Arvostelu: Guardians of the Galaxy vol. 2

Lastenelokuva. Kuin hehkulamppu olisi syttynyt pääni päällä. Katsoin juuri lastenelokuvan. Olen jo pidemmän aikaa yrittänyt pohtia pääni puhki, miksi minulla ei ole ollut mitään vetoa Marvelin elokuvauniversumia kohtaan enää. Kun Guardians of the Galaxy 2:sen katsoin Oscar-ehdokkuuden takia - miksipäs muuten - niin se iski minuun kuin salama kirkkaalta taivaalta. Syy, miksi en välttämättä pidä Marvel-elokuvia huonoina, muta miksi en myöskään koe niihin enää mitään intoa.

Tämä jatko-osa kertoo samasta galaksien välisestä pelastajatiimistä, joka seikkaili vol. 1 -leffassakin. Tällä kertaa Starlord (Chris Pratt) löytää kauan kadoksissa olleen isänsä (Kurt Russell) ja hänelle paljastuu suuria asioita hänen sukujuuristaan.

Marvel-elokuvat - eikä supersankarielokuvat ylipäätänsäkään - olleet aina lastenelokuvia. Ensimmäiset uranuurtajat olivat aikuisille suunnattua toimintaviihdettä, jossa oli tiukat ikärajat lapsilta. Tai ainakin haluaisin uskoa näin. Mutta Guardians of the Galaxy vol. 2 puhuttelee vain ja ainoastaan lapsiyleisöä. Huumori on hauskaa, pakko myöntää. Mutta niin on monesti Pixar-animaatioissakin ja jos joku uskaltaa väittää, että ne eivät ole lapsille, niin mottaan päin näköä.

Tämä elokuva on sisällöltään niin tyhjä, etten sanotuksi saa. Inhosin jo ykkösessä sitä erikoistehosteiden oksennusta, joka hyökkäsi verkkokalvoilleni kirkkaammin kuin tuhatvuotinen ilotulitus. Vol. 2 on vielä pahempi.

Hahmot ovat pelkkiä kuoria. Siinä vaiheessa kun Chris Prattin ja Zoe Saldanan välille melkein alkoi kehkeytymään jotain, niin mielenkiintoni vähän jopa heräsi. Mutta eihän lastenelokuvassa mitään liian rajua saa näyttää. Täyttä turhaa pumpulia siis koko elokuva.

Erikoistehoisteista en antaisi Oscaria, vaikka missään muussa leffassa ei tehosteita oltaisi viime vuonna käytetyttäkään. Tälläiset sekamelskat ovat pyhäinhäväistys oikealla elokuvaefektityölle.
Suosittelen lukemaan lisää Marvel-elokuvien tien suunnasta Ruudukon blogista, jossa hieno teksti valaisee syitä, miksi nämä leffat ovat tälläisiä nykyään:

...=)

Guardians of the Galaxy (Guardians of the Galaxy)

James Gunnin vuoden 2014 ohjaus Guardians of the Galaxy alkaa hyvin perinteisesti. Näemme tarinan sankarin, protagonistin, Chris Prattin näyttelemän Peter Quillin äitinsä kuolinvuoteella. Pieni poika, niin viaton ja vielä kokematon on surullinen ja samalla raivoissaan elämän kovuudesta. Siirrymme joku muutaman vuosikymmen tulevaisuuteen, kun Peter on kidnapattu avaruusolioiden toimesta galaksin toisille laidoille. Peterista on tullut kapinallinen, pieni rikollinen, joka hamuaa rahaa ja huvinpitoa. Ja täten on luotu reunaehdot mitä tyypillisimmälle avaruuskohellukselle. Arvata saattaa, että meno ei luonnu sen luovemmaksi. Peter tapaa tulevat kumppaninsa aina Zoe Saldanan koviskaunottaresta, Vin Dieselin ääninäyttelemään puuhun. Yhdessä he pelastavat universumin ja sitä rataa.

Uskalsin toivoa jo jotain enemmän kun sain oikein nauraa elokuvan parhaimmassa kohtauksessa, jossa kaikki nämä elokuvan päävaljakosta juoksevat pitkin yhden planeetan kaupungin katuja jahdaten samaa palloa. Ja leikkimielinen taistelukahakkahan siitä syntyy. Mutta sitten valitettavasti elokuva regressoituu tyypilliseksi laservalosekamelskaksi. Laser-säde sitä, laser-säde tätä. En edes jaksanut kiinnostua juonesta. Ja jos pelkää, että elokuvan kliimaksi ei ole tarpeeksi kliimaksinen, on se turhaa. On se.

Siinä kohdassa kun tajuaa, että nyt uidaan niin syvässä sci-fi-kliseiden valtameressä, että ei edes elokuvaan istutettu paikoin toimivakin huumori onnistu sitä pelastamaan, käy se hyvin turruttavaksi. Erikoistehoisteita on oksennettu vähän liikaa ja pahikset ovat vähän liian pelkistettyjä pahoja antagonisteja. Guardians of the Galaxy tuntuu kuin paluulta sellaiseen aikaan, jolloin meillä ei ollut Nolaneita tai Burtoneita luomassa jotain eloa muuten niin äklöön genreen. 

En ole suurin Chris Prattin fani, mutta hän on hyväsieluinen ihminen ja en halua olla epäreilu häntä kohtaan joten jätän hänestä valittamisen tähän ja sanon, että he ketkä hänestä pitävät, pitävät hänestä takuuvarmasti tässä. Glenn Close sen sijaan, josta voisi kuvitellakin tykkäävänikin, oli yllättävän jäykkä. Bradley Cooperin ääntä en olisi koskaan tunnistanut tuon pesukarhun ääneksi. Vin Dieselille ei ole annettu niinkään paljon tehtävää.

Yhteenvetona, jos pidät sci-fi-rymistelystä, päänsärkyä aiheuttavista valoefekteistä ja Chris Prattista, tämä on elokuva juuri sinulle. Siksi ihmettelenkin, että miksi minä tätä katsoin?

...=)

Spectre (Spectre)

Spectre on rikollisjärjestö. Se täytyy vain tietää juonesta, jotta päästään arvostelussa eteenpäin. Enempää ei ole edes järkeä paljastaa. Muuta kuin, että se etenee klassisen bondilaisittain.

Skyfall on mielestäni paras James Bond-elokuva. Sen juonikuvio oli mielenkiintoinen ja uskottava, koska se oli Bondille niin henkilökohtaista. Koska se oli henkilökohtaista, ei ollut tarvetta keksiä epäuskottavia juonenkäänteitä tai vetää kohtauksia överiksi, jotta niihin saataisiin näyttävyyttä. Spectre on enemmän paluu Bond-elokuvien juurille. Eli ollaan aika kaukana nerokkaasta Skyfallista. Nyt ollaan enemmän Pierce Brosnanin Bondien jäljellä.

Annettakoon pieni epäuskottavuus ja kliseisyys tälle elokuvalle anteeksi.

Mutta niitä Bond-kliseitä oli ja paljon. Oli klassinen pahis putoaa korkealta-klisee. Oli klassinen pahiksen kanssa rymistellään junassa-klisee. Oli klassinen hyviksen pelastaa pahiksen kynsistä vinkki viitonen (tällä kertaa köyden muodossa) välienselvittelystä-klisee. Oli klassinen makaan naisen kanssa saadakseni tältä tietoja, lupaan suojella häntä, mutta unohdan hänet koko loppuelokuvan ajaksi-klisee. Löytyi jopa kliseistä klassisin klisee, jossa sankarin täytyy pelastaa tyttö hädästä ajastimella varustetun pommin tikittäessä...

 Lisäksi koin, että käsikirjoitus oli täynnä aukkoja. Esimerkiksi yhdessä dialogissa Monica Bellucci sanoo, että hänen kuollut aviomiehensä hädin tuskin tapasi rikoskumppaneitaa ja heti seuraavassa lauseessa hän sanoo, että kuollut aviomies viihtyi heidän seurassaan enemmän kuin hänen. Katselin myös pitkin elokuvaa taivasta. Se oli aina valkoinen. Missä tahansa oltiin. Se oli valkoinen. Luulisi, että tämän luokan budjetilla saisi panostettua vähän enemmän taivaan väritykseen, kuin vain lätkäistä se valkoinen filtteri sinne green screenin päälle. Käsikirjoituksessa jätettiin myös paljon selittämättä. Ehkä sitä selittää osakseen se, että lopullisesta elokuvaversiosta on leikattu kohtauksia pois, mutta muutama asia jäi kyllä täysin auki.

Khähähää, empäs antanutkaan anteeksi...

Nimittäin hyvässä elokuvassa ei tälläisä tyhmiä virheitä ole. Siksi en voi muuta kuin kohdella Spectreä huonona elokuvana. Sitä se on, mutta se on hyvä huono elokuva. Mitä voin vielä sanoa? Tämä oli James Bond -elokuva ja se jo sanoo kaiken. Ota tai jätä.

Epäröin vähän, että voiko Bondi enää toimia ilman Judi Denchiä. Skyfallin kohdalla vielä huusin melkein ääneen: "Hyi, ei, ei, ei, ei, Ralph Fiennes, ei!" Mutta kyllä kun tämän rainan kliimaksin kohdalle päästiin, niin perhana, kyllä se Fienneskin M:n kengät pahuksen hyvin täyttää. Nyt ensimmäistä kertaa tajusin, että Lea Seydoux näyttää täysin Melanie Thierryltä! Mielestäni Ben Whishaw on aivan loistava Q! Mukavaa, että vanha kääkkä -Q on unohdettu ja otettu messiin tälläinen nuori, viisas, terävä ladi! Monica Bellucci unohdetaan valitettavan aikaisin menosta pois. Sitten taas en välittänyt Naomie Harrisista. Olisi saanut olla roolissaan sympaattisempi. Ja voi Christoph Waltz parka.. Hän ei varmaan enää koskaa tule saamaan muuta roolia, kuin roiston roolinsa, koska tekee ne niin pirun hyvin!

Tämä olisi kyllä hyvä päätös Daniel Craigin Bond-saagalle. Yllätteän kyllä, Spectre pystyy hämäävän hyvin sitomaan nämä neljä Craigin elokuvaa yhteen ja loppu tässä elokuvassa on niin hieno, että siihen olisi hyvä lopettaa. Piste. Panna poikki. Hän on kyllä ollut aivan loistava Bond. Hieman ikä alkaa tässä jo näkymään, joten odotan innolla, kenestä tulee seuraava. Tähän loppuun voisinkin tarjota näkemyksiäni aiheesta. Ihan vain omaksi huvikseni, jos ei kenenkään muun.

• Idris Elba olisi oma ykkösvalintani. Hän vain huokuu siisteyttä.
• Jason Statham ei toivottavasti ole lähimaillakaan Bondin saappaita. Hän on liian karski.
• Clive Owen saattaa olla jo liian vanha, mutta hän olisi niin täydellinen
• En ole täysin varma Tom Hiddlestonista? Tavallaan kyllä, mutta tavallaan hän on myös jopa liian siisti Bondiksi.
• Toivottavasti ei Eddie Redmayne! Ei, ei...
• En kyllä pitäisi Demian Lewisista Bondina. Henk-koht. mieltymys-syyt.
• Sitten taas Dan Stevens oli myös loistava Bondina
• En myöskään koe, että Bondin tulisi olla nainen. Voitaisiin kyllä tehdä erillinen hahmo, joka olisi tyyliin Jane / Jamie Bond, mutta koen sen naurettavana, että jo olemassa oleva hahmo, olisikin yht'äkkiä nainen. Vähän kuin joku supermies olisikin nainen. Tai Pretty Woman olisikin mies. Mutta mielenkiintoista olisi jos Emily Blunt (jota on naisbondiksi ehdotettu) näyttelisikin mies -Bondia...!
• Tom Hardy on liian lyhyt...
• Henry Cavill on jo Supermies ja harmittavan karismaton sellainen, joten EI!
• Michael Fassbender? Hmmm... Ehkä, ehkä....

...=)