The Ghost Writer (The Ghost Writer)

Jokaisen kirjoittajan ongelma on, että mistä lähteä liikkeelle, mistä aloittaa. Joka kerta kun aloitan arvostelun, ensimmäinen kappale on vaikein. Tylsin ratkaisu on lähteä ensimmäisessä kappaleessa liikkeelle juonen selostuksesta. Se tappaa ensimmäisen kappaleen kauneuden. Silloin sinulla on selvät palikat jonka varaan rakentaa tekstisi. Mutta jos jätät juonen vaikka kokonaan pois, joudut kohtaamaan valkoisen paperiarkin kauhun. Itse uskon, että ilman tätä kauhua, kirjoittaminen olisi tylsää. Tuijottamalla tätä tyhjää sivua, saa mielen liikkumaan. Ensimmäinen kappale määrittää koko tekstin. Jos ensimmäinen kappale on hyvä, on koko teksti helpompi ja mielenkiintoisempi lukea.

Ewan McGregor on kirjoittaja, joka palkataan Pierce Brosnanin esittämän Iso-Britannian pääministerin,, Adam Langin, omaelämäkerran haamukirjoittajaksi. McGregorin hahmo lähtee Jenkkeihin, jossa Lang on varainkeruuretkellä. Oppiessaan enemmän mystisestä Langista ja tämän lähipiiristä; vaimo Ruth (Olivia Williams), assistentti Amelia (Kim Cattrall) sekä salaperäisestä tukijasta Paul Emmettistä (Tom Wilkinson), alkaa hän epäillä, että kaikki ei ole kunnossa.

Elokuvassa joudutaan uhraamaan paljon, että mysteeri saadaan säilytettyä. Tälläisissä tapauksissa on aina se vaara, että jätetään niitä aukkoja. Nyt elokuvan katsottuani päällimmäinen ajatukseni on vain, että miksi hemmetissä tämä kirjailija lähti pyöräilemään pitkin yksinäisen saaren hiekkarantoja vesisateella? Mutta olen silti varsin tyytyväinen, kuinka hyvin elokuva on loppujen lopuksi rakennettu. Juonessa heitetään ilmaan tarpeeksi monta kysymystä, että katsoja saadaan hämäytettyä oikeiden kysymysten luota pois. Olisin kuitenkin toivonut tiettyä sulavuutta kohtauksiin. Nyt ne jäivät hippasen verran kornin puolelle.

Silti, ihastuin elokuvan miljööseen. Muuttaisin tuonne pääministerin luksussaaren hulppeaan rantahuvilaan mikä päivä tahansa. Elokuvassa oli myös mukaansavetävä sävy, pahaa-enteilevä, myrskyilevä ilma ja -piiri. Muutamista roolisuorituksista pidin: Eli Wallachista on nopeasti tullut uusi suosikkinäyttelijäni. Hänellä on taas vain todella lyhyt kohtaus, mutta ah - kun hän tekee sen niin hyvin. On kuin hän imisi katsojaa kohti elokuvaa. En edes osaa analysoida hänen näyttelijäntaitojensa syvyyttä. Olivia Williams rakentaa mielenkiintoisen, vakavan roolisuorituksen. Hän käyttää pääasiallisesti kohtauksissa korkeampaa ääntä ja kun haluaa välittää aitoutta ja välittömyyttä, hän madaltaa äänensä.

Tästä pääsemmekin Ewan McGregoriin. Hän ei ole kovinkaan hyvä. Hänen olisi pitänyt pyytää Williamsilta muutama niksi. Siinä, missä Williams hallitsee dramaattisen näyttelemisen, McGregor tekee päinvastoin. Hän kuvittelee olevansa kovinkin vakuuttava pitäessään äänensä kovin matalana ja monotonisena koko ajan, mutta oikeasti se tekee vain sen illuusion kuin hänellä ei olisi kaikki muumit laaksossa. Olin myös häkeltynyt kuinka huono Kim Cattrall oli. Mitä hemmetin kesäteatteria hän yksinään veti? Pierce Brosnan nyt on aina tälläisiä auktoritäärisissä, rikkaan, valkoisen miehen rooleissa.

Jo elokuvaa katsoessa ajattelin, että soundtrackiltaan tämä on nouseva suosikkieni joukkoon ja eikös se ollutkin aivan upea säveltäjä Alexandre Desplat tämänkin musiikin tahtipuikoissa. On ironista, että elokuva, mikä kertoo kirjailijasta, hapuilee tekstinsä kanssa. Kuten sanoin, jännityselokuvana tämä toimii, mutta elokuvassa uhrataan liikaa sen yhden mysteerin säilyttämiseksi... Pidin kauniina, että symboliikkaa haettiin kirjan alusta...

...miten muka Britannian pääministeri ei tiedä mikä on muistitikku?

#elokuvahaaste2016 (35. Elokuva ohjaajalta, jonka nimikirjaimet ovat R ja P)

...=)

Carnage (Carnage)

Roman Polanskin elokuva Carnage sai ensi-iltansa vuonna 2011. Elokuvan pääosissa on kaksinkertainen Oscar-voittaja Jodie Foster, moninkertainen Oscar-ehdokas John C. Reilly ja Oscar-voittajat Kate Winslet ja Christoph Waltz.
    Carnage kertoo kahdesta pariskunnasta, Penelope ja Michael Longstreetista ja Nancy ja Alan Cowanista, jotka kokoontuvat Longstreettien asuntoon selvittämään heidän poikiensa riitaa, joka tapahtui leikkikentällä.
     Carnagen juoni on hyvin pelkistetty. Elokuva ei esiinny kuin vain neljä näyttelijää ja koko elokuva tapahtuu yhdessä asunnossa. Roman Polanskin rikas ohjaus kuitenkin pitää tarinan ja elokuvan koko ajan elossa. Ja vaikka alkuasetelma on liiankin yksinkertainen, käsittelee elokuva upealla tavalla teemoja kuten aikuisuus, ihmisten kanssa toimeentuleminen sekä syyllisyys. Polanskin luovat päätökset nousevat esiin ja hänen tapansa esittää elokuva avaamatta sitä yhtään katsojalle on vertaansa vailla. Carnage on erittäin tulkitseva teos, jossa neljä aikuista ihmistä tarkastellaan kuin suurennuslasin lävitse, pientä uskottavuuden puutetta juonessa, täyttä uskottavuutta näyttelijäsuorituksissa sekä ohjauskessa. Polanskin ohjausta ei voi olla painottamatta liikaa sillä hänen luoma hienovarainen koomisuus, viihdyttävä dramaattisuus sekä syvällinen tulkitsevuus on hiottu täydellisyyteen asti.
    Kate Winslet on upea, monipuolinen, tarkka näyttelijä, joka tässä elokuvassa selvästi nauttii roolistaan sekä näyttelemisestä muiden näyttelijöiden kanssa. Hänellä on syvää paloa näyttelemistä kohtaan ja hän on hyvin aito. Hän onnistuu tuomaan valkokankaalle hyvin inhimillistä tunnetta, pystyy heittäytymään mukaan elokuvan tyyliin ja tunnelmaan sekä luomaan karismaattisen, täyden roolisuorituksen vaivattoman oloisesti. Hänestä huokuu tiettyä varmuutta ja hän osaa hyvin käyttää hyväkseen hahmon fyysisyyden, käsikirjoituksen dialogin sekä hän osaa luottaa itseensä.
    Christoph Waltz on hyvin mielenkiintoinen näyttelijä. Kuten hänen vangitseva roolisuoritus elokuvassa Inglorious Basterds osoittaa, Waltz on kykenevä muokkamaan roolihahmosta hyvin uskottavan, realistisen sekä hyvin kulkevan hahmon. Waltzin roolisuorituksessa on jotain kepeyttä ja vaivattomuutta ja hän osaa olla erittäin vakuuttava. Tietyt vivahteet ja lisät, joita Waltz näyttelemisessään käyttää ovat varsin onnistuneita roolityössään ja hänen Alan Cowan on aito sekä armottoman varma.
     John C. Reilly on hieman erikoinen näyttelijä. Siinä missä hän tuntuu aina esittävän samaa hahmoa valkokankaalla, tehden sen tietenkin varsin hyvin, hän osaa myös luoda hahmoista todella ihmisyyttä huokuvia. Reilly on täynnä taitoa ja hän osaa säädellä hyvin roolihahmoaan, jos niin voi sanoa. Hän on hyvin viisas ja tietää minkälaisen kuvan hahmostaan antaa. Reilly taitaa teatraalisen näyttelemisen kuin myös matalatempoisen, hidasrytmisen näyttelemisen ja nyt hän yhdistää nämä kaksi tyyliä luoden hahmostaan elävän.
     Jodie Foster on hankkinut vuosikausia kokemusta ja osaa nyt käyttää sitä hyväkseen. Hänessä on tiettyä itsevarmuutta ja hän tuntuu näyttelevän intohimolla ja kunnioituksella projektia kohtaan. Hän käsittelee hahmoaan hyvin varovasti ja hän saa kuvattua hahmon erittäin moniulotteisesti, syvällisesti ja luontevasti.
     Carnage on teatraalinen elokuva, täynnä syvällistä tulkintaa ja vankkaa kokemusta kaikilta projektissa mukana olleilta. Carnage on viihdyttävä, mielenkiintoinen teos, jossa Roman Polanskin monipuolinen ohjaus pääsee pääosaan. Erityiset puitteet tekevät elokuvasta ainutlaatuisen ja neljän hienon näyttelijän yhteistyö tekee elokuvasta miellyttävän. Käsikirjoitus on elokuvan aivot sekä sydän. Elokuvasta kuitenkin puuttuu tiettyjä elokuvallisia aspekteja ja kokonaisuudesta tulee kuin teatterinäytös olisi vain filmattu kameralla. Myös tarkoitus ja päämäärä jätetään liikaa pimentoon ja elokuvan tulkitseminen on liian työlästä ja tuntuu kaikki kuin kaikki elokuvanteossa mukana olleet olisivat vetäneet oman, erilaisen johtopäätöksen ja kokonaisuudesta tulee vaillinainen.

8+

...=)