Juuri tämänkaltaisia elokuvia rakastan. Kunnon peruspohjaista draamaa, jossa on juonikuvioita - on raskaaksi tullut ex-tyttöystävä ja on kuollut isä ja on sisko, joka on rakastunut mieheen, jolla on aivovaurio. Sen lisäksi uskalletaan käyttää musiikkia, niin, ettei katsoja joudu istumaan hiljaisuudessa -sitä pystyy tekemään ihan ilman elokuviakin. Erityisesti tämänkaltaiset family reunion-elokuvat lämmittävät mieltäni. Usein elokuvan lopussa on myös joku mieltäylentävä eteenpäin jatkaminen. Päähenkilön on täytynyt sovittaa menneisyytensä haavat kohdatakseen taas tulevan. Oih, kunnon elokuvaa.
...=)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti