Merkintöjä: Albert Finney

Julia Robertsin tähdittämä elämäkerrallinen elokuva valmistui vuonna 2000. Sen ohjasi Oscar-palkittu Steven Soderbergh ja sivurooleissa on Albert Finney ja Aaron Eckhart. Elokuva tuotti yli 250 miljoonaa dollaria ja Roberts voitti nimiroolista parhaan naispääosan Oscarin.
Erin Brockovich kertoo samannimisestä työttömästä yksinhuoltajaäidistä, joka palkkaa itse itsensä asianajotoimiston puolesta tutkimaan Pacific Eletric and Gas-yhtiön aiheuttamaa tuhoa pienellä paikkakunnalla. Hän löytää myös poikaystävän nimeltä George.
Erin Brockovich on vain ja ainoastaan Julia Robertsin tulivaunu. Koko elokuva rakentuu hänen roolisuorituksensa ympärille ja hän suorituu osasta poikkeuksellisen hyvin. Hän on täsmällinen, hyvin paneutunut sekä tarkka. Soderberghin ohjaus on luotettavaa ja varsin realistista ja elokuvan tunnelma on hyvin samankaltainen hänen muihinkin elokuviin. Hän on todella taitava ohjaaja ja pystyy tekemään elokuvasta luontevan ja sulavan. Mielenkiintoa riittää elokuvaa kohtaan ja katsoja joutuu melkein jopa liian päähenkilön puolelle, sillä niin vahva Roberts on.

Julia Roberts on uransa parhaassa roolissa elokuvassa Erin Brockovich. Hän voitti nimiroolista parhaan naispääosan Oscarin ja monta muuta arvostettua palkintoa. Hän on voimakas ja tulinen ja intohimoinen. Hän johtaa elokuvan sen menestykseen ja luo unohtumattoman roolisuorituksen. Hän hallitsee hahmon niin tekniseltä kannalta kuin emotionaaliseltakin puolelta. Käsikirjoituksen kohtaukset voisivat olla hyvinkin koomisia ja teatraalisia ja ylidramaattisia, mutta Roberts luo niihin täydellistä omistautumista ja tekee roolisuorituksesta uskottavan. Hän on täysin elementissään ja kaiken tämän lisäksi hän saa käytettyä karismaansa hyväkseen luoden hahmosta sympaattisen ja miellyttävän, mitä se välttämättä ei olisi. Kohtauksiin hän saa syvyyttä ja inhimillisyyttä ja tasapainoilee juuri sopivasti viihdyttävyyden ja realistisuuden välissä.

Aaron Eckhart on vaihteeksi jossain muussa roolissa kuin hänen tavallisen hepun roolissaan. Georgena hän on hyvin mielenkiintoinen ja paljastaa hahmosta puolia, joita katsoja ei välttämättä tähän heti yhdistä. Roolista tulee täten hyvin uskottava ja realistinen. Näytteleminen on vakuuttavaa ja hän tulkitsee hyvin hahmon motiivit. Hän pelaa loistavasti yhteen Robertsin kanssa ja onnistuu luomaan yhtenäisen kuvan hahmosta.
Albert Finney on miellyttävä näyttelijä. Hän on kaikin puolin luonteva roolissa, joka toi hänelle parhaan miessivuosan Oscar-ehdokkuuden. Hän, kuten Roberts osaa yhdistää hahmon teatraalisuuden ja arkisuuden tehden osastaan tasapainoisen ja vahvan. Hän on sympaattinen ja hän pitää jalat maassa ja hänen roolisuorituksensa on upeaa katsottavaa. Finney luo hahmoon vahvaa teknistä osaamista, sekä aitoa tunnepitoista näyttelemistä ja hän, kuten Eckhart, näyttelee hyvin yhteen Robertsin kanssa ja tästä duosta tulee unohtumaton.
Erin Brockovich on Julia Robertsin tulivaunu. Hän on tulinen ja intohimoinen ja tekee vaikuttavan roolisuorituksen, joka kantaa koko elokuvaa. Soderbergh ohjaa varmalla tyylillä. Ainoa miinus tulee hieman ylidramaattisesta käsikirjoituksesta.

8+

...=)

Mainio vuosi on Ridley Scottin ohjaama brittiläinen romanttinen komedia vuodelta 2006. Elokuva pääosassa on Russell Crowe, Marion Cotillard, Freddie Highmore ja Albert Finney.

Elokuva pääosassa on Max Skinner, joka vietti lapsuuden kesiään, setänsä Henryn (Albert Finney) luon Ranskan maaseudulla. Nykyään hän on menestynyt, rahannälkäinen, työnarkomaani sijoittaja Lontoossa. Kun Henry kuolee, Max perii tämän viinitilan ja matkustaa Ranskaan myymään tilan. Hän kuitenkin törmää Fanny Chenaliin (Marion Cotillard), johon ihastuu. Kun Max myöhästyy koneesta Lontooseen, joutuu hän jäämään Ranskaan pidemmäksi aikaa ja kuvioihin ilmestyy myös Christie Roberts, reppumatkailija, joka väittää olevansa Henryn avioton lapsi.
Mainio vuosi on positiivinen elokuva. Se on lämmin ja kutsuva ja antaa uuden merkityksen elämälle. Ranskan maaseutu saa hyvää mainosta ja Ridley Scottin ohjaus on todella vakaata ja innostavaa. Elokuva on nerokas. Se on rakennettu hienosti, käsikirjoitus, ohjaus, kaikki toimii. Lähtöidea ja lapsuuden takaumat ovat myös iso plussa elokuvaan. Kaikki on toteutettu hienosti ja kyseessä on erittäin toimiva, rauhallinen, sympaattinen elokuva. Paitsi... Russell Crowe, joka on sukupolvensa hienoimpia näyttelijöitä, tekee elokuvassa huonon roolisuorituksen.

Crowe, joka on moninkertainen Oscar-ehdokas, voitti Oscarin vuonna 2000, elokuvasta Gladiaattori. Sen jälkeen hän sai vielä toisen Oscar-ehdokkuuden hänen ylistetystä roolisuorituksestaan elokuvassa Kaunis mieli. Kuinka hän ei onnistu vakuuttamaan elokuvassa Mainio vuosi, on jotain, mitä ihmetellä. Ehkä ikä on tehnyt hänestä liian pehmon tai Ridley Scott kuvitteli pelaavansa varman päälle, yksi asia on kuitenkin varma; Russell Crowe ei ole mitään hänen entisestä loistostaan. Hän on kauhea. Varmat kliseet, mitä jokaisen tulisi välttää suorastaan paistavat hänen naamaltaan ja tuntuu kuin hän olisi vasta aloitteleva näyttelijä, joka kuvittelee itsestään liikoja. Hän onnistuu parantamaan loppua kohti, mutta silti kokonaisuus on epätoivoinen ja tuottaa pettymyksen.

Marion Cotillard puolestaan käyttää hyväkseen elokuvassa uskomattoman kauneutensa, vetovoimansa ja karismansa, laajan näyttelijän ammattitaitonsa lisäksi. Hän on ihastuttava ja puoleensa vetävä. Hän on uskollinen tyylilajille ja on luonteva ja maanläheinen. Hänessä on paljon sympatiaa, jota hän osaa hyväksikäyttää ja luo aidon, lämpimän, miellyttävän roolisuorituksen.
Freddie Highmore esittää nuorempaa Max Skinneriä, ja vielä paremmin kuin Russell Crowe esittää vanhempaa Max Skinneriä. Highmore on syvällinen, viihdyttävä, sympaattinen ja luonteva. Hän saa luotua hahmoon tiettyä hohtoa, joka Crowelta puuttuu kokonaan. Hän on ehdottomasti tulevaisuuden lupaus ja vakuuttaa jo nuorella iällä elokuvassa Mainio vuosi. Hän on koskettava. Hän on läsnä ja hyvin tarkka ja valpas. Kaikkea mitä näyttelijän tulisi olla. Hän on erittäin aito.
Mainio vuosi on positiivinen, hyvän mielen elokuva. Yksi parhaimmista. Ridley Scott ohjaa varmalla tyylillä ja elokuvan tunnelma ja sävy ovat lämpimiä ja miellyttäviä. Harmi vain, että Russell Crowe ei pääse lähellekään elokuvan tasoa, kuin vasta ihan loppumetreillä, jolloin on jo liian myöhäistä pelastaa uppoava laiva.

8-