TV Thursday #24: Paras animaatiosarja?

TV Torstai-haasteblogin järjestyksessään 24. haaste.
Ja se kuuluu:

Lapsien sarja tai ei...  mikä on sinun suosikkianimaatiosarjasi?

En katso paljon animaatiota ja minulla on siihen syy: koska se on minusta lapsille. Rankkaa? Ehkä, mutta ne eivät vain jotenkaan iske minuun. En pidä Simpsoneista, toisin kuin koko loppu planeettaa (mikä on muuten ärsyttävää, koska Simpsonit saa aina parhaan katseluajan), en katso Futuramaa, olen kyllä katsonut sarjaa King of the Hill, silloin kun se tv:stä tuli, mutta ei sekään kuulu lempisarjoihini. Nyt minulle tuli Deja vu-ilmiö, olenko puhunut tuosta sarjasta jossain aiemmassa haasteessa? No whatever. Vastaukseni ei ole siis King of the Hill, vaan upea vastaukseni on: En tiedä, ei varmaan mikään...
Sidenote: pidin kyllä Simpsonit-elokuvasta.
Sidesidenote: mitäköhän se muuten kertoo ihmisestä, että hän on katsonut Simpsoneita koko elämänsä? Onko se hyvä asia että hän pitää samasta sarjasta kaksikymppisenä kuin mistä piti 5-vuotiaana?
Ehkä se ei kuitenkaan ole huono asia, kuitenkin ainakin uskon kuvittelevani, että Simpsnit tarjoaa lapsille ihan vain piirrettyjen ilon ja aikuisemmat katsojat löytävät kiinnostuksensa sarjaan sen vitsien ja huumorin avulla. Jotenkin vain pistää mietityttämään....

a

Bio: Julia Louis-Dreyfus

Julia Scarlett Elizabeth Louis-Dreyfus (1961, USA) on amerikkalainen näyttelijä ja komedienne. Louis-Dreyfus on murtanut rajoja naisille ja luotsannut naiskoomikoiden tietä menestyneellä uralla niin tv:ssä kuin elokuvissakin. Hän on hionut koomiset voimavarat huippuunsa ja siitä on todisteena Golden Globe-palkinto, 7 Emmy-palkintoa, 5 SAG-palkintoa ja tähti Hollywood Walk of Famella.

Louis-Dreyfus syntyi New Yorkissa biljonääri-isälleen, Louis-Dreyfus Group-yhtiön toimitusjohtajalle. Hän jättäytyi pois yliopistosta tavoitellakseen näyttelijän uraa. Hän kouluttautui komedienneksi yhdessä Chicagon parhaimmassa improvisaatio-teatteri ryhmässä, The Second City, jonka muuhun alumniin kuuluu mm. Alan Arkin, Steve Carell, Tina Fey ja Amy Poehler. Vain 21-vuotiaana Louis-Dreyfus pyydettiin mukaan legendaariseen television viihde-ohjelmaan Saturday Night Live, vuosina 1982-1985. Louis-Dreyfus on myöhemmin kertonut, että SNL ei ollut siihen aikaan vieraanvarainen paikka naisille. Lähdettyään SNL:stä hän esiintyi elokuvissa kuten Woody Allenin Hannah and Her Sisters (1986). 1990-luvulla hänen tähteytensä kuitenkin räjähti, kun hän esiintyi yhdessä kaikkien aikojen menestyneimmässä tilannekomedia-sarjassa Seinfeld. Hän esitti Elaine Benesin roolin sarjan päätähden Jerry Seinfeldin rinnalla. Osastaan hän voitti useita palkintoja kuten Emmy-palkinnon ja viisi American Comedy Award-palkintoa. Sarja päättyi vuonna 1998, yhdeksän kauden jälkeen.

Louis-Dreyfus teki muutamia elokuvarooleja ja ääninäyttelijän työtä sellaisissa elokuvissa kuten taas Woody Allenin Deconstructing Harry, Bug's Life ja tv:n Simpsonit. Vuonna 2005 Louis-Dreyfus tähditti omaa tv-sarjaa The New Adventures of Old Christine vuoteen 2010 asti. Hänen osansa oli jälleen ylistetty ja hän voitti mm. Emmy-palkinnon. Vuonna 2011 hän saavutti vielä suuremman menestyksen näyteltyään televisio-sarjan Veep pääosassa, Selina Meyerin roolin. Hän hioo roolin koomisesti täydelliseksi ja on hänen ansiotaan, että sarjalla on mennyt niin hyvin. Upeasta roolisuorituksestaan hän on voittanut 4 Emmy-palkintoa sekä yhden tuottajana. Hänet nimettiin Huffington Post-lehden vuoden 2012 hauskimmaksi naiseksi. Vuonna 2013 Louis-Dreyfus palasi elokuviin, tällä kertaa pääosaan James Gandolfinia vastapäätä Nicole Holofcenerin ylistettyyn elokuvaan Enough Said, elokuva, jossa Louis-Dreyfus esittelee koomista osaamistaan ja hämmästyttävän upeaa näyttelemistään. Roolistaan Evana Louis-Dreyfus oli ehdolla moniin palkintoihin kuten Golden Globe-palkintoon ja keräsi paljon Oscar-huhua, mikä on huikea saavutus, sillä yleensä elokuva-alan arvostetuimmat palkinnot osoitetaan draama-näyttelijöille. Louis-Dreyfus todellakin on tienraivaaja ja täysin omilla ansioillaan.

Hän on naimisissa koomikko Brad Hallin kanssa. heillä on kaksi lasta yhdessä; Henry, synt. 1992 ja Charles synt. 1997. People-lehti on valinnut hänet yhdeksi 50:stä kauneimmasta naisesta. Louis-Dreyfus on totenut, että osoittaa paljon kunnioitusta naisia kohtaan, jotka eivät pelkää olla näyttämättä tyhmältä saadakseen ihmiset nauramaan.

Julia Louis-Dreyfus on elokuvan pääosassa täydellinen. Hän on koomisesti yksi lahjakkaimpia näyttelijättäriä koskaan. Hänen ajoituksensa on virheetöntä ja hänen luomat yksityiskohtaiset eleet ovat vain mausteena päällä. Hän pysyy todella aitona läpi elokuvan. Hän on luontainen ja läsnä. Hän on lämmin ja hän kiinnittää huomion. Hän valaisee valkokankaan ja luo unohtumatonta karismaa. Hän on luonnollinen. Mikään osa roolisuorituksesta ei tunnu väkinäiseltä ja hän saa roolisuoritukseen todella paljon ihmisyyttä. Hän tekee siitä uskottavaa, syvällistä, kevyttä, mutta aitoa tulkintaa. Sitä hän saa roolisuoritukseensa upeasti - tulkintaa. Elokuvan huippukohta, jossa hänen hahmonsa pyytää Gandolfinin hahmolta anteeksi, on häneltä tajunnanräjäyttävän täydellistä!

Trivia:
-Ansiot: 200 miljoonaa (suuri osa omasta työstä ja suuri osa perintöä)
-on hylännyt elokuvarooleja viettääkseen enemmän aikaa lastensa kanssa.
-Hän on ainoa näyttelijä, joka on ollut ehdolla Emmy-palkintoon kolmesta eri sitcomista (Huhtikuussa, 2013)
-Hän asuu Montecitossa, Kaliforniassa.
-Hänen isänsä on ranskalainen.
-Hän on tukenut sekä Al Goren että Barack Obama presidentti-kampanjoita.
-Hän on ollut aktiivinen ilmasto-asioiden puolesta puhuja
-Henkilökohtainen kommentti: "I love the film festival circuit. I think there's something about it"

Elaine Benes

Christine Campbell

Selina Meyer

Eva

The Butler (The Butler)

Lee Danielsin tyyli on omalaatuinen ja se toimii. Tässä loistavassa historian tunnissa, aiheena Pohjois-Amerikan 1960-luvun kansalaisoikeusliike, Danielsin taidot on yhdistetty Forest Whitakerin älykkääsen ja Oprah Winfreyn virheettömään näyttelemiseen.

The Butleriin ensin tutustuessa ei voi olla huomaamatta vaikuttavaa ensemble-kastia. Oscar-voittajat Vanessa Redgrave, Jane Fonda, Cuba Gooding Jr. ja Robin Williams näyttelevät pieniä rooleja elokuvassa Alex Pettyferin, John Cusackin, Mariah Careyn, David Oyelowon, Terrence Howardin, Lenny Kravitzin, Alan Rickmanin, Jesse Williamsin ja James Marsdenin kanssa. Pääosassa luonnollisesti hovimestarina Forest Whitaker ja hänen vaimonaan Oprah Winfrey.
     Forest Whitaker on siis valkoisen talon hovimestari Cecil Gaines. Hän palveli kahdeksaa presidenttiä ensimmäisenä Robin Williamsin Eisenhower ja viimeisenä Alan Rickmanin Reagan. Hän nousi asemaansa puuvillaplantaasilta, jossa näki isänsä murhan ja äitinsä menevän hulluksi, plantaasin omistajan Alex Pettyferin Thomas Westfallin toimien johdosta. Cecilin vaimo Gloria paranee elokuvan aikana alkoholiriippuvuudesta ja itselleni elokuvasta olikin kyse heidän rakkaussuhteestaan. Heillä on kaksi poikaa, toinen kuolee Vietnamin sodassa ja toinen uhmaa vanhempiaan liittymällä radikaaleihin mustien oikeus-liikkeisiin. Tietysti elokuva toimii myös hienona historian kirjan värityksenä, sen tarjoten jämptisti täydelliset tulkinnat kahdeksasta presidentistä ja heidän vaimoistaan ja Martin Luther King Junioirista. Erityisesti Jane Fonda ja Robin Williams onnistuivat rooleissaan - ensimmäinen Nancy Reaganina ja jälkimmäinen presidentti Eisenhowerina.

"Itse elokuva onnistuu siinä, että se esittelee vakavia teemoja ja ei jätä katsojaa kylmäksi."

      Elokuvan oikea voima makaa kuitenkin pääosissa. Oprah Winfrey ja Forest Whitaker kantavat jäätävän taakan harteillaan, johtaen elokuvaa ja tuoden siihen syvyyttä, lämpöä ja tunnetta. Winfrey erityisesti menee niinkin pitkälle, että jokainen ele on tarkkaan laskettu, täydellinen, ehkä myös siinä hän vähän eksyy, tekee roolisuorituksesta liian laskelmoidun, mutta joka tapauksessa täydellisyyttä hipova roolisuoritus.

     Itse elokuva onnistuu siinä, että se esittelee vakavia teemoja ja ei jätä katsojaa kylmäksi. Kyllä, Lee Daniels ja elokuvan käsikirjoitus ottavat vahvastikin kantaa asioihin. Ja se on elokuvan vahvin valtti. Tietenkin myös perhe elokuvan keskiössä tekee historiasta mielenkiintoisemman todistettavan, kun katsojalla on jotain mihin samaistua. Lee Danielsin tyyli puree, mutta sekään ei valitettavasti pysty pelastamaan elokuvaa omalta painoltaan. Elokuva ei ole täydellinen. Se uppoaa raskaaseen aikaväliin, muun muassa. Jos elokuvan juoniarkki ulottuu monta vuosikymmentä, on se tuomittu tuhoon. Se käsittelee aivan liikaa kahden tunnin elokuvaksi. Kahdeksan presidenttiä, kylläkin mielenkiintoisesti ja upeasti tulkittuna, siinä on liikaa ja kokonaisuudesta tulee kuorrutettu, emme oikein pääse koskaan tarpeeksi syvälle asioihin, kun jo seuraavan vuosiluvun teksti hypähtää katsojan silmille. Vielä yksi asia, josta en pidä; että kerrotaan tekstein mikä vuosi on kyseessä ja vielä mikä paikka ja jatkuvasti läpi elokuvan. Se jättää katsojan ulos, pitää tätä tyhmänä. Sen sanottuani kuitenkin The Butler on tärkeä elokuva ja erittäin hieno saavutus. Se on jotain, mihin ihmiset vastaavat ja heräävät.