Hitchcock (Hitchcock)

Hitchcock on vuonna 2012 valmitunut elokuva, jonka ohjasi Sacha Gervasi ja pääosissa on Oscar-voittaja Anthony Hopkins ja Oscar-voittaja Helen Mirren. Sivuosissa on Scarlett Johansson, Jessica Biel, James D'Arcy ja Toni Collette.
    Hitchcock kertoo kuuluisasta elokuvaohjaajasta, Alfred Hitchcockista (Anthony Hopkins), joka työskenteli pääosin Hollywoodissa vuosina 1940-1976. Elokuva kuvaa elämänvaihetta, jossa hän ohjaa ehkä hänen kuuluisinta elokuvaansa, Psykoa (1960). Keskiössä on Hitchcockin suhde vaimoonsa, Alma Revilleen (Helen Mirren). Hitchcock on juuri saanut valmiiksi hienosti menestyneen Vaarallisen romanssin (1959) ja nyt hän haluaa todistaa epäilijöille voimansa ja tehdä jotain erilaista. Samalla Alma haluaisi saada aviomiehensä kunnioitusta ja huomiota, koska on omistanut hänelle koko elämänsä.

     Hitchcock on viihdyttävä elokuva. Se on kuin puhdistettu draama. Sitä on suhteellisen helppo seurata ja elokuvan sävy ja tunnelma ovat lämpimiä ja niin sanotusti yleisöystävällisiä. Hitchcock on Gervasin ensimmäinen koko illan elokuva ja valitettavasti se näkyy. Häneltä puuttuu täysin ote kuvaustekniikasta ja draaman kaaresta. Elokuvasta tulee hieman kömpelö ja vaisu. Gervasin into kuitenkin näkyy ja siksi elokuva on viihdyttävä, koskettava ja lämmin. Siitä tulee kuin sekoitus hyvää ja huonoa. Osittain se on ylikuorrutettu, mutta osittain katsoja pääsee todistamaan myös hienosti luotua tunnelmaa ja syvällistä draamaa. Käsikirjoitus on suunniteltu hienosti. Ensimmäinen plussa tulee jo siitä, että elokuva keskittyy yhteen vaiheeseen Hitchcockin elämästä, mikä tekee elokuvasta aina tiukemman ja seurattavamman ja keskittyneemmän. Toinen hyvä puoli käsikirjoituksessa on, että se kuvaa nimenomaan Hitchcockin suhdetta hänen vaimoonsa, Almaan, joka on vuosikymmeniä antanut miehensä ottaa osittain kunnian hänen työstään. Koska elokuva keskittyy Hitchcockin lisäksi Almaan on se tärkeää, että Helen Mirren onnistuu niin upeasti ja siksi elokuva on niinkin hieno.
     Anthony Hopkins on hyvä Alfred Hitchcock. Hopkinsissa on vähän arvaamattomuutta ja hän pitää vaikutuksen jättämisestä, mutta hän ampuu vaikutelmassaan, jonka hän luo Hitchcockista, vähän yli. Hänellä ei ole keskittynyttä otetta. Hän tekee muutaman todellan virheellisen kohtauksen. Hän saa kaikki oikein paperilla, mutta kun olisi aika lisätä oma panos rooliin, tulee kokonaisuudesta pieleen mennyt. Gervasi on selvästi keskittynyt antamaan tilaa näyttelijöilleen ja luomaan heille vain pohjan, johon he voisivat rakentaa omat tulkintansa hahmoistaan, valitettavasti Hopkins tukeutuu hieman liiaksi tähän pohjaan. Hän on uskollinen elokuvan sävylle ja juonelle ja hahmolleenkin jossain määrin. Roolisuoritus on osittain heikko, mutta siinä on paljon hyvääkin ja siihen se jää.

     Helen Mirren Alma Revillenä onnistuu siinä, mihin Hopkins jää. Hän tulkitsee hahmoaan tunteikkaasti ja lämpimästi. Hän tukee koko ajan elokuvan teemaa. Mirren vakuuttaa katsojan täysin. Hän on varma, tarkka, lämmin, vakava ja leikkisä. Hän pitää hauskaa, unohtamatta mitä on tekemässä. Hän on uskottava, aito ja mielenkiintoinen. Mirren on elokuvan paras osa ja hän antaa hyvän vaikutuksen. Monet kylmänväreen tunteet menivät pitkin selkärankaa kun hän todisti jälleen uskomattoman repertuaarinsa, jossa hän saa kohtauksen kuin kohtauksen uskomattoman sympaattiseksi, realistiseksi, valovoimaiseksi ja syväksi.
    Scarlett Johansson näyttelee itselleen uskollisella tyylillään Janet Leightä, Psychosta Oscar-ehdokkuuden saanutta näyttelijätärtä. Hänellä on sama virne naamalla, sama perusäänensävy ja näyttää vain Hopkinsin tavoin pitävän hauskaa sen enempää mistään huolehtimatta, tehden roolisuorituksesta aivan perusluontoisen.
     James D'Arcy on Anthony Perkinsinä upea yllättäjä. Hän on uskottava, sympaattinen, vakuuttava, tarkka ja aito. Hän huokuu valkokangaskarismaa ja näyttelee upeasti silmillään, mikä on jokaisen hyvän elokuvanäyttelijän tunnusmerkki. Toni Collette on varma ja omalla tavallaan antaa elokuvaan vastapainoa. Hän on hyvin vakaa ja uskollinen roolilleen. Jessica Biel on myös uskottava ja hänestäkin huokuu tiettyä karismaa sekä vastapainoa elokuvan päähenkilöille eli täydellinen valinta sivurooliin.

Alma: "This might be the biggest success of your career!"
Alfred: "Our career"

    Hitchcock on hieno elokuva. Se on jälleen yksi tilaisuus Helen Mirrenille päästä näyttämään kaikille mitä todellinen näytteleminen on. James D'Arcy on kuin valettu tähän rooliin ja elokuvaan ja elokuvan teema ja sen päämäärä on hyvin tuotu esiin.

7+

...=)

   

Paholainen pukeutuu Pradaan (The Devil Wears Prada)

Paholainen pukeutuu Pradaan on vuonna 2006 valmistunut draamakomedia. Sen pääosissa on Anne Hathaway, Meryl Streep, Adrian Grenier, Simon Baker, Stanley Tucci ja Emily Blunt. Sen ohjasi David Frankel. Elokuva tuotti iloiseksi yllätykseksi yli 326 miljoonaa dollaria, mikä on epätavallisen paljon tämän lajityypin elokuvalle. Streep sai roolistaan Golden Globe palkinnon ja Oscar-ehdokkuuden parhaasta naispääosasta.

    Elokuva kertoo nuoresta toimittajasta Andy Sachsista (Anne Hathaway), joka ottaa työn vastaa Runway-muotilehdestä, sen toimien hänelle laukaisualustana hänen toimittajanuralleen, ehkä joskus toivottavasti vähän vakavamman aiheen lehdessä. Andy toimii lehden kylmän ja kovan päätoimittajan Miranda Priestlyn (Meryl Streep) kakkosassistenttina. Ykkösassistentin virassa on Emily (Emily Blunt), joka puolestaan rakastaa asemaansa muotilehdessä. Andy toimii melkein kuin Mirandan henkilökohtaisena orjana ja pian hänkin oppii kiintymään työhönsä ja tähän kuuluu mm. vaatteiden muodonmuutos. Mirandan ja Andyn suhde alkaa toimia, koska he muistuttavat toinen toisiaan.

    Paholainen pukeutuu Pradaan on juuri sitä Hollywood-massaa, mitä Yhdysvaltojen elokuvateollisuus tursuaa joka tuutista tänä päivänä. Sen juoni on täysin kliseinen, ennalta-arvattava. Elokuva on pirteä, hyvänmielinen, turvallinen ehkä hieman jopa tylsä. Kuitenkin, vaikka kyse on muodista, onnistuu elokuva kuvaamaan myös vähemmän pinnallisia asioita ja ehkä tuomaan esiin toisia puolia muotiteollisuudesta. Elokuva on myös hauska ja sen kannattelema energia on harvinaista.
   Mikä elokuvan kuitenkin erottaa massasta on Meryl Streep. Vain Meryl Streep voisi saada Oscar-ehdokkuuden tälläisestä elokuvasta. Hän kuvaa loistavasti arkisen julmaa Mirandaa. Elämän kovettamaa taistelijaa ja armotonta muotikuningatarta ja johtajaa. Streep kuvaa hahmon motiiveja täydellisesti luoden kompleksisen, monitahoisen, upean uskottavan roolihahmon. Streep myös vuodattaa koko vuosien kokemuksensa elokuvakarsimaansa ja luo valkokankaalle pelottavan, hyytävän ja julman hahmon, jota katsoja ei kuitenkaan vihaa. Hän on täysin tasapainossa ja hänen intohimonsa roolia kohtaan paistaa läpi. Kunnioitan todella paljon näyttelijöitä, jotka pystyvät pelkillä silmillään näyttämään tunteita, joita toiset ei tuhannella vuorosanallakaan, Meryl Streep paljastaa uskomattomat näyttelijäntaitonsa aina silmistä takin heittoihin asti. Hän tekee yhden kaikkien aikojen parhaimmista roolisuorituksista. Hän luo niin syvän draaman rakenteen niin vaivattomasti. Upeaa!

    Anne Hathaway tekee elokuvassa läpimurtoroolinsa. Miljoonat rakastuivat Hathawayhin elokuvan myötä. Hathaway kannattelee sujuvasti elokuvan painon harteillaan ja suoriutuu pääroolista moitteettomasti. Hän jää tottakai Streepin varjoon, mutta miellyttävään sellaiseen. Hathaway onnistuu puhkumaan elokuvaan täysin uutta sävyä ja tekee elokuvasta niin merkittävän kuin se onkin.
     Emily Blunt on loistava ja paljastaa todelliset komediataitonsa elokuvassa. Stanley Tucci on karismaltaan aina yhtä varma ja myös Simon Baker ja Adrian Grenier toimivat hyvin rooleissaan.
      Paholainen pukeutuu Pradaan on tietenkin hyvä elokuva. Se saattaa yllättää monet ja onkin parempi mitä antaa ymmärtää. Streep on elokuvan sydän ja aivot ja elokuva on loistava paaluteos lajityypilleen.

71/2

...=)

Bio: Bill Murray

Bill Bob Harrisina

William James "Bill" Murray (1950, USA) on amerikkalainen näyttelijä. Hänen uransa alkoi sarjassa Saturday Night Live, josta hän voitti Emmy-palkinnon. Siitä hän jatkoi komedia-elokuviin kuten Caddyshack (1980), Tootsie (1982), Ghostbusters (1984) ja Groundhod Day (1993). Hän sai parhaan miespääosan Oscar-ehdokkuuden roolistaan Sofia Coppolan elokuvassa Lost in Translation (2003). Hän on vieraannuttanut itsensä Hollywood-elämästä ja on huhuttavasti erittäin vaikea tavoittaa ja on siksi menettänyt monia rooleja, elokuvista, joihin itse oli alunperin koe-esiintynyt. Hän myöhempiä elokuvia on mm. Zombieland (2009), jossa esitti itseään, Moonrise Kingdom (2012), Hyde Park on Hudson (2012) ja The Monuments Men (2014), George Clooneyn, Cate Blanchettin, Bob Balabanin, John Goodmanin ja Matt Damonin kanssa.

"Bill Murray on elämänsä roolissa Lost in Translation-elokuvassa. Hän onnistuu roolisuorituksessaan moitteettomasti... Tuntuu melkein kuin hän toisi teatterin hienostuneen näyttelemisen valkokankaalle. Jos aina sanotaan, että teatterinäyttelijät ovat parempia kuin elokuvatähdet niin he eivät ole nähneet tätä elokuvaa. Minulla ei riitä sanat kuvaamaan Murrayn nerokkuutta. Murray pystyy luomaan kaikkien aikojen parhaimman pääosasuorituksen. Hän loistaa roolissaan ja vahvistaa oleellisesti elokuvan sävyä, juonta, teemoja ja sen syvyyttä. Hän uppoaa rooliinsa ja on kuin hän ei näyttelisi, hän sävyyttää roolinsa melkein jopa ylitäydellisesti ja on kuin katsoisimme dokumenttia Murrayn roolihahmosta. Hän käyttää hyväkseen Coppolan mestarillista käsikirjoitusta ja sytyttää valkokankaan tuleen. Hän kuvastaa juuri sitä, mitä paras elokuvanäytteleminen on: kertoo kaiken silmillään, kuvaa tunteita, joita sanat eivät voi kuvata ja painottaa juuri täydellisesti sitä, mitä joka kohtauksesta roolihahmostaan katsojalle antaa. Hän luo hahmoaan syvästi ja varmasti. Murray antaa parhaimman oppitunnin näyttelemisestä, eikä ketään tule koskaan pystymään yhtä hyvään roolisuoritukseen. Se on realistinen, esteettinen, vaikuttava, koruton ja ankaran reaali elokuvalle. Roolisuoritus on elokuvan sydän ja Murray saa sen sykkimään."

Trivia: 
-Hänellä on kuusi lasta.
-On vahingossa murtanut Robert De Niron nenän.
-Hän omistaa baseball-joukkueen
-Hän harrastaa golfia.
-Hänellä on tapana improvisoida monet kohtauksistaan.
-Hänen roolinsa elokuvassa Päiväni murmelina (Groundhog Day) on Premiere lehden 100 parasta roolisuoritusta-listassa sijalla 48.
-Henkilökohtainen kommentti: "I'm a nut, but not just a nut."

Bill Franklin D. Rooseveltina

Bill Phil Connorsina

Bill Tri. Peter Venkmanina

Bill Steve Zissouna