Kuningattaren sisar (The Other Boleyn Girl)

Kuningattaren sisar on vuonna 2008 ilmestynyt Justin Chadwickin ohjaama draamaelokuva. Peter Morgan käsikirjoitti elokuvan pohjautuen Philippa Gregoryn samannimiseen romaaniin. Elokuvassa on todelle nimekäs tähtikaarti johon kuuluu Oscar-voittaja Natalie Portman, Scarlett Johansson, Eric Bana, Jim Sturgess, Kristin Scott Thomas, Benedict Cumberbatch ja Eddie Redmayne. Elokuva tuotti yli 70 miljoonaa dollaria.
     Anne (Natalie Portman) ja Mary (Scarlett Johansson) Boleyn ovat siskoksia 1500-luvun Englannissa, Tudors-suvun hallintakaudella ja monista rakkaussuhteistaan tunnetun Henry VIII:n valtakaudella. Kun käy ilmi, että Henry kahdeksannen vaimo Katarina Argonialainen ei saa synnytettyä perillispoikaa kruunulle, Annen ja Maryn isä ja setä juonivat Annen Henry kahdeksannen huomioon. Kuningas kuitenkin kiinnittää huomionsa Maryyn ja Marysta tulee Henryn rakastajatar, kun Anne lähetetään Ranskaan, Ranskan kuningattaren hoviin. Mary tulee raskaaksi, mutta tämän ollessa vuoteenomana, Anne palaa ja viettelee kuninkaan itselleen. Mary synnyttää kuin synnyttääkin pojan, mutta Anne on juoninut kuninkaan hylkäämään sisarensa ja kuningattaren. Hylätäkseen kuningattaren Henryn täytyy erottaa Englanti katolisesta kirkosta, koska paavi ei suostu mitätöimään kuninkaan avioliittoa. Tämä todistaa Annen vaikutusvallan. Lopulta kuningas hylkää Maryn ja oman poikansa ja nai Annen. Anne kuitenkin synnyttää tyttären Elisabetin ja saa keskenmenon eli ei saa poikaa. Anne ja Mary eivät kuitenkaan kanna kaunaa toisilleen. Mary on täysin tyytyväinen jättäessään hovin ja muuttaessaan maalle. Anne joutuu turvautumaan epätoivoisiin tekoihin pitääkseen kuninkaan tyytyväisenä ja käy ilmi, että sekään ei auta.

      Olin todella koukussa elokuvaan heti ensimmäisten minuuttien aikana. Elokuva on koristeellista draamaa. Se on juuri sellaista mielenkiintoista juonittelua, josta ei voi olla kiinnostumatta. Elokuvan käsikirjoitus on parasta, jota olen nähnyt pitkään aikaan. Menin elokuvan katsottuani googlaamaan Anne Boleyn ja tiedot eivät elokuvassa ihan vastaa todellisuutta, mutta ei kai niiden edes tarvitse. Olen todella tyytyväinen ratkaisuihin, joita oli tehty elokuvan mielenkiinnon ylläpitämisen puolesta. Elokuva on tietysti traaginen ja surullinen, mutta ei kuitenkaan liikaa. Syvällinen ja hienostunut jännite on hiottu upeaksi ja elokuvan teeman tarkastelu on toteutettu virheettömyyteen. Elokuva vierähtää ohi hetkessä ja mielestäni tarina on todella mielenkiintoinen, toteutettu intohimolla ja tarkkuudella. Olen nyt hiljattain todella ruennut kiinnostumaan nimenomaan keski-ajasta ja kaikesta hovielämän kierottelusta. Tämäkin elokuva todistaa, että hovissa olo ei varmasti ollut mitään juhlaa. Tietenkin elokuvan aihe on suuri syy, miksi pidän tästä elokuvasta. Mikä on myös tärkeää on hyvät näyttelijät ja niitä ei tästä elokuvasta puutu.
     En ymmärrä miten Natalie Portman ei ole vielä voittanut kymmeniä Oscar-palkintoja. Hänhän on ilmiömäinen. Hänen sulava kauneus, rauhallinen energia, viimeistellyt liikkeet ja hiottu elekieli on upeaa katsottavaa. Hän saa niin paljon tunnetta aikaan, että kuka tahansa näyttelijä ei pysty samaan. Hän keskittyy täysillä kohtaukseen ja hänen vuorosanansa ovat kuin kaunis melodia. Hän on uskottava, aito, varma ja syvällinen. Hän on yksi parhaita näyttelijöitä ja todistaa sen myös tässä elokuvassa. Nimenomaan sulavuus ja tietty tarpeellinen mystisyys ovat toteutettu täydellisyyteen. Portman on todellinen taitelija.
        Scarlett Johansson jättää, taas kerran, valitettavasti, paljon toivomisen varaan. Toisin kuin Portman, Johansson ei pysty rauhoittamaan tasapainoaan keskittyäkseen yhteen kohtaukseen, vaan on kuin hänellä olisi kiire näytellä kohtaukset pois loppuhuipennuksen tieltä. Hän antaa liian paljon itsestään ja lopputuloksena on horjuva roolisuoritus.

    Eric Bana on upea tässä elokuvassa. Hän pystyy upeasti yhtenäistämään roolisuorituksen sekä tuomaan todella paljon maanläheisyyttä ja uskottavuutta rooliinsa, joka niin helposti olisi fantasioitavissa, mutta tähän ei Bana sorru. Hän on jopa järkkymätön. Hän on anteeksipyytelemätön ja saa upeasti aikaan luotua auktoriteettisen vahvan, inhimillisen uskottavan hahmon.
     Kristin Scott Thomas on täysin aliarvostettu näyttelijä. Hänessä piilee tiettyä arkisuutta, mikä on olennaista minkä tahansa hahmon luomisessa. Hän saa aikaa hiottua draamaa, kuitenkaan ylinäyttelemättä. Hänen roolisuoritus on uskottava ja koskettava.
      Jim Sturgess tekee hienoa työtä, vaikean hahmon kanssa. Hän onnnistuu saamaan kaikki palaset paikoilleen ja hänen luoma hahmo on olennainen elokuvan kannalta. Sturgess ymmärtää omat vahvuutensa ja tietää tarkalleen mitä tekee. Vain erittäin taidokas näyttelijä, pystyy tekemään näin läsnäolevan roolisuorituksen. Hän ja Portman ovat erittäin vahva kaksikko ja he näyttelevät loistavasti yhteen. Sturgess on nöyrä näyttelijä, mikä on ehkä paras piirre, mikä näyttelijällä voi olla. Hän näyttelee näyttelemisen vuoksi.
       Tämä on elokuva seurauksista.

9

...=)

Sinä päivänä (One Day)

Sinä päivänä on vuonna 2011 valmistunut Lone Scherfigin ohjaama elokuva, jonka pääosissa on Anne Hathaway ja Jim Sturgess. Se perustui David Nichollsin samannimiseen romaaniin.
     Sinä päivänä kertoo Emma Morleysta (Anne Hathaway) ja Dexter Mayhewista (Jim Sturgess), jotka viettävät yön ja sitä seuraavan päivän kesäkuun 15. vuonna 1988 yhdessä. He ovat valmistuneet samasta yliopistosta ja suunnittelevat mitä tulevat tekemään elämällään. Seuraavan kahdenkymmenen vuoden ajan elokuva kuvaa heidän elämiään aina yhden päivän ajan, 15. kesäkuuta. Emma löytää aluksi itsensä teatterikiertueesta, sitten muutaman vuoden ajan meksikolaisesta ravintolasta, sitten yhteiskoulusta opettajana ja lopuksi Ranskasta kirjailijana. Hän on myös kihloissa vähän aikaa stand-up-koomikko, Ianin kanssa. Emma on myös yllättynyt löytäessään itsensä koulunsa naimisissa olevan rehtorin pedistä. Dexter, joka on hieman ylempiluokkaisemman suvun lapsi, matkustaa ympäri maailmaa ja lopulta löytää menestyksekkään uran televisiojuontajana. Hänen elämään kuuluu irtosuhteet, juhliminen, viina ja päihteet. Hänelle rakas äiti kuolee syöpään ja hän etääntyy isästään. Hän seurustellee juontajakollegansa kanssa ja menee naimisiin uransa loputtua erään Sylvie Copen kanssa. He saavat lapsen, Jasminen. Emma ja Dexter lopulta päätyvät yhteen, Dexter avaa pienen delin ja Emma jatkaa nuortenkirjasarjansa parissa. Elokuvan loppuun sisältyy polkupyöräonnettomuus, uusi parisuhde ja jo 7 ja puolivuotias Jasmine...
    Sinä päivänä on erikoinen elokuva. Siinä missä useimmat elokuvat keskittyvät lyhyeen ajanjaksoon, Sinä päivänä sijoittuu kahdenkymmenen vuoden ajalle. Se on kahden ihmisen rakkaustarina, mutta ei ihan niin tavallinen, mihin on totuttu. Elokuva kertoo kirjan tavoin myös elämästä itsestään. Tavallaan sen suuresta seikkailusta ja arvaamattomuudesta. Se kertoo myös rakkauden seikkailusta. Olen itseasiassa lukenut kirjan, ja siksi voin olla hiukan kriittisempi elokuvaa kohtaan. Siinä missä kirja kuvaa nerokkaasti elämän avoimmuutta, elokuva jää vähän jälkeen. Kuitenkin katsojalla on koko ajan olo, että heidän pitäisi olla yhdessä. Tarina on loistava kertomus elämän moniselitteisyydestä. Ohjaus ei ole ihan parasta, se on hieman ahdasta ja selittelemätöntä. Käsikirjoitus on ottanut paljon vapauksia kirjasta, mutta niinhän se aina on...
     Jim Sturgess onnistuu roolissan aivan hyvin. Hän osaa aksentin ja saa Dexistä juuri sellaisen kuvan kuin kirjakin, ylimielisen ja hieman koppavan, mutta kuitenkin paljastaa sitä Dexteriä, jota Emma rakastaa. Sturgess on upean uskollinen kirjalle. Itselle tuli vain mieleen, että Sturgess kuvaa hahmon jopa paremmin, mitä kirja, sillä kuva kertoo tunnetusti enemmän kuin tuhat sanaa. Sturgess saa hahmoon tiettyä brittiläisyyttä ja eloa, ihmisyyttä ja tunnetta.
    Anne Hathaway ei aivan ole vireessä mitä tulee aksenttiin. Hän on Sturgessin tavoin uskollinen kirjalle ja saa tietyt eleet eloon. Hän ymmärtää hahmon ja on upea. Hän ei kuitenkaan onnistu välttämään tiettyjä kliseitä, mutta saa ne hyväksyttäviksi. Roolisuoritus on kaiken kaikkiaan hyvä, mutta hieman viimeistelemätön. Hathaway uskomaton energia ja omistautuminen ja elokuvakarsima korjaavat hänen pienet virheensä.
    Sinä päivän on koskettava kertomus elämästä ja rakkaudesta, kahdesta ihmisestä ja kahdestakymmenestä vuodesta. Elokuva on hauska, virkeä, viihdyttävä ja kaikin puolin katsottava elokuva.

8

...=)