Junebug (Junebug)

"On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi." -Tove Jansson

Olen täysin vakuuttunut, että käsikirjoittaja Angus MacLachlan on lukenut tämän Tove Janssonin sitaatin. Junebug kertoo perheestä. Johnstenin perheen esikoispoika George on juuri mennyt naimisiin taidegalleristin Madeleinen kanssa ja matkustavat työn merkeissä perheensä kotiseudulle ja siinä samassa viettävät muutaman päivän perheen; Georgen äidin Pegin, isän Eugenen, veljen Johnnyn ja hänen vaimonsa Ashleyn luona. Ashley on vielä raskaana ja koko perhe on uskovainen. Madeleinen on vaikea totuttautua Georgen perheen rytmiin ja arvoihin, mutta hän ja George ovat ihmisiä, jotka lähtevät, kun taas Georgen perhe on ihmisiä, jotka jäävät. En kyllä tiedä, uskonko sitaattiin, mutta elokuva on ainakin täydellinen kuvitus siitä.

     En täysin ymmärrä ohjaajan visiota. Hän kuvaa nerokkaasti perheen välistä dialogia, mutta ei vie sitä loppuun asti ja jälkimaku siitä on outo. Toivon totisesti, että kenelläkään ei ole tälläistä perhettä, sillä aina välillä en suoraan sanottuna ymmärtänyt mitä tapahtuu, kukin käyttytyi omalla tavallaan niin oudosti. mutta se on enemmän käsikirjoittajan vika. Ehkä ohjaaja innostui siitä, että hahmot oli käsikirjoitettu niin epäelokuvallisesti, mutta se on katsojalle erittäin huonoa, sillä minä ainakin katson elokuvia niiden elokuvallisuuden vuoksi. Aitous on siis ainakin saavutettu tiettyyn pisteeseen asti. Olen kylläkin erittäin tyytyväinen ohjaajan tapana kuvata lähiöelämä, sen hengettömyys. Siihen on helppo samaistua kenen tahansa kuka on joskus lähiötä vähänkin kokenut.

"Adams on Junebugissa on ehkä täydellisempänä kuin koskaan"

      Kuitenkin elokuva on karusti sanottuna todella tylsä. Ohjaaja käyttää outoa tekniikka, jossa hän esimkerkiksi kuvaa minuuttikausia tyhjiä huoneita, ymmärrän sen tarkoituksen, mutta en sen mielenkiintoisuutta. Kuten sanottu, elokuva jättää oudon jälkimaun, sillä sen kohtaukset ovat niin järjettömiä, hahmot käyttäytyvät niin oudosti, että katsojan joutuu tarinan ulkopuolelle ja se ei tee hyvää uskottavuudelle. Junebugilla on kuitenkin yksi hyve, joka tekee siitä hyvän elokuvan ja se on Amy Adams. Adams on Junebugissa on ehkä täydellisempänä kuin koskaan. Hän on täysin sisällä roolissaan, hän tekee siitä niin sympaattisen, niin miellyttävän, niin persoonallisen, että hänen hahmonsa uskoo heti oikeaksi ihmiseksi. Hän käyttää todella hyvin hyväkseen myös emotionaalisia rajojaan, kun vie hahmosa tunnetilasta toiseen. Kohtauksissa hän varastaa muitta mutkitta huomion ja häntä on helppo katsoa, kun hän on niin luonteva ja niin ammattilainen. Adams onnistuu muuttamaan ehkä keskinkertaisesti kirjoitetusta hahmosta käsittelyssään nerokkaan. Hän nostaa käskirjoituksen ja elokuvan täysin uudelle tasolle ja todistaa miksi on Oscar-ehdokkuutensa arvoinen. Hän on itsevarma ja tietää, mitä tekee. Hän pelaa itseään mukaan hahmoon, mitä jokaisen näyttelijän tulisikin tehdä, mutta sen lisäksi hän käyttää repertuaariaan täysin poikkeukselliset tehden hahmosta viihdyttävän, legendaarisen, missään kohdassa ylinäyttelemättä tai olematta liian dramaattinen. Hän löytää täydellisen tasapainon ja saavuttaa draaman täyteläisyyden. Vain tämän luokan roolisuorituksia tulee harvoin vastaan.

       Junebug ei ole katsottava elokuva, se on hieman liian pitkä ja tylsä ja hengetön, mutta sitä se juuri käyttääkin hyväkseen. Mielestäni vain draaman pahin virhe on olla tylsä. Tylsyys ei tee draamasta hyvää ja sitä on vaikea antaa anteeksi.

Bio: Rachel Weisz

Rachel Weisz (1970, Iso-Britannia) on englantilainen näyttelijä. Weisz on älykäs, kaunis ja lahjakas näyttelijä, joka on onnistuneesti vuorotellut isojen tuotantojen ja pienempien indie-elokuvien ja teatterin välillä. Vuonna 2005 hänet palkittiin parhaan naissivuosan Oscar-palkinnolla hänen upeasta roolityöstään Ralph Fiennesia vastapäätä elokuvassa Uskollinen puutarhuri (The Constant Gardener). Hän aloitti näyttelemisen yliopistossa, josta siirtyi englantilaiseen televisioon. Weisz tunnettiin elokuvauransa alkuaikoina kauniina näyttelijänä menestyselokuvissa kuten Ketjureaktio (1996), Keanu Reevesia ja Morgan Freemania vastapäätä ja hänet kuuluisuuten nostanut elokuva Muumio (1999), jonka jatko-osaan Muumion paluu (2001), hän palasi. Näiden roolien ohella, Weisz on todistanut vakavan näyttelijän otteensa sellaisissa ylistetyissä draamoissa kuten Poika (2002), The Fountain (2006), My Blueberry Nights (2007), Oma taivas (2009), Agora (2009), The Whistleblower (2010), Dream House (2011) ja The Deep Blue Sea (2011), josta hän voitti New York Film Critics Circle Award-palkinnon parhaasta naispääosasta. Tämän lisäksi hän on osoittanut kestävän suosionsa tähdittämällä menestyselokuvia kuten vuoden 2003 trilleri Runaway Jury, yliluonnollinen toimintaelokuva Constantine (2005), komediaelokuva Fred Claus (2007), toimintatrilleri The Bourne Legacy (2012) ja seikkailuelokuva Oz the Great and Powerful (2013). Vuonna 2006 hän ääninäytteli lohikäärmettä fantasiaelokuvassa Eragon.
     Weiszilla on poika elokuvaohjaaja Darren Aronofskyn kanssa ja nykyään hän on naimisissa näyttelijä Daniel Craigin kanssa. He vuorottelevat aikaansa asuen välillä Lontoossa ja välillä New Yorkissa. Elokuvauransa ohella, Weisz on näytellyt koko ajan teatterissa.

 Rachel Weisz on taitava, lahjakas, älykäs näyttelijä. Hän on syy, miksi elokuva pitää otteessaan. Hän valaisee valkokankaan ja käyttää hyväkseen syvällisyyttä, valloitaakseen roolissaan ja saadakseen katsojat puolelleen. Rooli on vaikea. Ajoittain repliikit ovat niin itsestäänselviä ja välillä monimutkaisia, mutta Weisz pysyy loitolla stereotypiasta ja tekee hahmostaan elävän ja vapaan sekä liikkuu upealla kauneudella tehden hahmosta uskottavan. Hän saa katsojan ymmärtämään Tessaa ja tekee elokuvasta magneettisen, hengittävän kokonaisuuden. Weisz todistaa jokaiselle katsojalle aidon näyttelemisen voiman, sen henkevyyden ja vapauden. Hän yhdistää roolityöhönsä niin paljon tunnetta ja niin paljon maanläheisyyttä, että kokonaisuus on uskomaton. Hänen naurunsa ja välitön läsnäolevuus saa katsojan hänen valtaansa ja täten hänen työstään ja näyttelemisestään ei ole mitään kritisoitavaa. Kohtaukset, jossa hän häikäilemättömästi vaikuttaa vastanäyttelijäänsä ja heidän kemiaansa, ovat valovoimaisia, aitoja, upeita, näissä kohtauksissa Fiennesin kanssa, Weiszin todelliset voimavarat nousevat pintaan, hän saa näihin läheisiin kohtauksiin niin syvällistä omistautumista, että sitä ei edes tunnista näyttelemiseksi ja se jos mikä on täydellisen roolisuorituksen tunnusmerkki. Hänen roolityöstä voidaan löytää niin monta kerrosta, hän antaa katsojan tulla todella lähelle, mihin kuka tahansa ei pysty.

Trivia:
-Ansiot: 40 miljoonaa
-Tavaramerkki on voimakas nauru
-Ajaa vanhaa Jaguaria.
-Revlon-kosmetiikkamerkin edustaja
-Hyvä ystävä Jude Law:n, Susan Lynchin ja Ian McKellenin kanssa.
-Empire-lehden 100 seksikkäintä elokuvatähteä elokuvien historiassa-listalla.
-Henkilökohtainen kommentti: "I'm not one for parties and stuff like that. I get a bit nervous around lots of people. Being invisible is what I really enjoy. That I find quite entertaining."

Marlee, Runaway Jury

Tessa Quayle, The Constant Gardener

Libby Atenton, Dream House

Evanora, Oz the Great and Powerful

Evelyn, The Mummy Returns

Dr. Marta Shearing, The Bourne Legacy

Hester Collyer, The Deep Blue Sea

Hypatia, Agora

Rose, 360

Izzi, The Fountain

Uskollinen puutarhuri (The Constant Gardener)

Rachel Weisz ja Ralph Fiennes uhmaavat perinteisiä elokuvallisia rakkaustarinoita tässä hidastempoisessa trillerissä.

Justin Quayle (Fiennes) on brittiläinen diplomaatti Nairobissa, Keniassa. Hänen vaimonsa Tessa Quayle (Weisz) on aktivisti ja hyväntekijä ja vaikka heidän agendansa ovat tyystin erilaisia; Justin on rauhallinen, puutarhassa viihtyvä diplomatiaa harrastava politiikko, kun taas Tessa on intohimoinen ja toisista ihmisistä välittävä ja itsensä heille uhraava aktivisti - he silti rakastavat toisiaan. Ja tämä rakkaus on, mikä saa palaset tässä trillerissä liikkeelle. Tessa kuolee. Tämä avaa Justinin silmät kokonaiselle salaliitolle ja siihen, mitä vastaan Tessa taisteli ja mistä hän ei tiennyt, vain koska tämä suojeli häntä.
    Ohjaaja Fernando Meirelles on älykäs, ei voi kieltää. Hän herättää eloon elokuvan kielen ja rytmin. Trillerinä Uskollinen puutarhuri on erittäin hidas, jopa. Sitä voi olla raskas seurata, sillä juoni liikkuu takaumissa ja sitä kautta katsojan täytyy hahmottaa elokuvan kokonaisuus, hahmojen motiivit ja päämäärät. Justin haluaa selvittää, miksi Tessa kuoli ja lopulta hän ymmärtää, että kysymys onkin siitä, että minkä vuoksi Tessa kuoli.

"Rachel Weisz on taitava, lahjakas, älykäs näyttelijä"

      Elokuva on korkeimmillaan vain keskiluokkainen trilleri. Mutta elokuvan hyveet löytyvät muualta. Rachel Weisz on taitava, lahjakas, älykäs näyttelijä. Hän on syy, miksi elokuva pitää otteessaan. Hän valaisee valkokankaan ja käyttää hyväkseen syvällisyyttä, valloitaakseen roolissaan ja saadakseen katsojat puolelleen. Rooli on vaikea. Ajoittain repliikit ovat niin itsestäänselviä ja välillä monimutkaisia, mutta Weisz pysyy loitolla stereotypiasta ja tekee hahmostaan elävän ja vapaan sekä liikkuu upealla kauneudella tehden hahmosta uskottavan. Hän saa katsojan ymmärtämään Tessaa ja tekee elokuvasta magneettisen, hengittävän kokonaisuuden. Weisz todistaa jokaiselle katsojalle aidon näyttelemisen voiman, sen henkevyyden ja vapauden. Hän yhdistää roolityöhönsä niin paljon tunnetta ja niin paljon maanläheisyyttä, että kokonaisuus on uskomaton. Hänen naurunsa ja välitön läsnäolevuus saa katsojan hänen valtaansa ja täten hänen työstään ja näyttelemisestään ei ole mitään kritisoitavaa. Kohtaukset, jossa hän häikäilemättömästi vaikuttaa vastanäyttelijäänsä ja heidän kemiaansa, ovat valovoimaisia, aitoja, upeita, näissä kohtauksissa Fiennesin kanssa, Weiszin todelliset voimavarat nousevat pintaan, hän saa näihin läheisiin kohtauksiin niin syvällistä omistautumista, että sitä ei edes tunnista näyttelemiseksi ja se jos mikä on täydellisen roolisuorituksen tunnusmerkki. Hänen roolityöstä voidaan löytää niin monta kerrosta, hän antaa katsojan tulla todella lähelle, mihin kuka tahansa ei pysty.
     Uskollinen puutarhuri on tarina rakkaudesta ja sen merkityksestä. Mikä on täysin poikkeuksellista tyypillisille rakkaustarinoille, sillä Uskollinen puutarhuri uskaltaa kyseenalaistaa sen. Myös muut erinäiset teemat ovat käsitelty uskomattomalla tyylillä ja mikä on ohjaajan vahvuus, että hän pystyy herättämään köyhyyden, kurjuuden ja Afrikan slummit niin näkyväksi, hän saa niihin mielenkiintoa ja herättää katsojan niihin samoihin kysymyksiin, mitä Tessa ja Justin. Tärkein kysymys kuitenkin on erittäin filosofinen, koska Tessan anarkia ei toimi ja Justinin diplomatia ei toimi, mikä on oikea vastaus?