Movie Monday #25 - Hävettää myöntää, mutta...

Varsin ajankohtaisella Movie Monday-haasteella aloitetaan tämä viikko tällä kertaa. Nimittäin viime viikolla katsoin omaksi yllätykseksenikin Kummisedän, elokuvan, jota en todellakaan olisi etsinyt käsiini, ilman sen klassikkomainetta. On kuitenkin ollut olemassa aika, jolloin minä katsoin yksinomaan vanhempia, klassikon asemassa olevia elokuvia, koska jotenkin koin, että näin täytyisi tehdä. Katsoin silloin muun muassa Casablancan, Tuulen viemää, Sunset Boulevard, Kaikki Eevasta, My Fair Lady, Who's Afraid of Virginia Woolf? ja niin edelleen. Eikä hävetä myöntää, että en hirveästi välittänyt vanhemmista elokuvista. Silloin tein päätöksen, että en enää katsoisi elokuvia, vain koska ne pitäisi olla katsottuna, jotta "tietää jotain elokuvista". Sen sijaan suuntasin katseeni elokuviin, jotka oikeasti kiinnostivat minua. Ja tämä linja on pitkälti pysynyt. Tämän kuitenkin sanottuani, pelkäänpä, että Kummisetä on taas vapauttanut jonkun puolen minusta, joka kuitenkin halaisi nähdä lisää senkaltaista, mutta aika saa näyttää...

Lyhyestä alustuksesta itse aiheeseen: on kuitenkin olemassa tiettyjä elokuvia, joita en ole nähnyt. Syystä tai toisesta. Tärkeimmät syyt ovat ehkä se, että en ole VIELÄ saanut aikaiseksi ja toinen on ihan niinkin konkreettinen syy, kuin, että en ole löytänyt näitä elokuvia mistään. Vaikka olenkin ylistänyt Netflixia ja olenkin omaksunut sen pääasialliseksi elokuvien katsomispaikakseni, niin sen tarjonta on kuitenkin pinnallisen kaupallista, eikä tälläiset vanhemmat tai pienemmät taide-elokuvat löydä tietään sinne.

Joka tapauksessa, minua hävettää myöntää, mutta en ole nähnyt:

• Psyko / Linnut
• Charlie Chaplinin elokuvat - olen nähnyt muutamia elokuvia osissa, mutta en ole yhdeltä istumalta nähnyt yhtäkään alusta loppuun, mikä harmittaa minua todella paljon, sillä pidän Chaplinista.
• Rocky - ...? ...;)
• Yhtäkään Fellinin elokuvaa
• Yhtäkään Jean-Luc Godardin elokuvaa
• Yhtäkään Almodovarin elokuvaa
• Minulla on myös nyt jo pidemmän aikaa ollut halu tutustua lähemmin muunkin maan elokuvateollisuuteen kuin Yhdysvaltojen. Erityisesti Italialainen elokuva kiehtoisi, mutta en puhu kieltä, eikä kyllä hajuakaan, millaiset mahdollisuudet Suomessa on italialaista elokuvaa katsoa. 

Eli on minulla sentään validit tekosyyt! xD

<<edellinen<<     >>seuraava>>

Kummisetä (The Godfather)

Tätä ei tapahdu usein. Rasti seinään, sillä minä olen katsonut nyt Kummisedän (ihan vaan jonkun elokuvan) vain sen maineen takia. Yleensä en lähde jahtaamaan elokuvia, jotka "pitäisi katsoa", jos ei minua yhtään kiinnosta. Kummisetä nyt vaan oli niin järkälemäinen elefantti huoneessa, että pakko se oli katsoa, kun yht'äkkiä tajusin sen Netflixissä olevan. Epätoivo iski jo siinä kohtaa kun tajusin, että elokuvan kesto on järkälemäinen kolme tuntia. Taisin siinä ääneenkin vähän parahtaa. Kun olin tunnin verran elokuvaa katsonut tajusin, että vielä on yli kaksi tuntia jäljellä, joka sinänsä joidenkin elokuvien kohdalla tuntuu ikuisuudelta. Elokuva lämpeni minulle hitaasti. Kesti kauan ennenkuin pääsin siihen sisälle. Onneksi kuitenkin näin kävi, puolivälin jälkeen elokuva alkoi puksuttaa eteenpäin sellaisella sykkeellä, että en malttanut katsettani siitä kääntää. Pakko kai se on myöntää, että leffa klassikkoasemansa ansaitsee.

Nuori Al Pacino näyttää todella paljon nuorelta Dustin Hoffmanilta. Ihmettelen, miten Pacino ei tästä roolista Oscaria voittanut. Onneksi Marlon Brandolle se tajuttiin ojentaa (harmi vain, että heppu ei sitä vastaanottanut). Pidin myös Diane Keatonia elokuvan vahvimmista. Oikeastaan kaikki näyttelijäkaartista vetävät hyvin; Robert Duvall ja John Cazale eritoten Näen kyllä myös elokuvan vaikutuksen moniin myöhempiin elokuviin. Erityisesti elokuvan viimeinen otos on vaikuttava ja sitä on kyllä nähnyt käytettävän lukuisissa elokuvissa jälkeenpäin. En ehkä pidä Kummisetää syvällisimpänä teoksena. Sillä ei ole kauheasti tasoja. Se on hienoa kuvausta tästä yhdestä dynastiasta ja muistuttaa eeposta. Tietenkin teos dramaattisuudessaan ja kerronnallisuudessaan on legendaarista ja arvostan elokuvaa hienona merkkipaaluna elokuvien historiassa.

...=)

Your Sister's Sister (Your Sister's Sister)

Varmaan lyhin katsomani elokuva ikinä.

Elokuvan teho perustuu siihen, että siinä ei tapahdu mitään. Yhtäkään ylimääräistä hahmoa ei esitellä. Elokuva koostuu periaatteessa vain muutamista keskusteluista Emily Bluntin, hänen siskon Rosemarie DeWittin sekä parhaan ystävänsä Mark Duplassin välillä. Valitettavasti käsikirjoittajan ratkaisu tuoda elokuvaan joku ristiriita ratkaistavaksi, kuten yleensä elokuvissa täytyy olla, on se, että hän pistää nämä kolme hahmoa pyörimään pienessä piirissä ja lopulta käy niin, että Duplass voisi olla tulevalle lapselleen sekä isä, että setä! Siis hyi, yäk! Kamala loppu pilaa täysin, muuten erikoisella tavalla kiehtovan elokuvan!

Pakko myös tuoda esille kuinka samanlainen on erään toisen
elokuvan juliste! Sehän on ihan täysi kopio!

...=)