Kuolema pukee häntä (Death Becomes Her)

Olin siinä uskossa, että tämä olisi hyväkin elokuva. Näin kun muutama vuosi sitten jo ikääntynyt Goldie Hawn (pääsen tähän ironiaan kohta) oli Graham Nortonin chatti-ohjelmassa ja yleisöltä kysyttiin, mikä on heidän suosikkinsa Goldie Hawnin elokuvista. Jokainen, jolta kysyttiin, vastasivat yksinomaan hänen elokuvansa Kuolema pukee häntä. Ajattelin, että ai jaa! Tässä on kaksi vaihtoehtoa. Joko Goldie Hawnin ura on ollut niin lattea ja epävaikuttava, että Kuolema pukee häntä on siksi surkeista elokuvista paras, tai että Kuolema pukee häntä on oikeasti vaikuttava elokuva. Tähän asti luulin, että kyseessä olisi vaihtoehto numero kaksi. Enää en ole niin vakuuttunut.

Elokuva kertoo Meryl Streepin esittämästä diivasta, joka huolehtii kauneudestaa, kun ikää alkaa tulla vastaan. Hän on vanhoja ystäviä ja kilpakumppaneista Goldie Hawnin esittämän hiirulaisen kanssa. Kun Striippi kaappaa Hawnin aviomiehen, Bruce Willisin, on se viimeinen niitti Hawnin arkkuun ja hän päättää lähteä kostoretkelle. Molemmat naiset ovat kuitenkin juoneet Isabella Rossellinin taikajuomaa, mikä tekee heistä kuolemattomia ikinuoria. Kun siis Hawn naksauttaa Striipin niskat poikki ja Streep ampuu aukon Hawnin mahaan, on tragikomedian ainekset koossa.

Elokuvan taustalla on siis iva Hollywoodin kauneusihanteita vastaan ja siksi onkin kaksinkerroin ironista, kun ottaa huomioon, mihin kaikkeen Hawnkin on sortunut naamaansa tunkemaan tämän nimenomaisen ikuisen nuoruuuden eteen.

Kyseessä on liikaa yrittävä, tylsä komedia, jokseenkin näyttelijöidensä avulla toimiva elokuva, jonka kyllä unohtaa katsoneensa. Oma esimerkkinsä tästä on, että näin tämän muutama päivä sitten ja vasta nyt muistin kirjoittaa tästä arvostelun, kun yleensä olen heti elokuvan jälkeen rustaamassa sanoja ylös.

#elokuvahaaste2016

...=)

Die Hard 4.0 (Live Free or Die Hard)

Täytyy vaan sanoa, että on se Bruce Willis perkeleen kova! Vaikka en yleensä pidäkään hänenkaltaisistaan machotoimintasankareista, hän on poikkeus. Hänessä on vain jotain. Ja inhoan sanoa, että jossakin on "vain jotain" ts. "se juttu", mutta hänellä se on. Elokuvana Die Hard-elokuvasarjan neljäsosa on niin massaa kuin vain voi olla. Se on mielestäni aika uskollinen sarjan tyylille muutenkin, en juuri näe eroa esimerkiksi viitosen ja nelosen välillä. Loppurytinä on jo sen verran eeppistä, että siinä on jo kauan aikaa sitten hävinnyt kaikki uskottavuus, jos sellaista alunperin olikaan, mutta juuri niin sen pitää olla. Toimintaelokuvana tämä siis toteuttaa tarkoituksensa. Senkin takia, että vaikka elokuvan kesto on huomattavat kaksi ja puoli tuntia, se tuntui kuluvan kuin silmänräpäyksessä, samaa voi sanoa vain harvasta elokuvasta.

...=)

Perfect Stranger - vaara verkossa (Perfect Stranger)

Pidän monista trillereistä ja pitäisin varmasti tästäkin, jos se ei olisi niin kamalan laimea. Kliimaksi on jätetty todella mitäänsanomattomaksi ja todellista vaaran tuntua ei oikein synny, vaikka elokuvan nimikin lupaa toista. Silti kuitenkin lopun twisti toi hymyn korviin asti, kuten aina, jos elokuva onnistuu juonenkäänteillään huiputtamaan - se on parasta.

Elokuvan ehdoton hyvä puoli on loistavat näyttelijät. Pidän paljon Bruce Willisista. Erityisesti hänen koomiset roolinsa ovat loistavia, mutta hyvin hän pärjää näissä trillereissäkin. Halle Berrya jumaloin muun maailman tapaan. Hän on niin kaunis, mutta silti hänessä on sellaista korutonta läsnäoloa, joka vain lisää hänen käsittämöntä vetovoimaa, karismaa ja sädehtivyyttä. Häntä on helppo katsoa, hän sopii näyttelijänä hyvin päärooleihin, sillä hänessä on tyyntä energiaa, jota vasten on helppo kaikkien tapahtumien heijastua. Lisäksi kun hänen roolityötään katsoo, kokee katsoja, että hän paneutuu elokuvaan. Hän ei toisin sanoen laiskottele roolissaan tai toivo olevansa muualla. Hän on sitoutunut ja se jo on vaikuttavaa, että omaa niin keskittyneen näyttelemisen.

...=)

RED 2 (RED 2)

>RED (ensimmäinen osa)
Tämä leffa on ollut katsontalistallani jo varmaan kaksi vuotta. Nyt viimein sain aikaiseksi/mahdolliseksi sen katsoa ja eihän se pettänyt.

RED 2 on siis jatkoa vuoden 2010 menestyelokuvalle RED. Samat näyttelijät Bruce Willis, John Malkovich, Mary-Louise Parker ja Helen Mirren palaavat jatko-osaan muutaman uuden tulokkaan Catherine Zeta-Jonesin, Anthony Hopkinsin ja Byung-hun Leen kanssa. Molemmat elokuvat kertovat palkkamurhaajista, entisistä sellaisista; Bruce Willisin Frank Moses ja John Malkovichin Marvin Boggs ja nykyisistä; Helen Mirrenin Victoria, Zeta-Jonesin Katja ja Leen Han. Elokuvasarjan alkuasetelma on se, että Willisin Frank Moses on ikään kuin eläkkeellä, mutta hänet halutaan jatkuvasti tappaa.

Monta kertaa jatko-osissa on se pelko, että ovatko ne yhtä nautittavia kuin jatko-osat. Tässä ei ole sitä pelkoa, sillä RED 2 on melkein kuin katsoisi RED (ykkösosan) uudelleen. Juonen rakenne, yliampuvat toimintakohtaukset ja kieli poskessa-tehty huumori jatkuvat täysin samanlaisina kakkososassa. Ottaen huomioon, että ykkösosa ei ole mitään Shakespearea, en tiedä voiko kakkososan älylliseltä simulaatiolta paljon odottaakaan. Päin vastoin, on jopa täysin suotavaa, että elokuvat ovat niin samanlaisia, sillä kyseessä ei olekaan mikään Shakespeare-wannabe-teos. Tämä on nautittavaa viihdettä ja annetaan sen siis olla sellaista.

Kuten sanottu, nautin tästä konseptista suunnattomasti. Tällälailla kuuluu toimintakomediat toteuttaa. Kaikki kohtaukset ovat todella siistejä ja saavat haukkomaan henkeä, hahmot ovat todella badasseja ja huumori on tarpeeksi kevyttä pitämään tunnelman soljuvana. Mikäs tässä siis, nautinnollinen leffa, hyvät näyttelijät, jopa minulle entuudestaan tuntematon Byung-hun Lee yllätti positiivisesti, Helen Mirren on tietysti aina yhtä herkullinen ja Catherine Zeta-Jones yksi lemppareitani. Ja vaikka en henkilökohtaisesti ymmärrä John Malkovichin näyttelijän uraa (minusta hän on yksi mieleenpainumattomimmista kasvoista, joita tiedän) ei hänkään tässä varsinaisesti petä. Tämä on myös laatuesimerkki siitä, että elokuva ei yritä olla muuta kuin se on. Hyväksyy oman tyylilajinsa ja kohdeyleisönsä ja antaa palaa, anteeksipyytelemättä. Siksi: yllätän ehkä itsenikin, näin positiivisella arvostelulla:

...=)

A Good Day to Die Hard (A Good Day to Die Hard)

A Good Day to Die Hard on järjestyksessään viides instalmentti Die Hard-elokuvasarjaan, se valmistui vuonna 2013.

Tälläisistä jatko-osien jatko-osista minulla ei tyypillisesti ole paljon sanottavaa. Jokin silti ajoi minua sitä katsomaan ja sitä miettimään. Olisiko kysymys jopa niin filosofinen, kuin, että miksi näitä elokuvia katsotaan? Pidänkö itse näistä tusinatuotetoimintapätkistä?
    A Good Day to Die Hard on huono elokuva. Uskon hyvin, että se iskee joihinkin Die Hard ystäviin, mutta olen ymmärtänyt, että hekin ovat valikoiva joukko ja tykkäävät nimetä suosikkejaan elokuvien listassa, johon kuuluu kaikki Die Hardit. Joka tapauksessa se on merkittävää kuinka pitkälle Die Hard on päässyt. Harva toimintaelokuva saa neljä jatko-osaa ja lisää tulossa. Onko tästä kiitos Bruce Willisin?
     "One-liner" on englanninkielen sana, joka kuvaa tätä elokuvaa paremmin kuin hyvin. Willis a.k.a John McClane laukoo suustaan sutkautuksia minkä suinkaan ehtii ja erikoistehosteet paukkuvat. En tiedä, tässä räjähtävässä 97 minuuttisessa on kaikki hyvän toimintaelokuvan edellytykset: vanha tuttu karismaattinen macho-kovis, epäsuskottava juoni liittyen venäläisiin, kaikkein naurettavimmat erikoistehosteet, mitä kukaan on keksinyt yhteen elokuvaan pistää, iso liuta pahiksen "aion tappaa sinut kohta, mutta odotan tarpeeksi kauan, jotta saat aikaa miettiä, miten pääset pälkähästä"- puheita sekä jälleen epäuskottavuutta - tällä kertaa stunttien kohdalla.

 "Jai Courtney esittää upeasti roolinsa."

     John McClane (Willis) lähtee Moskovaan etsimään poikaansa Jackia (Jai Courtney), joka paljastuu CIA-agentiksi, joka yrittää saada "listaa" rikolliselta, sitten paljon hämääviä juonenkäänteitä ja pam! Räjähtävä loppu, jonka jälkeen hyvikset kävelevät kohti auringonlaskua. Minun käy sääliksi käsikirjoittajaa Skip Woodsia. Eniten minua ihmetyttää kuitenkin ohjaus. Jokaikinen klisee! Jokaikinen klisee.
     Sanoinko jo, että pidän Bruce Willisistä? No varmuudeksi totean sen uudelleen, pidän Bruce Willisistä. Vaikka hänen hahmonsa on hirvittävän puinen, stereotyyppinen klisee, nostaa hän karismallaan siitä legendaarisen. Hänessä on tiettyä rauhaa, mikä sopii hektiseen toimintapätkään ja siksi häntä on helppo katsella. Useat näyttelijät ryntäävät toimintaelokuviin järkyttävällä kiireellä ja lopputuloksesta tulee yritelmä. Willis kuitenkin pystyy sitomaan langat yhteen roolityöllään, pitämään jalat maassa ja siksi elokuva on niin viihdyttävä. Jai Courtney esittää upeasti roolinsa. Olin erittäin tyytyväinen hänen ja vastanäyttelijän Bruce Willisin luomaan kemiaan - tähän isä-poika-suhteeseen, johon koko juoni perustuu. Heitä on helppo katsella ja heidät uskoo sukulaisiksi. Courtney on luonteva, varma ja kykenevä näyttelijä, joka pitää pintansa ja tekee roolinsa omakseen. Häneen on helppo samaistua ja hän, Willisin tavoin, säteilee tiettyä karismaa, tiettyä rauhallisuutta, jota päärooli osakseen vaatii. Courtney siis omalta osaltaa kantaa elokuvaa ja upeasti sen tekeekin. Muuten niin ala-arvoinen elokuva nousee uudelle tasolle, kun siihen tuodaan näin henkilökohtainen, maanläheinen ja hauska ote.
     Kokonaisuus nousee kuitenkin vain keskinkertaiseksi, sillä se, mitä Courtney ja Willis omalla valovoimallaan tuovat pottiin hajoaa muiden osatekijöiden puutteen vuoksi. Kuitenkin hyvää viihdettä jaksaa katsoa aina - etenkin tälläistä, jossa ei tarvitse juuri ajatella. Suosittelen kuitenkin.

RED (RED)

>RED 2 (jatko-osa)
RED on vuonna 2010 valmistunut amerikkalainen toimintakomedia, jonka ohjasi Robert Schwentke. Pääosissa on Bruce Willis, Mary-Louise Parker, John Malkovich, Morgan Freeman, Helen Mirren, Brian Cox, Julian McMahon, Ernest Borgnine ja Richard Dreyfuss. Elokuva tuotti melkein 200 miljoonaa dollaria.

     RED kertoo eläköityneestä CIA:n tappajasta, Frank Mosesista (Bruce Willis), joka käyttää eläkepäivänsä kasvattaen avokadoaan ja puhuen puhelimessa eläkesuunnitelmaansa valvovan yhtiön, puhelinasiakaspalvelijan, Sarah Rossin (Mary-Louise Parker) kanssa. Eräänä iltana Frankin taloon kuitenkin hyökätään ja Frank tajuaa olevansa CIA:n tappolistalla, luultavasti koska omaa liikaa tietoja, on vaarallinen ja ei enää työskentele CIA:lle. Kirjainyhdistelmä RED tarkoittaa Retired, Extramely Dangerous. Frank ryhtyy puolustustoimiin ja värvää entisen iskuryhmänsä takaisin peliin. Ryhmään kuuluu muut eläköityneet agentit Martin Boggs (John Malkovich), Victoria (Helen Mirren), Joe Matheson (Morgan Freeman) ja Ivan Simanov (Brian Cox).
     RED on erittäin hyvä toimintakomedia. Tietenkään kyseessä ei ole mikään palkintosampo ja toteutus kärsii ajoittain lapsellisuudesta ja ylitseampuvuudesta. Kuitenkin elokuvan komedia-puoli toimii erittäin hyvin ja toiminta on hyvin selkeää ja hyvin toteutettua. Elokuva kestää useaman katselukerran. Ohjaus on suoraansanottuna huonoa, mutta ohjaajan tekemät valinnat istuvat hyvin elokuvan tarkoitukseen, joka on tuottaa hyvää viihdettä ja siinä se onnistuu. Elokuvaan tuo oman lisänsä karismaattinen näyttelijäkaarti.
     Bruce Willis on suurten budjettien näyttelijä. Eikä syyttä, sillä hän tuntuu onnistuvan niissä aina ja luovan todella viihteellisiä elokuvia, jotka vetoavat yleisömassoihin. Hän ironinen huumori on ihan mukiinmenevää ja hän on luonteva ja hänen energiansa on upean keskitettyä.
      John Malkovich tekee todella yliampuvan roolisuorituksen, jossa olisi kyllä ainekset parempaan. Hahmo on ihan hyvin kirjoitettu, mutta Malkovich vain pelleilee hahmon huumoriosuuden aivan typeräksi. Hänen näytteleminen on ajoittain todella laiskaa ja häneltä puuttuu intohimo.
     Helen Mirren on upea, karismaattinen, vetovoimainen näyttelijä. Victoriana hän tuo elokuvaan uutta energiaa ja saa juonen kulkemaan ja valkokankaan loistamaan. Hän selvästi nauttii roolistaan ja ottaa siitä kaiken irti. Hän hallitsee hahmon sympaattisuuden hienosti ja on valloittava ja viihdyttävä.
      Mary-Louise Parkerissa piilee erittäin hienovaraista huumoria ja hän ymmärtää elokuvan ja käyttää hienosti käsikirjoitusta hyväkseen. Morgan Freeman on todella mitättömässä roolissa ja vetää sen kevyesti läpi, niin hyvin kuin vain pystyy. Vaivattomuus tulee näyttelijäkonkarilta helposti.
     RED on melko massamainen elokuva, mutta erittäin viihdyttävä sellainen. Sen upea näyttelijäkaarti pelastaa ajoittain lapsellisen elokuvan ja sen toimiva huumori pitää katsojan mielenkiinnon elokuvassa. Elokuva kärsii uskottavuuden puutteesta, ennen kaikkea. Mutta elokuvan viihteellisyys on sitäkin enemmän korostettuna ja tarjoaa takuuvarman leffakokemuksen laajalle yleisölle.

7

...=)

Kuudes aisti (The Sixth Sense)

Kuudes aisti on M. Night Shyamalan jännityselokuva vuodelta 1999. Bruce Willis, Olivia Williams, Haley Joel Osment ja Toni Collette tähdittävät. Elokuva tuotti yli 600 miljoonaa dollaria ja siitä tuli hetkessä yksi kaikkien aikojen ihailluimmista elokuvaklassikoista ja genrensä yksi huipuista. "I see dead people"- lainauksesta tuli näin ikään myös kuuluisa. Haley Joel Osment ja Toni Collette saivat Oscar-ehdokkuudet sivuosista. Elokuva oli ehdolla myös parhaan elokuvan Oscariin, parhaan ohjaajan Oscariin ja parhaan käsikirjoituksen Oscariin.

   Kuudes aisti kertoo Bruce Willisin esittämäst psykologista, tri Malcolm Crowesta, joka työskentelee lapsien parissa. Eräänä iltana hänen yksi entinen potilas murtautuu hänen asuntoonsa ja ampuu Malcolmia rintaan ja tappaa itsensä. Seuraavaksi näytetään Malcolmin seuraava potilas, nuori poika nimeltä Cole Sear, joka kärsii samanlaisista ongelmista kuin itsemurhan tehnyt potilas. Sekä Cole että Vincent näkevät kuolleita ihmisiä. Vincent ajautui hulluksi, mutta Colen Malcolm voisi pelastaa.
-Varoitus: Juonipaljastus!-
Lopussa paljastuu, että Malcolm kuoli Vincentin luotiin ja että hänkin oli vain kuollut henkilö, jonka Cole näki. Cole oppii pärjäämään "kuudennen aistinsa" kanssa.
-Juonipaljastukset päättyvät!-

Kuudes aisti on jännityselokuvan merkkiteos. Se ei ole niin sanottua Hollywood-mässäilyä vaan nerokas, upeasti rakennettu, draamaa sisältävä hyytävä jännityselokuva. M. Night Shyamalan ohjauksesta näkyy nerokkuus, viisaus ja taito. Hän tekee niinkin epärealistisesta aiheesta niinkin uskottavan kuin vain mahdollista. Arvostelun kirjoittamisesta ei tee yhtään helpompaa avoinaisesta ikkunasta kuuluva ulina...

Koska tiesin elokuvan loppuratkaisun elokuva ei hämännyt minua ehkä niin paljon kuin joitakuita muita. Kuitenkin uskon, että Shyamalan vahva ja määrätietoinen ohjaus tekee elokuvasta kuin pienen palapelin. Itse asiassa, vaikka juoni on katkottu sirpaleiksi on myös elokuvan rakenne tehty hienoista, pienistä palaisista ja vasta sulateltuaan elokuvaa rauhassa, voi rueta ymmärtämään sen upeasti teksturoitua mallia. Mallia, jota on nerokkaasti luonut Haley Joel Osment.

   Haley Joel Osmentin roolisuoritus huokuu näyttelijänlahjoja koko matkaltaan. Se on yhdessä suhteessa täysin yksinkertainen. Roolisuoritus, joka on aivan siinä, katsojan ihasteltavana. Samalla Osment joka kohtauksessa hiljalleen rakentaa yhtenäisen, lujan ja uskottavan roolisuorituksen, jota täytyy oikein ajatella, että sen ymmärtää. Minulle, avainkohta hänen roolisuoritukselleen oli lopussa kun hän puhui kuolleesta isoäidistään äidilleen. Hän upeasti yhteinäistää kaikki kohtaukset syvälliseksi nipuksi tässä kohtauksessa. Katsojalle jää Osmentista neron olemus mieleen. Ja kaikki tämä ja hän on vasta lapsi. Osment saa kohtauksen yhtä aikaa sympatiaa, kauhua, jännitystä, syvällisyyttä, draamaa... Jo pelkästään hänen fyysinen näyttelijäntyönsä on ensiluokkaista; hänen kävelytyylinsä, hänen pelästynyt juoksunsa ja kauhunvärähdykset kasvoilla. Sitten hän myös luo mystistä olemusta, uskollisena elokuvalle, äänellään ja on veitsenterävä vastanäytellessään toisten näyttelijöiden kanssa. Haley Joel on monipuolinen, luotettava, kameleomanttimainen ja Oscarin arvoinen.

    Bruce Willis jää täysin Haleyn jalkoihin. Hän onnistuu jossain määrin luomaan hahmoaan elokuvan juoneen kiinni. Hän on oikeassa suhteessa rauhallinen ja uskottava. Hän näyttelee realisitsesti ja sulavasti. Toni Collette, Colen äitinä, on aivan ilmiömäinen. Hän uudistaa elokuvan äiti-hahmon rajat ja sukeltaa aivan elokuvan sisälle. Hän on täydellinen roolissaan.

    Kuudes aisti on jännityselokuva. Sanan jokaisessa merkityksessä. Se on syvä, aito, mielenkiintoinen mestariteos.

...=)