The Blacklist, 1. tuotantokausi

En usko, että tiesin, mitä näytteleminen oli, ennen kuin näin James Spaderin roolityön The Blacklistin päähenkilönä, Raymond Reddingtonina. Hän on niin hyvä.

Sarja alkaa siitä, kun pahamaineinen suurrikollinen Raymond "Red" Reddington (Spader) antaa itsensä ilmi FBI:lle. Kun puhutaan tämän luokan rikollisesta, häntä ei vain heitetä selliin virumaan. Hänen kanssaan neuvotellaan, väännetään kättä, tullaan vastaan ja annetaan myöden. Reddingtonista tulee suuri voimavara FBI:lle, sillä hän tulee auttamaan heitä muiden rikollisten kiinnisaamisessa. Tätä rikollislistaa myös The Blacklistiksi kutsutaan. Niin ikään, Reddington ei joudu vankilaan, vaan saa vapautensa, mutta sillä ehdolla, että työskentelee FBI:lle. Reddingtonilla on myös omia ehtojaan. Hän haluaa hänen yhteyshenkilönään toimivan kokemattoman, uuden agentin Elizabeth Keenin (Megan Boone). Paljon jää myös kertomatta. Missään vaiheessa ei käy selväksi, mitä Reddington Keenilta oikeasti haluaa.

Olen rakastunut Spaderin esittämään Reddingtoniin. Eikä haittaa yhtään se, että hahmo on sosiopaatin piirteitä omaava, pelottava terroristi. Reddington on älykäs, vaikutusvaltainen, karismaattinen, osittain vaikeastikin luettava, omaa moraalikoodistoaan lukeva, monitahoinen, äärettömän syvällinen ihminen. Spaderin "One More Time"-monologi on muodostunut jo legendaariseksi. Henkilökohtaisesti haluaisin viettää tämän hahmon kanssa tuntikausia kuunnellen hänen tarinoitaan tai vaikka voisin ihan tuosta noin vain liittyä hänen posseensa ja matkustaa ympäri maailmaa hänen oikeana kätenään, ihan sama vaikka rikottaisiin mitä lakeja. Reddington ei menetä malttiaan mitään painostavimmissa tilanteissakaan. Aivan mahtava hahmo, upean näyttelijän tulkitsemana.

1. kaudella hieman päänsärkyä tuottaa yltiönaiivi ja hyvä oppilas-syndroomaa kärsivä sinisilmäinen agentti Elizabeth "Liz" Keen, joka oikein ärsyttävästi haluaa seurata lakia viimeiseen asti. Toisella kaudella onkin kiva huomata sitten jo, että Liz alkaa oppimaan Redin elämänasenteesta jotain ja alkaa soveltamaan oikeudenmukaisuuden, vääryyksien ja lain hienoa rajapintaa.

Jokainen jakso sarjassa kertoo siis aina yhdestä rikollisesta tällä Blacklistillä ja sen kiinniottamisesta. Samalla yritämme selvittää läpi salaisuuksien verhon, johon sekä Reddington, että Keen ovat pahasti takertuneet, emmekä oikein edes tiedä kuka salaa ja mitä. Mutta joka jakso tuo siis mukanaan omat pohdinnat oikeudesta ja moraalista, hyvästä elämästä ja onnellisuudesta.

Myös sarjan soundtrack on aivan mahtava. Loppupäätelmänä siis: hyvin toimiva sarja, tunnin jaksot kerrallaan toimivat erinomaisesti, tietty saippuasarjamaisuus loistaa siis poissaolollaan, kun joka jaksossa on jotain uutta. Mutta silti sarja ei uppoa esim. NCIS-sarjalle tyypilliseen suohon, jossa jokainen jakso toistaa vähän samaa kaavaa, jossa ratkotaan aina ne samanlaiset rikokset. Loppujen lopuksi sarja on kuitenkin taidonnäyte James Spaderille ja tämän mahtavalla hahmokuvaukselle.

^tuo monologi kiteyttää mestarin oppitunnin näyttelemisestä.

...=)

I Smile Back (I Smile Back)

Olen miettinyt hiljattain syitä ja seurauksia. On varmasti luonnollista ihmiselle hahmottaa maailma syiden ja seurausten lainalaisuuksien mukaan. Näin havainnoimme ympäröivää luontoa ja tapahtumia. Samalla lailla pyrimme myös selittämään ihmisen käyttäytymistä. Jos on seuraus, sillä on syy. Masennus ei ole seksikäs aihe elokuvalle. Ihminen, joka kärsii syvästä masennuksesta tai eksistentiaalisesta ahdingosta, jonkinlaisesta tyhjyydestä, ei pysty vastaamaan kysymykseen "miksi?" Masennukseen ei tehoa parane pian-kortit. Samalla lailla olisi siitä kertovan elokuvan tyhmää redusoida viesti jääkaappimagneetiksi kehystettävään muotoon. Tämän elokuvan suurin vahvuus onkin sen loppu, joka ei ole mieltäylentävä.

Stand-up-koomikkona tunnettu Sarah Silverman debytoi dramaattisessa pääroolissaan kotiäitinä ja vaimona esikaupungissa, joka kamppailee monien riippuvuuksien, kuten alkoholismin ja huumeriippuvaisuuden kanssa ja samaan aikaan yrittää löytää itseään äidin roolista sekä pyrkii olemaan pettämättä rakastavaa aviomiestään.

Nostan hattuani elokuvantekijöille, että he lähtivät tekemään hahmokuvausta masentuneesta naisesta, joka ei ole köyhä, onneton tai vaikeuksissa - toisin sanoen ei ole elinolosuhteidensa vanki. Tälläinen syy-seuraus-tulkinta olisi jopa tylsää. Nyt, kun Silvermanin esittämän Laney Brooksin elämässä on kaikki näennäisesti hyvin, on elokuvan pohdinta huomattavasti hyytävämpää.

Silverman on itsekin sairastanut masennusta. Hän kuvailee sitä, kuin koti-ikäväksi, vaikka olisit kotona. Ensimmäinen hänen masennustaan hoitanut terapeutti hirtti itsensä. Vuosia hän oli koukussa vain lääkkeisiin, mutta hän on selviytyjä. Silti, kun katson hänen pysähtyneitä silmiään tämän elokuvan ensimmäisissä kohtauksissa, sen näkee. Sen vain tietää. Samaa syvällisyyttä hän valaa kohtauksiinsa pitkin elokuvaa. En tiedä, mitä tämä filmi edes olisi ilman Silvermanin hillittyä, uskottavaa, pelottavaa roolisuoritusta. Elokuvan ja Silvermanin roolisuorituksen vaikuttavuuden takia, päätin tutkia vähän syvemmälle masennuksen luonnetta ja niin ikään syitä. Psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen kuvailee, että suhteellisen vakavastakaan masennustilasta kärsivä henkilö ei aina etenkään lyhyempien tapaamisten yhteydessä vaikuta kovin masentuneelta. Siksi Silvermanin roolityö on myöskin niin mielenkiintoista, sillä hän esittää hahmostaan myös valoisampia puolia eikä missään vaiheessa oikein sorru marttyyriyteen.

I Smile Back on myös omalla tasollaan kovilla kierroksilla kulkeva jännityselokuva. Laneyn täydelliseltä vaikuttava elämä on jyrkkä vastapaino hänen itsetuhoiselle käyttäymiselleen. Valtiotieteen tohtori Jukka Tontti on tutkinut masennusta yhteiskunnallisena ilmiönä. Hänen mukaansa yksilöllisyyttä korostavissa yhteiskunnissa [kuten Suomi, Yhdysvallat ja muut länsimaat] jokainen on vastuussa omista tekemisistään, myös epäonnistumisistaan. On jatkuva paine selviytyä ihmissuhteiden, työn, omien pyrkimysten ja tarpeiden, tunteiden, lapsuuden ja kanssaihmisten asettamien odotusten ristivedosta niin, että pärjäisi, tuottaisi ja kehittyisi – menisi koko ajan eteenpäin. Kun sitten odotukset eivät toteudu, tulee halu vetäytyä, hakea omaa aikaa ja pysähtyä. Kun tähän ei ole mahdollisuutta, ihminen masentuu. Masennus on Tontin mukaan luonnollinen selviytymiskeino.

Arvostelussa käytetyt lähteet:

{terveyskirjasto.fi}

{wikipedia.org}

{Lääkärilehti}

{npr.com}

#elokuvahaaste2016 (31. Elokuva, jossa päähenkilö kamppailee sairauden kanssa)

...=)

Lumikki ja metsästäjä (Snow White and the Huntsman)

Sattui tämä tulemaan televisiosta joku päivä. En sitä ehkä muuten olisikaan katsonut, mutta hiljattain Kristen Stewart on todella vakuuttanut minut näyttelijän taidoistaan (elokuvissa Still Alice ja Clouds of Sils Maria) ja myöskin, koska tämä on saamassa jatko-osan, johon on saatu mukaan Emily Blunt ja ennen kaikkea Jessica Chastain. Ja jos jollain leffalla on Chastainin suositus, ei se voi olla huono.

Lumikki ja metsästäjä pohjautuu tietenkin maailmankuuluun satuun Lumikista ja seitsemästä kääpiöstä. Elokuvaversio on tehty enemmän aikuisten seikkailufantasian omaisin keinoin ja lopputulos on jokseenkin kypsempi kuvaus näistä hahmoista. Silti kaikki sadun tärkeimmät elementit on jollain ilveellä saatu ympättyä mukaan. Mikä oli itse asiassa vähän harmi, että koettiin mukamas, että sadulle tulisi jollain lailla olla niin uskollinen, että mukamas se olisi uskottavaa taas hämätä katsojaa sillä kirotulla myrkkyomenalla - kyllähän sen jokainen sitten jo näki tulevan. Paikoin Charlize Theron sortui ylinäyttelemiseen pahisroolissaan ja Stewart oli harmittavan vähäeleinen. Chris Hemsworth puolestaan murisi tarpeettoman matalalla äänensävyllä, joka ainakin särähti minun korvaani aika ilkeästi. Mutta muuten ihan mukiinmenevä, keskiluokkainen fantasiaseikkailu. Kyllä tässä aineksia on jatko-osaankin - ei ainakaan ole liian paljon paineita suoriutua paremmin -joskus jatko-osissa on se vaara.

#elokuvahaaste 2016 (17. Elokuva, joka on mukaelma jostakin klassisesta tarinasta, esim. sadusta, Shakespearen näytelmästä tai kirjallisuusklassikosta) 

...=)