Merkintöjä: 6 1/2

Nine on Chicagon ohjaajan, Rob Marshallin ohjaama musikaalidraama. Se valmistui vuonna 2009 ja sen pääosissa on Oscar-voittaja Daniel Day-Lewis, Oscar-voittaja Marion Cotillard, Oscar-voittaja Nicole Kidman, Oscar-voittaja Sophia Loren, Oscar-voittaja Judi Dench, Oscar-voittaja Penelope Cruz, Oscar-ehdokas Kate Hudson ja Fergie. Elokuva oli ehdolla neljään Oscariin muun muassa Penelope Cruz paras naissivuosa.
Nine kertoo Guido Continista, italialaisesta elokuvaohjaajasta, joka sai katolisen kasvatuksen, kohosi arvostukselliseksi ohjaajaksi ja eli elämää naisten ympäröimänä. Hänen äitinsä, rakastajatar, muusa, vaimo, assistentti, lapsuuden paikallinen prostitoitu ja hänen elokuviaan rakastava toimittaja.

Nine on paperilla täysin virheetön elokuva. Daniel Day-Lewisin ja Judi Denchin roolisuoritukset ovat järkyttäviä, mutta muuten elokuva voisi toimia aivan hyvinkin, jos se tulkitisis edes jonkinnäköistä tunnetta. Se on elefantti huoneessa. Rob Marshall on täysin hyvä musikaalien ohjaaja, mutta epäonnistuu täysin luomaan tarkoituksen, intohimon ja mieleenpainuvuuden. Elokuva on ajoittain kuolettavan tylsä ja musikaalina ehkä hienman mitäänsanomaton. Lähtöidea ei ehkä ole hyvä, sillä yleisesti elokuvien kopiominen ja uudelleen tekeminen ei ole hyvä. Nine on siis uudelleenfilmatisointi Fellinin klassikko elokuvasa 8 1/2.
Daniel Day-Lewis on ehkä uransa surkeimmassa roolissa. Minusta hän on muutenkin hieman yliarvostettu ja hän on varmasti sellainen näyttelijä, joka lukee omat arvostelunsa. Hän on liian varma itsestään ja hän epäonnistuu naurettavalla yrityksellään. Hän ei ole suoranaisesti huono, mutta hän onnistuu vain välttämään kaiken näyttelemisessään, mikä olisi hahmolle olennaista.
Marion Cotillard on ihastuttava näyttelijä ja hän osaa tulkita hahmon kuin hahmon syvällisesti ja upeasti tulkiten. Kuitenkin Cotillardilta puuttuu tässä elokuvassa intohimo, palo ja mielenkiinto. Hän osittain tylsä. Cotillard laulaa upeasti ja täyttää roolin vaatimukset, mutta näyttelee vain väärällä tyylillä musikaalielokuvaan. Hän tuo hahmoon liikaa draamaa ja ei keskity tarpeeksi musikaalin viihdepanokseen tai näyttävyyteen tai mihinkään muuhunkaan elokuvan vaatimukseen. Hän on näyttelijänä upea, muttei musikaalitähtenä. Kysymys on vain väärästä roolituksesta.

Nicole Kidman on elokuvassa erittäin pienessä osassa ja ehkä omasta tahdostakin jää varjoon. Hänen pitäisi astua enemmän valoon ja ottaa näkyvyyttä itselleen. Valloittaa valkokankaan ja lumota katsojat. Hän onnituu roolissaan niin hyvin kuin tarvitsee eikä keskity siihen enempää.
Kate Hudsonissa on sitten energiaa muidenkin edestä, mutta siinä missä Cotillard ja Kidman keskittyvät tuomaan syvyyttä ja draamaa hahmoihinsa, Hudson tekee päinvastoin. Hän on liian musikaalin lumoissa ja tekee upean soolonumeron tanssinumerostaan ja on viihdyttävä, mutta häneltä puuttuu syvyys, aitous sekä uskottavuus.

Penelope Cruz puolestaan yhdistää molemmat puolet. Hän vetää ehdottomasti pisimmän tikun ja tekee upean musikaalisuorituksen, luoden valkokankaalle monipuolisuutta, karismaa, vetovoimaa ja syvyyttä. Hän on uskottava ja eläytyy rooliinsa antaumuskella, unohtamatta roolihahmon ihmisyyttä ja luonteenomaisuutta, persoonaa.
Judi Dench on hyvä näyttelijä, ja pystyy laskemaan paljon oman vetovoimansa, karisman ja luontaisuutensa varaan, kuitenkin hän epäonnistuu tässä roolissa nolostuttavasti. Hän tuntuu luottavan liikaa elokuvan muihin osa-alueihin ja jos ne toimisivat niin hänkin toimisi. Harmi kyllä muut osa-alueet eivät toimi ja Dench uppoaa.
Fergie on näyttelijäkaartin altavastaaja ja ihan syystä. Ihmettelen, miksi hänet on tähän elokuvaan palkattu. Hän ei osaa näyttellä yhtään, hän ei ole viihdyttävä eikä syvällinen. Niinkin pienessä roolissa voi epäonnistua. Kamala näyttelijäsuoritus, joka enemminkin unettaa kuin innostaa.
Sophia Loren on elokuvassa hieno. Hän ei kompastu mihinkää ansakiveen vaan tekee karismaattisen, täyteläisen roolisuorituksen täynnä eloa ja tunnetta. Hän on viihdyttävä ja luotettava ja tekee kaikin puolin puhtaan roolisuorituksen.

Nine on epäonnistunut. Tunne ja intohimo puuttuat kokonaan ja korttitorni romahtaa. Rob Marshall keskittyy enemmän musikaalin virheettömyyteen kuin näyttelijäohjaukseen tai elokuvan paloon. Omaperäisyys puuttuu luonnollisesti, pitäisi antaa alkuperäisten teosten olla rauhassa.

6 1/2

...=)

Love Happens on romanttinen draama vuodelta 2009, pääosissa Jennifer Aniston ja Aaron Eckhart. Sen ohjasi Brandon Camp, joka myös käsikirjoitti elokuvan yhdessä Mike Thompsonin kanssa.

Love Happens kertoo Burke Ryanista (Aaron Eckhart), joka on kirjoittanut kirjan rakkaan menetyksen ylipääsemisestä ja nyt kiertää ympäri maata luennoimassa aiheesta yhdessä managerinsa Lane Marshallin kanssa. Heillä hieno menestysputki päällä, mutta Burke ei ole itse pääsenyt yli oman vaimonsa menetyksestä. Ollessaan Seattlessa luennoimassa, Burke tapaa juuri poikaystävästään eronneen floristin, Eloisen (Jennifer Aniston). Seattlessa asuu myös Burken kuolleen vaimon vanhemmat, jotka eivät hyväksy Burken hieman tekopyhää menestystä.
Love Happens on aito Hollwyood-romcom. Kaikessa hyvyydessä, että pahuudessa. Ollessaan taattua viihdettä ja mielenkiintoista juonenkulkua on elokuva täynnä kliseitä, siirappisuutta, ennalta-arvattavuutta ja virheitä. Elokuva on aivan liian sokeroitu ja täydellisen oloinen miljöö luo epäuskottavan kuvan. Seattle pääsee kyllä oikeuksiinsa ja elokuvan hieno soundtrack on myös iso plussa. Elokuvan kuvaus on tylsä ja massamainen sekä jopa valaistus ja puvustus on epäuskottavia. Käsikirjoitus sisältää jonkin verran luovia elementtejä ja katsoja samaistuu helposti mukavaan sympaattiseen tarinaan, kuitenkin käsikirjoitus on teennäinen ja tylsä sekä henkilöhahmot jokseenkin huonosti luotuja, sisältäen vain muutamia hyviä puolia. Uskottavuus on kaukana niistä. Ja sitä pahentaa vielä Aaron Eckhartin käsittämättömän surkea roolisuoritus.
Aaron Eckhart ei omaa minkäänlaista karismaa. Hän antaa itsestään jokamiehen vaikutelman, mikä toimii jossain elokuvissa harvinaisen hyvin, mutta elouvassa Love Happens se on vain tylsää ja persoonatonta. Katsoja ei edes asetu hahmon puolelle ja Eckhartin luomat kliseet ja aivan liian selkeästi erottuvat virheet ovat kamalaa katsottavaa, ehdottomasti surkea näyttelijäsuoritus. Katsoja odottaa vain, että Jennifer Anistonin upea valkokangaskarisma Eloisen hahmossa pääsisi taas kameran eteen.
Jennifer Aniston ei ehkä ole kaikkein aidoin näyttelijä, eikä ole tunnettu metodinäyttelijän uurtaumuksellisesta uppoutumisesta hahmoihin, mutta hänellä on harvinainen kyky muuttaa elokuva kuin elokuva hyväksi ja viihdyttäväksi upealla karismallaan, elokuvatähden vetovoimallaan, sympaattisella näyttelemisellä ja persoonallisella hahmojen rakenteella. Aniston on kaikin puolin luonteva näyttelijä.
Love Happens ei ole kovin hyvä elokuva. Se ei erotu edukseen, mutta se on kovin hyvä lähtöideana ja se on jossain määrin varsin viihdyttävä ja osin lempeän kaunis.

6 1/2