Vuosi 2016 on takana. Päällisin puolin vuosi oli ihan kamala. Se tullaan varmaan tästä edespäin muistamaan vuotena, joka tappoi kaikki rakastetuimmat julkkikset. Alan Rickman, Garry Marshall, Anton Yelchin, Carrie Fisher, Leonard Cohen, Elie Wiesel, Prince, George Michael olivat varmaan itselle suurimmat kolaukset (loput voi katsoa tästä slideshowsta.
http://www.legacy.com/news/galleries/celebrity-deaths/gallery/2016-celebrity-deaths).
Mutta henkilökohtaisesti vuosi oli todella hyvä. Niinkuin oli sitä edellinenkin ja niin edespäin (taaksepäin?) - mikäs tässä eläessä? Joka vuosi oppii tuntemaan itseään paremmin ja kasvaa kypsemmäksi sekä huomaa osaavansa tehdä elämästä itselle sopivaa.
Elokuvavuotta uskaltaisin väittää heikommaksi kuin edellisvuotta ja niitä myös katsoin vähemmän tänä vuonna - mutta 2016 oli tämän blogin ensimmäinen "täysi" vuosi, vaikka kohta viidettä vuotta tuuletankin menemään. Tarkoittaen, että ensimmäistä kertaa, olen bloggaillut läpi koko vuoden. Vuoden mittaiseksi yltyi myös elokuvahaasteprojekti.
Suuri paljastus / miten kävi: en päässyt läpi. Reputin. Omien kirjojeni mukaan jäi kaksi elokuvaa näkemättä:
[]
elokuva, jonka muistan lapsuudesta
[]
yli 3h pitkä elokuva
Virallisten kirjojen mukaan olisi varmaan jäänyt vähän enemmänkin elokuvia katsomatta, kun vuoden lopun lähestyessä rupesin neuroottisesti kirjoittamaan sääntöjä uusiksi, koska niin pienestä oli kiinni, että olisin nähnyt vaikka suositun ohjaajan viimeisen elokuvan suositun ohjaajan ensimmäisen elokuvan sijaan. Tuntui tyhmältä jättää tälläiset kohdat paljaaksi. Joten virallisen laskun mukaan minulla olisi jäänyt jokunen viisi elokuvaa näkemättä, mutta silti olen ylpeä itsestäni, että jotkin aluksi absurdeilta tuntuneet haasteenkohdatkin tulivat täytettyä.
...=)