Boogie Nights (Boogie Nights)

Paul Thomas Andersonin ohjaama amerikkalainen draamaelokuva valmistui vuonna 1997, pääosissa Mark Wahlberg, Julianne Moore, Burt Reynolds, Don Cheadle, John C. Reilly, William H. Macy, Heather Graham, Philip Seymour Hoffman ja Alfred Molina. Käsikirjoittana toimi myös Paul Thomas Anderson, ja oli ehdolla parhaan käsikirjoituksen Oscariin. Burt Reynolds ja Julianne Moore olivat ehdolla Oscariin sivurooleista.

      Boogie Nights kertoo yönkerhontiskaajasta, Eddie Adamsista (Mark Wahlberg), joka tavattuaan pornografisten elokuvien ohjaajan, Jack Hornerin (Burt Reynolds), hän suostuu astumaan pornografian maailmaan näyttelijänä. Jackin kanssa asuu hienossa talossa naispornotähti Amber Waves (Julianne Moore), entinen kotiäiti ja vaimo, jonka entisella aviomiehellä on hänen poikansa huoltajuus. Eddie muuttaa nimensä Dirk Diggleriksi ja kuvaa elokuvia niin Amberin kuin Rollergirlin (Heather Graham) kanssa.
      Boogie Nights on tarina menestyksestä ja rahasta. Se kuvaa monen ihmisen elämää, pääosassa Mark Wahlbergin Eddie Adams/Dirk Diggler. Dirk on naiivi ja lapsellinen ja kuvittelee maailman paljon helpommaksi paikaksi mitä se on. Hän uskoo jokaisella olevan yksi juttu missä on hyvä ja kuvittelee täten olevan oikeutettu mihin tahansa. Paul Thomas Andersonin käsirkirjoitus on erittäin harvinaislaatuinen. Vaikka se kertoo pornon maailmasta, se ei ota sitä kantavaksi teemaksi, vain pikemminkin sitä tekevät ihmiset. Elokuvan sävy ja tyyli ovat upeita. Paul Thomas Anderson ohjaa uskomattomalla intohimolla, jollaista en ole ennen nähnyt. Hän luo uskottavan, mielenkiintoisen elokuva täynnä tunnetta ja vivahteita, kohtaloa sen suurimmassa merkityksessä. Erityisesti elokuvan kameratyöskentely on avainasemassa ja upean virkistävä. Elokuvan tunnelma on sävytetty ja musiikki on mielenkiintoisesti käytössä. Boogie Nights on kaikin puolin uskomaton elokuva, Paul Thomas Andersonin upea vaikuttava teos maailmasta, jossa kyseenalaistetaan itsekkyys. Elokuvaa johdatta todella iso, monipuolinen näyttelijäkaarti, kaikki panostaen upeasti rooleihinsa, ainoana miinuksena William H. Macyn karikatyyrinen tulkinta hahmosta, josta olisi aihetta tulkita paljon paremmin.

    Mark Wahlberg on älykäs näyttelijä. Hän osaa heittää itsensä peliin ja tulkita hahmoaan armottomalla antaumuksella. Hän hyväksikäyttää jokaisen näkökohdan ja kommunikoi ilmiömäisesti ohjaajan kanssa. Hänen tulkitsemat tunteet ovat aitoja, raastavia ja uskottavia. Hän johtaa elokuvaa innolla ja hienolla energialla. Wahlberg vaikealuontoisessa roolissa onnistuu virheettömästi ja vakuuttaa heti ensimmäisistä kohtauksista lähtien. Hänen tunnetilansa ovat kuin avoin kirja ja se on hyvän näyttelijän tunnusmerkki.
      Minulle elokuvan upein roolisuoritus oli Julianne Mooren henkeäsalpaava tulkinta naisesta, jonka elämä ei ole ehjä. Moore tuo raakaa tunnetta valkokankaalle ja uppoaa rooliinsa poikkeuksetta. Hän on upea. Hän ei jätä aukkoja vaan pyrkii tuomaan rehellisen kuvauksen Amber Wavesista katsojan eteen ja antautuu hahmon vietäväksi.
    Burt Reynolds on myös elokuvassa aivan tulessa. Hän tietää miten kuvata hahmo ja onnistuu luomaan uskottavan, melkein dokumentaarisen tarkan kuvaelman hahmostaan. Näyttelijän luoma tunnelma asettaa sävyn joka kohtaukseen, missä hahmo esiintyy ja upeasti painotettuan Reynolds näyttelee henkeäsalpaavalla palolla, tarkkuudella ja saa aikaan syvällisen, uskottavan tulkinnan erikoisluontoisesta hahmosta.

     Boogie Nights on erittäin raaka, tunnepitoinen elokuva. Mielenkiintoisesti rakennettu ja uskottavuutta huokaava elokuva on ehdottomasti Paul Thomas Andersonin lahjakkuutta. Keskittäessään energiansa täysin projektiinsa, saa hän aikaan upean elokuvan, jossa katsojalle riittää draamaa ja puhtaasti virheetöntä, mielenkiintoista elokuvantekoa tarkasteltavaa.

9

...=)

Unelmien sielunmessu (Requiem for a Dream)

Unelmien sielunmessu on vuonna 2000 valmistunut draama elokuva, jonka ohjasi Darren Aronofsky. Sen pääosissa on Oscar-voittaja Ellen Burstyn, Oscar-voittaja Jennifer Connelly, Jared Leto ja Marlon Wayans. Ellen Burstyn oli roolistaan ehdolla parhaan naispääosan Oscariin.

   Unelmien sielunmessu kertoo Harry Goldfarbista (Jared Leto), joka on heroiiniaddikti. Myös hänen tyttöystävä Marion (Jennifer Connelly) on heroiiniriippuvainen, kuin myös hänen ystävä Tyrone (Marlon Wayans). He hakeutuvat laittomaan huumerinkiin. Heillä on suunnitelmia rahoille, jota he siitä saavat. Tyrone kuitenkin pidätetään ja Harry joutuu käyttämään suurimman osan rahoista takuuseen. Huumeiden saanti tulee heille yhä vaikeammaksi ja vaikeammaksi ja epätoivo kasvaa. Harryn äiti Sara on tylsistynyt kotona, miehensä kuoltua ja katsoo vain lempiohjelmaansa kotonaan. Lempiohjelmaan haetaan osanottajia ja Sara valitaan heidän joukkoon, jolloin Sara päättää laihduttaa mahtuakseen lempimekkoonsa. Hän kuitenkin turvautuu epäilyttäviin laihdutuspillereihin ja jää koukkuun. Lääkkeessä on muutama sivuvaikutus...
   Unelmien sielunmessu on Aronofskyn läpimurtoelokuva ja todellinen testamentti maailmalle. Erityisesti rikollisuuden, huumeiden ja väkivallan maailmalle. Aronofsky on visuaalinen nero. Hänellä on melko uniikki tapa tehdä elokuva ja muutama nimikkotekniikka melkein. Hänellä on mielenkiintoisia näkemyksiä ja käyttää hyväkseen, kaikkea. Hän istuttaa meidät huumeidenkäyttäjien päähän. Hän pallottelee jatkuvasti sillä mitä me tiedämme. Missä olemme, olemmeko Saran mielessä vain Harryn yläpuolella, hänen iskiessään huumeneulan käsivarteensa? Hän on hyvin lähellä täydellistä Auteur-ohjaamista. Yksi vuosituhannen taitavimmista ohjaajista. Ehdottomasti.

   Ellen Burstyn on elokuvan helmi. Hän menee uskomattoman pitkälle kuvatessaan Saran romahtamista ja raunioitumista. Hän on peloton ja rohkea. Hän kykenee hyvin loistavasti ottamaa vastaan elokuvan rakenteen ja muovaa Sarasta täydellisen palikan palapeliin. Hänellä, kuten Aronofskylla, on oma tyylinsä. Se tyyli sopii loistavasti Unelmien sielunmessuun. Hän ei kuitenkaan lokeroi itseään mihinkään tiettyyn muottiin vaan päin vastoin kykenee eläytymään täydellisesti rooliinsa.

   Jennifer Connelly on kuin Burstyn. Hän on peloton ja vahva. Hän pelaa hyvin yhteen niin ohjaajan kuin vastanäyttelijöiden kanssa. Hän kuin peilaa ohjaajan tahtoa ja elokuvan sanomaa ja aihetta. Hän tekee hyvin luotettavaa työtä. Myös Jared Leto on loistava roolissaan, vaikka samaa ei voida sanoa hänestä, kuin Burstynista. Hän on vähän jämähtänyt tiettyyn muottiin, mutta se ei haittaa, koska hän on täysin kykenevä tekemään parhaansa, vaikka jopa muotissa. Marlon Wayans, sivuroolissaan on ihan kohtalaisen hyvä. Hän jää kyllä pahasti muiden tähtien varjoon.

   Unelmien sielunmessu on lujaa taitoa ja työtä. Se on elokuvan helmi ja aito klassikko niin monien joukossa; se erottuu edukseen. Sitä ei voi juuri lokeroida. Aronofskyn nerous on ihailtavaa.
Hyytävä loppuratkaisu kietaisee elokuvan täydelliseen pakettiin.

...=)