The Walk (The Walk)

Elokuva kertoo Philippe Petit'n (Joseph Gordon-Levitt) tarinan. Hän oli nuorallakävelijä ja maailman ainoa mies, joka on ylittänyt kuilun WTC:n kaksoistornien välissä. Ensimmäinen ajatus elokuvaa näkemättömälle on, että miten kahden tunnin elokuva voi kertoa yhdestä nuorallakävelystä kahden tornin välillä. Sama ajatus on elokuvan nähneellä.

Todella heikosti käsikirjoitukseen on ympätty kaikenlaista turhaa nuorallakävelyn ympärille. Petit'n taustatarina jää todella köyhäksi johdannoksi nuorallakävelyn taiteen perinteisiin ja eritoten Ben Kingsleyn opettajaisä-hahmo on täysin turha. Valtaosa elokuvasta kuitenkin sijoittuu muutamiin tunteihin ennen hurjan tempun tekemistä, mikä sekin syö paljon elokuvan uskottavuudesta kun este kerrallaan Petit yrittää päästä lähemmäs tavoitettaan. Milloin nuoli lentää väärään paikkaan, milloin vartija katsoo väärään suuntaan, milloin korkeita paikkoja pelkäävä mies eksyy syvän kuilun ylle, milloin täysin satunnainen itsemurhaheppu patsastelee väärässä paikassa väärään aikaan ja noin kolmannenkymmennentuhannen kerran jälkeen kuin joku pieni yksityiskohta käykin Petit'n kohtaloa vastaan, käy se jo vähän kulutetuksi keinoksi saada elokuvan runkoon lisää mehua.

En ole Robert Zemeckisin suurin ihailija. Ja se oli täysi vale. En oikeastaan voi sietää häntä. Hänen koristeleva, rönsyilevä, ylipatrioottinen tyylinsä on katsojaa aliarvioiva ja ällöttävän holhoava. Hän käyttää jumaliste katsojaa suoraan puhuttelevaa kertojaa elokuvassa, joka ei kerro yhtään mistään. Elokuvan visuaalisuuteen olin todella pettynyt, sillä se listattiin lähes ainoaksi syyksi katsoa tämä elokuva, mutta niin uneliasta CGI-mössöä tämä oli, että ei paljoa vakuuttanut edes New York - ja jos tämän uljaan kaupungin saa kuvattua epäedullisesti, jossain on jotain pahasti pielessä.

Joseph Gordon-Levittin ei tarvinnut kuin aukaista suunsa ja suoltaa ne ensimmäiset replansa ulos teennäisellä ranskan aksentillaan, niin minulla paloi käämi. Muiden hahmojen nimiä minä en edes muista. Charlotte Le Bon on alistunut niin koristeen rooliin kuin vain voi näyttelijä löytää. Useimmissa kohtauksissa hän ei edes sano mitään, katselee vain vierestä miestään ja tämän toikkarointiaan ihailevin, rakastavin silmin - naulasi mies sitten arkkua kiinni keskellä yötä tai huusi ystävilleen kurkku suorana.

Musiikista annan pisteet - useampaan kertaan valloittava ja todella erikoinen musiikkimaailma kiehtoi ja kiinnitti huomioni. Mutta loppujen lopuksi elokuva kaatuu ensimmäiseen kysymykseen, minkä sen olisi pitänyt kumota alkusekunneista lähtien: ketä oikeasti kiinnostaa nuorallakävely?

...=)

Forrest Gump (Forrest Gump)

Forrest Gump valmistui vuonna 1994 ja saavutti suuren suosion niin yleisön kuin kriitikoiden keskuudessa. Sen ohjasi Robert Zemeckis ja pääosissa on Tom Hanks, Sally Field ja Robin Wright. Elokuva voitti monta Oscar-palkintoa mukaan lukien paras elokuva, ohjaus, miespääosa.

     Elokuva kertoo vähä-älyisestä miehestä nimeltä Forrest Gump (Hanks). Lapsuudessaan hänen äitinsä (Field) teki kaikkensa hänen eteen. Häntä kiusattiin, mutta hän ystävystyi Jenny-nimisen tytön kanssa, jonka isä oli väkivaltainen. Läpi elämänsä Forrest joutuu kestämään ilkeitä ihmisiä, mutta saavuttaa suuria tekoja ja näkee paljon maailmaa ja rakastaa aina Jennyä (Wright).

      Forrest Gump on ehkä maailman yliarvostetuin elokuva. Itse ymmärrän itse asiassa sen viehätyksen hyvinkin. Vaikka samasta aiheesta on tehty kymmeniä elokuvia, Forrest Gump on suosituin. Syy on yksinkertainen. Elokuva on niin tapahtumarikas, ettei katsoja voi tylsistyä. Kaikki amerikkalaisen patriotismin ominaispiirteet ovat pystytty änkeämään samaan elokuvaan tietenkään unohtamatta Vietnamin sotaa tai Elvis Presleytä. Elokuva antaa pehmeän, mukavan ja lämpimän opetuksen elämästä ja toimii ikään kuin pehmodraamana. Viimeinkin draamaelokuva, johon valtavirta ihastuu! Oikeasti ohjaus on laskelmoitua. Elokuvan tunnepanos on pakotettua ja elokuva on järkyttävän epäuskottava sekä yltiökoristeltu. Käsikirjoitus on liian täysi. Se yrittää haukata liian isoa palaa. Koskaan ei tulisi ahtaa elokuvaa täyteen tapahtumia niin, että niitä ei pystytä edes sulattamaan. Elokuvan rakenne on mielikuvitukseton ja kerronta sadunomainen. Kaiken tämän kruunaa Tom Hanksin karikatyyrinen roolisuoritus, joka on suoraan sanottuna kauheaa katsottavaa.

    Hanks, mies, josta on paljon sanottavaa. Hän on vakiinnuttanut itsensä amerikkalaisen elokuvan symbolina. Kaksinkertainen Oscar-voittaja ja tunnettu Spielbergin vakiokastilainen on nimi, jonka jokainen tuntee. Kieltämättä hän on lahjakas ja varsin varma näyttelijä. Kuitenkin hänen roolisuorituksensa on sellainen, jonka kuka tahansa näyttelijä pystyisi näyttelemään ja silloin se ei ole minun mielestäni Oscarin arvoinen. Hän heittää peliin joka elokuvassaan kuultavan tekoaksenttinsa ja keskittyy hahmon kaksiulotteisuuteen kolmiulotteisuuden sijaan. Hänellä olisi kaikki mahdollisuudet onnistua, mutta hahmo ei kosketa millään tavalla. Siitä puuttuu tunne ja roolisuoritus on melkein kuin pilaa. Tajuan kyllä miksi amerikkalainen ikoni lupautui tähän amerikkalaisuuden huippuelokuvaan.

     Robin Wright on kertakaikkiaan tylsä näyttelijä. Hänessä ei ole hippuakaan vetovoimaa, karismaa, luontaisuutta tai mielenkiintoisuutta. Hän vaikuttaa lähinnä tympääntyneeltä rooliinsa ja yrittää vaan päästä elokuvan kuvausten loppuun. Hän ei tuo minkään näköistä tunnetta valkokankaalle eikä hän ole realistisuutta lähelläkään.

     Forrest Gump on yliarvostettu, teennäinen pilakuva aiheesta, josta saisi paljon parempaakin tehtyä. Liian täyteen pakattu elokuva on pehmodraama ja amerikkalaisen isänmaallisen elokuvan merkkiteos. Lähinnä vitsiltä vaikuttava eläytyminen luo luotaantyöntävän vaikutuksen. Tom Hanks on pinnallinen. Robin Wright tylsä. Suosittelen kuitenkin katsomaan elokuvan sen yleisöystävällisyyden ja maineen takia.

5+

...=)

Cast Away-tuuliajolla (Cast Away)

Cast Away on yhdysvaltalainen draamaelokuva vuodelta 2000. Sen ohjasi Robert Zemeckis ja sen pääosassa on Tom Hanks ja lentopallo. Sivuosassa Helen Hunt. Hanks oli ehdolla parhaan miespääosan Oscar-palkintoon roolistaan Chuck Nolandina. Elokuva tuotti yli 400 miljoonaa dollaria.
   Cast Away-tuuliajolla kertoo Chuck Nolandista FedExin työntekijänä, joka matkaa ympäri maailmaa. Hän seurustelee Kelly Frearsin kanssa ja kesken joulun vieton Chuck kutsutaan ratkomaan ongelma Malesiaan. Lentokone ajaa päin myrksyä ja törmää Tyyneenmereen. Chuck on ainoa koneesta selvinnyt ja hän ajautuu autiolle saarelle, mukanaan vain koneesta tulleet FedEx paketit, joista yhdessä on Wilson merkkinen lentopallo. Kaikki muut paketit Chuck käyttää selviämiseensä ja avaa ne, paitsi yhden.
    Cast Away on hyvin seikkaílullinen elokuva. Se kertoo hyvin Robinson Crusoe-maisen tarinan. Zemeckis on todella hyvä ohjaaja, eikä jätä virheitä. Itse elokuva on erittäin mielenkiintoinen. Se ei ole pelkkä selviytymistarina, vaan se tutkii myös ihmisen psyykettä, tässä tapauksessa äärioloissa. Noland viettää viettää vuosia yksin saarellaan ja luo syvän kiintymyssuhteen lentopallon kanssa. Hän pyrkii estämään tällä hulluksi tulemisen. Mikä elokuvassa hämmästyttää on, että katsoja itsekin kiintyy syvästi Wilsoniin, lentopalloon.

    Tom Hanks on koko elokuva. Elokuvassa ei juuri muita näyttelijöitä ole kuin Tom Hanks, hän ei voi turvautua muihin näyttelijöihin, vaan rakentaa itse, varsin onnistuneesti upean persoonan, joka on sekä fyysisesti, että henkisesti riekaleina saarella oltuaan. Elokuva olisi helposti tylsä ja epämiellyttävä, kun kyseessä on vain yhden miehen elämä saarella. Tom Hanks kuitenkin omistaa elokuvan. Hän tekee virheetöntä työtä ja yhden parhaimmista rooleistaan. Hänen karismansa, älykkyytensä ja hiotut näyttelijäntaitonsa ja hänen omistautumisensa taso tekevät elokuvasta kultaisen klassikon. Zemeckis on myös tuttu ohjaaja Hanksille ja heidän moitteeton yhteistyö ei petä.
    Cast Away on mielenkiintoinen elokuva. Se hirvittää ja samalla koukuttaa katsojan. Katsojan mieli vaihtuu suuntaan jos toiseenkin elokuvan aikana ja lopulta katsoja jää sanattomaksi. Ja niin suuri on elokuva voima. Elokuva on parhaimmillaan kun katsoja ei voi lakata ajattelemasta henkilöitä, tässä tapauksessa lentopalloa, mikä tekee elokuvasta poikkeuksellisen taitavasti rakennetun ja tehdyn. Upea, ensiluokkainen ja eeppinen elokuva, seikkailusta, jota ketään ei haluaisi kokea. Miinus puolia elokuvasta olisi luultavasti helppo kalastaa, itselle esimerkiksi varsin epämiellyttävä valaistus ja turhan dokumenttimainen kameran käyttö, mutta elokuva on tehty intohimolla ja se paistaa läpi.

8

...=)