Arvostelu: The Ballad of Buster Scruggs

Coenin veljesten uusin on antologia, joka koostuu kuudesta lyhäristä. Ne sijoittuvat villiin länteen ja pääosissa on Tim Blake Nelson, James Franco, Liam Neeson, Tom Waits, Zoe Kazan ja Tyne Daly. Elokuva sai kolme Oscar-ehdokkuutta - parhaasta kässäristä, parhaasta puvustuksesta sekä parhaasta laulusta.

Lyhärit ovat tasoltaan vähän eri laatuisia. Kaksi ensimmäistä pätkää ovat surkuhupaisan kauheita. Melkein teki mieli huutaa ääneen. Kolmas ja neljäs lyhäripätkä olivat tosi hyviä. Viides huono. Kuudes ja viimeinen loistava.

Kahdessa ensimmäisessä pätkässä on selvästi menty farssimainen huumori edellä. Valitettavasti se huumori oli kuitenkin kökköä ja tönkköä - jollain tapaa vanhanaikaista. Ne tuntuivat lapsen kynäilemiltä saduilta. Mutta erityisesti ensimmäisen pätkän Tim Blake Nelson vetää kyllä poikkeuksellisen vangitsevan roolityön. James Franco, toisessa lyhärissä, jää vähän etäisemmäksi.

Kolmannessa pätkässä Liam Neeson kuskaa Harry "Harry Potterin plösöserkku Dudley" Mellingiä ympäri tuppukyliä. Tällä kertaa Dudleylla ei ole käsiä eikä jalkoja. Hän esittää monologinomaista teatteria. Tilanne on kylmäävä. Dudleyn koko elämä on selkeästi täysin Liam Neesonin esittämän miehen varassa. Katsoja odottaa hermostuneena, että koska on se hetki, kun Liam Neesonin hahmo kyllästyy vetämään Dudleya mukanaa esiintymään yhä vain väheneville ja väheneville yleisöille. Yllätyin myös Harry Mellingin näyttelijäntaidoista. Todella hyytävä roolisuoritus.

Neljäs lyhäri kertoo Tom Waitsin esittämästä kullankaivajasta. Waits oli Oscar-ehdokkuuksien lisäksi syy, miksi leffan katsoin Netflixistä ja voi pojat, kyllä hän suoriutuukin. Maaginen roolityö. Hänellä ei ole edes liiemmin vastanäyttelijää, vaan pitää katsojan vangittuna ruudun ääreen täysin yksinään. Karisma.

Viidennessa lyhärissä en ihan päässyt sisälle. Zoe Kazanin roolisuoritus oli huono, en tiedä, miksi hän näytteli hahmonsa niin teennäisesti. Lisäksi juonessa ei ollut päätä taikka häntää. Tämän vuoksi on sinällään harmittavaa, että elokuva on nimenomaan antalogian muodossa, sillä nämä huonot pätkät vesittävät ne paremmat pätkät täysin.

Kuudes lyhäri on Tyne Dalyn taidonnäyte. Yksi vuoden parhaista roolisuorituksista. Hän tekee todella yksityiskohtaisia nyansseja ja naulitsee koomisen ajoituksensa täydelliseksi. Nauroin katketakseni hänen hahmoaan, mutta sen lisäksi istuin jännityksestä penkkini reunalla. Harvon yksikään roolisuoritus yhdistää tällaiset kaksi maailmaa näin saumattomasti yhteen.

En lähtökohtaisestikaan oikein pidä lyhytelokuvista, eikä niiden yhteen plänttääminen oikein auta asiaa. Hirveän epätasainen elokuva, joka jättää kysymysmerkkejä ilmaan paljon. Miksi tämä oli päätetty toteuttaa tällaisena aikuisten satuna? Ja miksi elokuva on kuvattu niin teennäisesti?

Kova kuin kivi (True Grit)

Kova kuin kivi on Coenin veljesten ohjaama uusintaversion vuoden 1969 elokuvalle Kova kuin kivi, jonka pääosassa on John Wayne. Molemmat elokuvat pohjautuvat Charles Portierin samannimiseen romaaniin. Uusintaversion valmistui vuonna 2010. Sen pääosassa on Matt Damon, Jeff Bridges, Josh Brolin ja Hailee Steinfeld. Elokuva tuotti yli 200 miljoonaa dollaria. Se oli ehdolla kymmeneen Oscariin, mm. Paras miesnäyttelijä (Jeff Bridges), paras naissivuosa (Hailee Steinfeld) ja paras elokuva.

    Kova kuin kivi kertoo nuoresta Mattie Rossista (Hailee Steinfeld), joka palkaa Rooster Cogburnin (Jeff Bridges), palkkionmetsästäjän, hakemaan hänen isänsä murhaajan Tom Chaneyn (Josh Brolin) oikeuden eteen. Mattien isän murhaajaa etsii myös Teksasilainen ranger LoBoeuf (Matt Damon). Mattie ei päästä Roosteria yksin murhaajan-haku-matkalle, joten kaikki kolme päätyvät samoille hevosen jäljille.
     Kova kuin kivi on aivan upea teos. Luultavasti paras western, jonka olen nähnyt. Coenin veljekset ovat täydessä vireessä elokuvaa tehdessään. Elokuvassa ei edes tarvitsisi olla juonta, sillä pelkkä dialogi on niin puhdasta laatua ja viihteellistä elokuvaa, todellista draamaa ja veret-seisauttavaa taidetta. Ja juoni vielä on niin hieno ja koskettava. Katsoja kysyy itseltään elokuvan lopussa, että katsoinko minä edes lännenelokuvaa? Se rakentuu hienovaraisesti hahmojen motiivien varaan ja antaa katsojan itse vetää omat johtopäätökset niistä. Elokuvan aikakausi on kuvattu virheettömästi ja elokuvan sävy on toiveikas ja täydellisesti soinnukas. Coenin veljekset ovat luoneet upean, virheettömän, lajityypin parhaimmistoon kuuluvan, kauniin koskettavan taideteoksen, joka antaa katsojalle upean elokuvakokemuksen ja tuntemuksen siitä, että elokuva on tehty tunteella.
    Jeff Bridges rakentaa hahmonsa upeasti pitkin elokuvaa. Jo heti ensimmäiset sekunnit kertovat Bridgesin kokemuksesta näyttelemisestä ja hänestä näkee, että hän tietää mitä tekee. Hän heittää nurkkaan kaikki virheet ja kuvaa katsojalle persoonallisen hahmon, jonka varaan elokuva nojaa. Bridges ei paljasta kaikkia korttejaan kuitenkaan alkukättelyssä, vaan vasta elokuvan loppuun mennessä katsoja tajuaa, kaikki Bridgesin tekemät ratkaisut. Bridges saa aikaan katsojassa tunteen, tunteen siitä, että ei tarvitse olla täydellinen, ollakseen täydellinen. Hän hahmottaa upeasti hahmon ytimen. Tämä on elokuvanäyttelemistä parhaimmillaan.
    Hailee Steinfeld on täysin väärin asetettu sivunäyttelijän osaan, sillä hän on täysin pääosassa. Ei edes pelkässä naispääosassa vaan elokuvan päähenkilö. Hän pelaa hyvin yhteen Bridgesin kanssa ja antaa vaikutelman itseään huomattavasti kokeneemman. Hän on todella hyvä, mutta hänellä on hienoinen taipumus olla ylidramaattinen ja liian teatraalinen. Hän ei onnistu välttämään hahmon ilmeisiä kliseitä.
    Josh Brolin on hieno näyttelijä. Hän on uskalias, varma ja sulautuva. Hän omaksuu roolin hyvin ja uskoo siihen, vaikka se onkin "pahiksen" rooli. Hän kuitenkin uskottava.
     Matt Damon on myös hieno. Hän osaa painottaa juuri oikein hahmonsa niin, ettei katsoja näe hänen lävitseen liikaa. Hän hioo rooliaan uskottavammaksi, mutta jää kuitenkin pahasti Bridgesin varjoon. Hän näyttelee myös aika kehnosti yhteen vastanäyttelijöidensä kanssa, mutta tekee roolisuorituksesta kuitenkin upeaa jälkeä ja on täysin uskottava osassaan. Ja roolin fyysisyys on virheetöntä...
    Kova kuin kivi on jälkeä jättävä elokuva. Se on koskettava, jopa yllättävä sen suhteen. Se on hyvässä suhteessa parempi loppuun mennessä. Coenin veljesten taika on täysin elokuvallista ja heidän työ vain toimii. He ovat aidot valkokankaan cowboyt. Luotu tekemään elokuvia.

8 1/2

...=)