (The Hitman's Bodyguard)

Kerran katsottava, erittäin keskinkertainen action-pläjäys. Paikoin jopa ärsyttävä ja huono. Eniten inhotti elokuvassa kuinka tylsäksi se taantui. En ole edes action-kohtauksien suurin fani, mutta niitäkin katsoi ennemmin kun Samuel L. Jacksonin ja Ryan Reynoldsin räpättävän ja päpättävän minuuttitolkulla jostain täysin turhasta aiheesta.

...=)

Everly (Everly)

Ihan aiheesta K-18 leiman ansainnut Everly on rajua toimintaa, josta pitää välillä kääntää katse pois. Jopa groteskiksi yltyvä kerronta on kuitenkin toteutettu laskelmoidun tarkasti. Se on tarpeeksi raakaa, pitääkseen katsojan keskittymään elokuvaan, mutta ei ammu liikaa yli, että katsoja turtuisi tai tuskastuisi elokuvaan.

Everly (Salma Hayek) on ihmiskaupan myötä päätynyt prostituoiduksi ilkeälle, vaikutusvaltaiselle rikollisjohtajalle, Taikolle (Hiroyuki Watanabe). Entiseen elämään hänelle on jäänyt pieni tytär. Kun Everlyn suunnitelma vapautua todistajansuojeluohjelman kautta epäonnistuu ja hänen yhteistyö poliisin kanssa paljastuu Taikolle, halutaan Everly kuolleeksi. Hän kuitenkin vaatii itseltään varmistamaan tyttärelleen turvallisen elämän, ennenkuin taistelee kuolemaan asti Taikoa vastaan.

On todella vaikuttavaa, että elokuva sijoittuu täysin yhden asunnon sisälle. Ja vähän ulkopuolella olevalle käytävälle. Ja silti elokuvan ruumisluku on suurempi, mitä olen nähnyt vähään aikaan. Olin myös ihmeissäni, kuinka hyvin tälläinen tarina saatiin kerrottua kaikkine olosuhteineen ja historioineen, vaikka elokuvassa ei ole mitään kertojaa, yhtään ylimääräistä dialogia, takaumia - ja jokaisessa kohtauksessa tarkastellaan käytännössä vain Everlyn kamppailua elossa pysymiseksi siihen asti, että saa tyttärensä turvaan. Vähän olisin kaivannut selitystä sille, miten tämä Taiko on niin vaikutusvaltainen, että omistaa mukamas New Yorkin poliisivoimatkin, jotka saa hyökkäämään Everlyn asuntoon. Tätä ei tosin oltaisi voitu varmaan selittää kovin hyvin, joten uskottavuus olisi kärsinyt siitäkin.

Parhaan maskeerauksen Oscareissa on viime vuosina ollut ehdokkaina sellaisia tekeleitä kuin Foxcatcher, Jackass Presents: Bad Grandpa, Barney's Version, Click, Norbit ja Albert Nobbs. Kyllä tähän joukkoon olisi paremmin kuin hyvin mahtunut myös Everly. Sen verran paljon on kyllä meikkaajilla ollut tässä töitä. Ampumahaavoja, puukoniskuja, polttomerkkejä, tatuointeja, mustelmia, kuristusjälkiä, syöpynyttä ihoa, vatsasta ulos puskevia sisäelimiä on jollain ollut kova työ taiteilla.

Myös erikoistehosteissa on täytynyt jonkun olla skarppina, ainakin veripussin käyttäjä, Everly on varmaan yksin vastuussa puolesta tekoveren kulutuksesta maailmassa, sen verran paljon punaista litkua roiskuu läpi elokuvan.

En yhtään ihmettele, miksi Salma Hayek on ottanut tälläisen roolin. Hän jäänee kyllä elokuvahistoriaan täysin badass-hahmona, joka kerta toisensa jälkeen näyttää murhaajilleen ja kiduttajilleen tulen rapinat. Äidin raivo on käsin kosketeltavaa hänen roolisuorituksessaan. Aivan mahtava hahmo. Myös elokuvassa Sadisti -nimellä kulkeva japanilainen limanuljaska oli antagonistina suorastaan karmea. En muista koska viimeksi olisin näin inhonnut sairasta hyypiötä.

Everly on toimintaelokuvaksi todella mestarillinen. Se muistuttaa vähän Drive-elokuvaa siinä suhteessa, että se pysyy koko ajan uskollisena sävylleen ja luo todella kireän ja intensiivisen tunnelman. Everly on myös ajoittain tarkoituksellisen mahtaileva ja luo todella mieleenpainuvia visuaalisia valokuvia, muistuttaen sarjakuvamaisuutta ja tietyn asteista tarantinomaisuutta kerronnassa.

 

 

 ...=)

Some Kind of Beautiful (How to Make Love Like an Englishman // Lessons in Love)

Ei, ei, ei, ei, ei....

...=)