Ihmettelen oikeastaan, miten Amy Adams voitti osastaan Golden Globe-palkinnon. Hänelle ei anneta paljon työstettävää. Tim Burtonin ohjaama Big Eyes valmistui vuonna 2014 ja kertoo taidemaalarista Margaret Keanesta ja hänen aviomiehestään Walter Keanesta (Christoph Waltz), joka yritti varastaa taulujen kunnian vaimoltaan.Ymmärrän, mikä Burtonia kiihtoi Keanen tarinasta. Isoissa silmissä on jotain Burtonmaista. Valitettavasti hänellä ei ole hajuakaan, miten tehdä tämän tyylin elokuva. Valitettavasti, koska käsikirjoitus tai ainakin aihemateriaali olisi niin rikasta, että siinä olisi mahdollisuudet todella ikimuistoisiin kohtauksiin. Keanejen tarina on niin elokuvallinen ja se on vielä totta. Lopun oikeussalikohtaus voisi olla niin hyvä, mutta nyt se jää todella laimeaksi. Tämän sanottuani, elokuva kuitenkin pitää otteessaan ja olen aina pitänyt Tim Burtonin visuaalisesta otteesta, ei hän huono ohjaaja ole, mutta ei saa tätä projektia pysymään käsissään.
Elokuvan vahvin voima on Christoph Waltz. Hän on, taas, varsin osuva pahismaisena hirviönä. Amy Adams puolestaan, no, ei onnistu edes olemaan erityisen feministinen, veikkaan, että sitä hän on kuitenkin lähtenyt roolillaan hakemaan. Margaret Keane on ehkä oikeassa elämässä hiljainen ja arka, mutta sitä varten pitäisi olla lupa ottaa taiteellisia vapauksia, hahmon pitäisi siis nousta kuorestaan ja käydä kunnolla kiusaajamiehensä päälle, ainakin loppua kohti, että saisimme jonkinlaisen heräämisen. Nyt elokuva ei sano yhtikäs mitään. Ei se huono elokuva ole, mutta siitä vain puuttuu viimeinen pala, silaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti