Nyt kun olen takaisin elokuva-arvostelijan sorvin ääressä, luvassa tulee olemaan muutamia muutoksia. Lähinnä aion tarkastella elokuvia entistä ankarammalla katseella. Minun piti pitää blogista pientä lomaa, sillä olin lopen kyllästynyt katsomaan elokuvia, koska olin lopen kyllästynyt katsomaan huonoja elokuvia. Myönnän, että tästä on syyttäminen myös itseä. Ymmärrän sen, että kun olen raapustanut näitä omia mietteitäni elokuvista ylös nyt kohta kuusi vuotta, kyllä siinä ajassa sitä vaan tyhmempikin yksilö harjaantuu bongaamaan ne pienemmätkin puutteet elokuvassa kuin elokuvassa. Täten en ole enää yhtä helppo elokuvankatsoja, mitä olen joskus ollut.Aion siksi olla ankarampi kuin ennen, koska haluan myös itse kehittyä elokuvankatsojana. Entistä enemmän. Haluan kehittyä elokuvankatsojana, jotta saisin taas elokuvista irti sitä, mitä saan, kun tiedän katsovani hyvää elokuvaa. Mutta en pysty koskaan saamaan tätä tunnetta, jos katson vain huonoja elokuvia. Siksi minun pitää tehdä ennen kaikkea itselleni selväksi, mitä on huono elokuva ja mitä odotan hyvältä elokuvalta.
Itseäni vartenhan tätä blogia pääsääntöisesti kirjoitan ja hyvä niin. Toki nautin kaikkien lukijoiden ja muiden bloggaajien kanssa keskustelemisesta, mutta päivän päätteeksi minun tulee olla autenttinen itseäni kohtaan. Koska muuten käy niin, että loppuu koko lysti siihen. Ja minä opin parhaiten kirjoittamalla. Siksi aion kirjoittaa itselleni rehellistä tekstiä. En aio katsoa enää sormien läpi yhtäkään elokuvaa.
Minulla on nimittäin ollut itselläni paljon sulattelemista sen kanssa, että miten kirjoittaa huonosta elokuvasta. En lähtökohtaisesti pidä siitä, kuten olen varmasti jo tehnytkin selväksi. Suoraan sanottuna inhoan sitä. Olen ajatellut, että olen ilkeä tai negatiivinen tai ilonpilaaja tai tosikko, jos sanon yhdenkin kritiikin sanasen elokuvaa kohtaan. Ja tämä on täysin pääni sisällä olevaa ajattelua. Ei siis johdu yhdestäkään saamastani palautteesta. Päin vastoin. Siitä nautin, että joku uskaltaa olla kanssani eri mieltä.
Mutta tästä edes aion ottaa myös huonojen elokuvien sarvista kiinni rohkeasti. Ehkä vielä opin nauttimaan niidenkin tekstien kirjoittamisesta.
Erittäin pitkää aasinsiltaa pitkin siis Johnny English kolmoseen.
Brittipääministeri Emma Thompson yrittää säilyttää malttinsa ja kasvonsa ennennäkemättömän kyberhyökkäyksen silmässä ja kutsuu hätiin sisäoppilaitokseen opettajaksi siirtyneen entisen agentin Johnny Englishin (Mr. Bean)
Ennen kuin kukaan saa päähänsä mitään johtopäätöksiä, niin sanon disclaimerina sen, että minähän olen ollut suuri Johnny English-fani. Muutenkin Rowan Atkinsonin huumori kyllä uppoaa. Edellisen kahden osan kanssa olen nauranut ääneen ja jopa katsonut ne useaan otteeseen. Pettymykseni tätä elokuvaa kohtaan ei voi siis johtua mistään subjektiivisesta antipatiasta miestä kohtaan.
Eikä se astelema ole ollut kovin hauska edes silloin ensimmäisellä kerralla. Ymmärrän, että keski-ikäiset miehet kokevat ehkä jonkinlaista kriisiä, kun eivät ole yhtä sujuvia kaikkien härpäkkeiden ja härveleiden käytössä kuin esimerkiksi teini-ikäiset lapsensa ja siksi kokevat tarpeelliseksi defenssimekanismiksi tehdä asiasta vitsiä ja vääntää elokuvia, kirjoja ja tv-ohjelmia teemalla, että vanhan liiton metodeilla yhä pärjää.
Mutta mielestäni tämä on vähän laiskaa ajattelua. Koska ei jakseta itse perehtyä teknologiaan, niin sitten tehdään siitä vitsi. Tämä on myös vaarallista siinä suhteessa, että itse ainakin ajattelen, että kohta oikeasti olemme siinä pisteessä, että jos et hallitse teknologiaa, niin voisit aivan hyvin muuttaa sillan alle asumaan. Maailma ei tule pysäyttämään kehitystä, koska joku Rowan Atkinson on liian ylpeä ja omaa liian ison egon kysyäkseen apua, miten käyttää Snapchattia.
Ehkä nämä vitsit toimivat vielä kaksikymmentä vuotta sitten, mutta ei enää vuonna 2018.
Emma Thompson on nykyään Dame Emma Thompson. Sinänsä säälittävää, että joutuu sanomaan, että Johnny English Strikes Againia tähdittää Dame Emma Thompson. Vielä säälittävämpää on nähdä oikeasti Bond-leffassa näytelleen Olga Kurylenkon uran vajonneen näin alas, että suostuu myös tähdeksi oman leffansa parodiaversioon. Jake Lacy aiheuttaa suurimman kysymysmerkin. Olen ollut siinä luulossa, että hänen uransa olisi jossain nousukiidossa viime aikaisten Carolin ja Miss Sloanen ansiosta esimerkiksi. Mutta sen sanottuani Johnny English kakkoseen madelleet Rosamund Pike ja Daniel Kaluuya ovat sittemmin päässeet jopa Oscareihin asti, ja eipä heitä enää kolmososassa tässä näykään, joten sinänsä tämän voisi ajatella lupaavan hyvää Emman, Olgan ja Jaken urapoluille.
