The Heat (The Heat)

Vuoden 2013 suosituin komedia, The Heat on tuottanut yli 200 miljoonaa dollaria lippuluukuilla. Vuoden suurin elokuvatähti, Oscar-voittaja Sandra Bullock tähdittää yhdessä Oscar-ehdokas Melissa McCarthyn kanssa tätä hittiä, jonka ohjasi Morsiusneidot-elokuvan ohjaaja Paul Feig. 90-luvulla suosionsa huipulla ollut Michael Rapaport, Hollywoodin nouseva nimi Oscar-ehdokas Demian Bichir, Internet-koomikkotäthi Spoken Reasons ja Unelmien sielunmessu-elokuvan tähti Marlon Wayans näyttelevät sivurooleissa. Elokuvaa on kiitelty buddy cop-genren uudistamisesta naispääosilla.

      FBI:n erikoisagentti Sarah Ashburn (Bullock) on työnarkomaani, ylennystä odottava perfektionisti, jota työkaverit eivät voi sietää. Hänen pomonsa Hale (Demian Bichir) lupaa hänelle mahdollisuuden ylennyksestä vain, jos hän saa kiinni Bostonin huumemaailmaa pyörittävän Larkinin. Bostoniin päästessään Ashburn joutuu tekemisiin paikallisen konstaapelin Mullinsin (McCarthy) kanssa, joka haluaa suojella kulmiaan ja keinottelee itsensä mukaan tutkintaan. Hale näkee Mullinsin välttämättömäksi tutkimuksen kannalta ja kokeena Ashburnille tulla toimeen työkaverinsa kanssa, ja poliisikaksikko on syntynyt.
      The Heat on saanut upean vastaanoton niin yleisöltä kuin kriitikoilta. Elokuvan on sanottu olevan oikeasti hauska ja sitä se onkin. Harvoin saa oikein ääneen hekottaa. Vitsejä, jotka saattaisivat ehkä paperilla tuntua aivan typeriltä, mutta Bullock, McCarthy ja Feig saavat ne toimimaan. Itse elokuvahan aivan juhlistaa kliseillään ja tekee luultavasti ennätyksen, se on ennalta-arvattavin elokuva, jota on ikinä tehty. Kuitenkin Feigillä on taito tehdä sietämättömästä todella siedettävää. Hän on cool eli hän ei murehdi, mitä muut ajattelevat vaan tekee niin kuin itse tietää parhaaksi. Täten elokuvasta tulee anteeksi pyytelemätön ja luonteva. Varsinkin kaksikon upea dynamiikka on hiottu täydellisyyteen. Tiivistäen; käsikirjoitus huono, toteutus hyvä. Tästä elokuvasta sanoisin, että aineksia siihen ei ole, mutta toteutusta sitäkin enemmän.
      Sandra Bullock on vedossa. Hän elää uransa kultakautta ja on aivan täydellinen. Hän on hionut komedia-taitonsa huippuunsa ja roolisuoritus on täynnä täydellisiä koomisia nyansseja aina käsienheilautuksista asti. Bullock on itsevarma, tarkka ja kokenut. Hän ei anna egonsa tulla hänen työnsä tielle vaan vastaa hyvin elokuvan tasoa. Itse asiassa hän nostaa elokuvan tasoa. Bullock on syy, miksi elokuva on niin hyvä. Hän ei ota huomiota pois McCarthysa vaan antaa tämän loistaa ja luo itse upeasti tasapainoa elokuvaan. Todellinen elokuvanäyttelijä. Bullock on siksi niin täydellinen komedienne ja ylipäätänsäkin näyttelijä, koska hänen koominen ajoitus on aivan täydellinen. Ehkä paras mitä olen ikinä nähnyt. Uskomatonta.
      McCarthy on tietenkin aivan huippu. Minusta Bullock kuitenkin vetää pidemmän korren omistautumiskyvyillään. McCarthy ei pärjää Bullockille ajoituksessaan vaan vetääkin ihan omaa esitystään. Hän on koominen näyttelijä. Hän ei ota itseään liian vakavasti ja juuri siksi sympaattinen. Hän on hauska ja tarjoaa elokuvan parhaimmat naurut, mutta olemme valitettavasti nähneet jo tämän hahmon McCarthylta ja se saakin epäilemään, onko hän yhden tempun esitys?
      McCarthyn ja Bullockin välinen vuorovaikutus tekee elokuvasta upean komedian. Oikeasti hauskan. Ohjaus pelastaa hieman ällöstä käsikirjoituksesta, mutta se on oikeasti Sandra Bullock, joka varastaa valokeilan.

7+

...=)

Unelmien sielunmessu (Requiem for a Dream)

Unelmien sielunmessu on vuonna 2000 valmistunut draama elokuva, jonka ohjasi Darren Aronofsky. Sen pääosissa on Oscar-voittaja Ellen Burstyn, Oscar-voittaja Jennifer Connelly, Jared Leto ja Marlon Wayans. Ellen Burstyn oli roolistaan ehdolla parhaan naispääosan Oscariin.

   Unelmien sielunmessu kertoo Harry Goldfarbista (Jared Leto), joka on heroiiniaddikti. Myös hänen tyttöystävä Marion (Jennifer Connelly) on heroiiniriippuvainen, kuin myös hänen ystävä Tyrone (Marlon Wayans). He hakeutuvat laittomaan huumerinkiin. Heillä on suunnitelmia rahoille, jota he siitä saavat. Tyrone kuitenkin pidätetään ja Harry joutuu käyttämään suurimman osan rahoista takuuseen. Huumeiden saanti tulee heille yhä vaikeammaksi ja vaikeammaksi ja epätoivo kasvaa. Harryn äiti Sara on tylsistynyt kotona, miehensä kuoltua ja katsoo vain lempiohjelmaansa kotonaan. Lempiohjelmaan haetaan osanottajia ja Sara valitaan heidän joukkoon, jolloin Sara päättää laihduttaa mahtuakseen lempimekkoonsa. Hän kuitenkin turvautuu epäilyttäviin laihdutuspillereihin ja jää koukkuun. Lääkkeessä on muutama sivuvaikutus...
   Unelmien sielunmessu on Aronofskyn läpimurtoelokuva ja todellinen testamentti maailmalle. Erityisesti rikollisuuden, huumeiden ja väkivallan maailmalle. Aronofsky on visuaalinen nero. Hänellä on melko uniikki tapa tehdä elokuva ja muutama nimikkotekniikka melkein. Hänellä on mielenkiintoisia näkemyksiä ja käyttää hyväkseen, kaikkea. Hän istuttaa meidät huumeidenkäyttäjien päähän. Hän pallottelee jatkuvasti sillä mitä me tiedämme. Missä olemme, olemmeko Saran mielessä vain Harryn yläpuolella, hänen iskiessään huumeneulan käsivarteensa? Hän on hyvin lähellä täydellistä Auteur-ohjaamista. Yksi vuosituhannen taitavimmista ohjaajista. Ehdottomasti.

   Ellen Burstyn on elokuvan helmi. Hän menee uskomattoman pitkälle kuvatessaan Saran romahtamista ja raunioitumista. Hän on peloton ja rohkea. Hän kykenee hyvin loistavasti ottamaa vastaan elokuvan rakenteen ja muovaa Sarasta täydellisen palikan palapeliin. Hänellä, kuten Aronofskylla, on oma tyylinsä. Se tyyli sopii loistavasti Unelmien sielunmessuun. Hän ei kuitenkaan lokeroi itseään mihinkään tiettyyn muottiin vaan päin vastoin kykenee eläytymään täydellisesti rooliinsa.

   Jennifer Connelly on kuin Burstyn. Hän on peloton ja vahva. Hän pelaa hyvin yhteen niin ohjaajan kuin vastanäyttelijöiden kanssa. Hän kuin peilaa ohjaajan tahtoa ja elokuvan sanomaa ja aihetta. Hän tekee hyvin luotettavaa työtä. Myös Jared Leto on loistava roolissaan, vaikka samaa ei voida sanoa hänestä, kuin Burstynista. Hän on vähän jämähtänyt tiettyyn muottiin, mutta se ei haittaa, koska hän on täysin kykenevä tekemään parhaansa, vaikka jopa muotissa. Marlon Wayans, sivuroolissaan on ihan kohtalaisen hyvä. Hän jää kyllä pahasti muiden tähtien varjoon.

   Unelmien sielunmessu on lujaa taitoa ja työtä. Se on elokuvan helmi ja aito klassikko niin monien joukossa; se erottuu edukseen. Sitä ei voi juuri lokeroida. Aronofskyn nerous on ihailtavaa.
Hyytävä loppuratkaisu kietaisee elokuvan täydelliseen pakettiin.

...=)