Koskemattomat (The Intouchables)

Philippe (Francois Cluzet) on rikas mies, joka on neliraajahalvaantunut. Hänen vaimonsa on kuollut ja nyt hän elää yhdessä adoptoidun tyttärensä ja palvelijajoukon kanssa isossa kartanossaan. Hän on palkkaamassa uutta henkilökohtaista avustajaa ja häneltä tulee etsimään töitä Driss (Omar Sy) köyhä nuori mies, joka ei ole koulutettu, vaan elänyt pitkälti elämäänsä huonoissa kaupunginosissa. Pian käy ilmi, että he sopivat täydellisesti yhteen ja heidän ystävyyssuhteensa antaa molemmille paljon enemmän elämiinsä kuin osasivat odottaakaan.

Koskemattomista on muodostunut minulle yksi elämäni tärkeimmistä elokuvista. Se antaa voimaa niin surulliseen kuin iloiseen mielentilaan. Pohjimmiltaan tarinassa on kyse Philippen tilasta ja mitä se tekee hänen mielenterveydelleen. Vähitellen elokuvan aikana Philippe vajoaa syvempään ja syvempään masennukseen, johon auttaa vain Drissin optimistinen, iloinen ja energinen elämänasenne.

Toki niitä virheitä löytää, jos etsimällä etsii, mutta Koskemattomat on laatuesimerkki siitä, kuinka voimakas elokuva voi olla ja silloin ei ole mitään väliä, kuinka hyvin se on tehty. Siitä tulee toisarvoista. Pääasia elokuvassa on sen nostattamat tunteet. Jokainen, joka on joskus kokenut riittämättömyyden tunnetta, masennusta, apatiaa elämää kohtaan, kaihoisuutta, surua varmasti löytää tästä jotain itselleen. Kohtaus elokuva loppupuolella, jossa Driss vie Philippen meren rantaan taas tuntemaan elämää on yksi hienoimmista koskaan. Erityisesti Francois Cluzet'n näytteleminen tässä on käsinkosketeltavaa. Se teennäinen hymy, jolla hän yrittää peittää masentuneisuutensa on hyytävää.

Muita mieleenpainuvimpia kohtauksia on Drissin tanssi Earth, Wind & Fire-yhtyeen klassikon tahtiin ja Philippen myydessä Drissin maalaman taulun järkyttävän suureen hintaan. Eniten elokuvassa ihastuttava elementti on kuitenkin Ludovico Einaudin pianomusiikki, kenties hienoin elokuvasoundtrack koskaan. Se maalaa elokuvaan juuri täsmällisen tunnelmallisen, kohtalokkaan tunteikkaan tunnelman, jota vastaan on hyvä käsitellä niin surullia kuin iloisia tunteita ja käsitellä elämän tematiikkaa otteella, jota en ole vielä toisessa elokuvassa kohdannut.

Arvostelin tämän elokuvan kerran aikaisemminkin, sen ensimmäisen kerran nähtyäni ja silloin annoin tälle vain kolme tähteä. Olen kuullut monen muunkin äänen vähättelevän tätä elokuvaa liekö sen optimistisuudesta vai mistä, mutta pidän surullisena sitä, että jos elokuva ei ole kyyninen tai masentava, se ei ole hyvä. Elokuvassa saa olla valoa ja se saa herättää tunteita - tässä yksi, joka tekee sen taiteella ja kestää myös monet, monet katselukerrat. Liekö vasta silloin mahdollista ymmärtääkin elokuvan todellinen voima.

...=)

Tahraton mieli (The Eternal Sunshine of the Spotless Mind)

Tahraton mieli on komedia-scifi-draamaelokuva vuodelta 2004. Sen ohjasi Michael Gondy ja pääosissa on Jim Carrey ja Kate Winslet. Sivuosissa on Mark Ruffalo, Kirsten Dunst, Elijah Wood ja Tom Wilkinson. Käsikirjoitus ja Winslet olivat ehdolla Oscarin saajiksi.

   Tahraton mieli kertoo Joelista ja Clementinesta, jotka seurustelivat. Clementine poistattaa kaikki muistot Joelista, heidän riideltyään ja erottuaan. Joel kuulee tästä ja päättää tehdä samoin. Kesken muistinpoistamisen, Joel kuitenkin toivoo voivansa luopua koko jutusta ja haluaa pitää kiinni Clementinesta muistoissaan.

   Tahraton mieli on täydellinen elokuva. Kaikki vaan loksahtaa paikoilleen. Charlie Kauffman on todellinen käsikirjoittajanero. Hänen käsikirjoitukset ovat todella omalaatuisia ja ylistettyjä, eikä syyttä. Michael Gondy luovasti johdattaa katsojan Joelin muistoihin. Hän ohjaa elokuvan täydellisellä tyylillä, joka sopii uskomattoman hyvin yhteen Kauffmanin käsikirjoituksen kanssa. Jo pelkästään nämä kaksi tekijää riittäisivät tekemään loistavan elokuvan.

   Jim Carrey ja Kate Winlset täydentävät pakan. Heidän keskinäinen valkokangaskemia ja vuorovaikutussuhteet näyttelijöinä istuvat luontuvasti toisiinsa. Carrey todistaa olevansa muutakin kuin ärsyttävä koomikko ja taitaa elokuvassa todellisen taianomaisen näyttelemisen. Hän on upea valinta Joelin rooliin ja tekee hänestä upeasti monikerroksisen, syvällisen luotettavan, elokuvaan sopivan, hämäävän tavallisen henkilöhahmon. Hänen luovat ratkaisunsa ovat johtaneet upeaan uskottavaan roolisuoritukseen.

   Kate Winslet vakuuttaa joka ikisellä roolillaan, jonka ottaa kevyesti haltuunsa. Clementinen roolissa hän ei enää näyttele, vaan pelkästään puhtaasti on. Hän on täysin sisällä roolihahmossaan ja luo niin epäuskottavasta roolihahmosta niin uskottavan. Rooli olisi ollut kenelle tahansa muulle näyttelijälle täysin mahdoton tehtävä suorittaa, mutta Winslet kättäkään heilauttamatta taikoo rooliin hänelle ominaista karismaa, uskottavuutta, vahvaa taitoa ja syvyyttä. Roolisuoritus on selvästi koko elokuvan paras ominaisuus jo valmiiksi niin täydellisessä elokuvassa.

   Tahraton mieli on todella upea elokuva. Se on aivan poikkeuksellinen, upeasti luotu ja ehdottomasti osa elokuvahistoriaa. Niin upea se on, että siitä on jo vaikea kirjoittaa. Sanat eivät riitä kuvaamaan sen kauneutta, nerokkuutta, syvyyttä, komiikkaa tai vaikutusta. Winslet ja Carrey oikeasti ymmärtävät elokuvan, eivät vain näyttele siinä ja Kauffmanin teksti; se paistaa elokuvakameran takaa ja näyttelijöiden kasvoilta. Kaikki on täydellistä. Juuri niin kuin pitääkin. Elokuvan tietty outous ja eksentrisyys luomavat katsojan heti ensimmäisestä kohtauksesta, elokuvan todellakin ottaa haltuunsa ja melkein kuin ei edes huomaisi katsovansa elokuvaa. Mikä on harvinaista näinkin mielikuvituksellisessa elokuvassa - täydellisen mestariteoksen merkki.

10

...=)

Young Adult (Young Adult)

...on vuonna 2011 valmistunut draamakomedia. Sen ohjasi Oscar-ehdokas Jason Reitman, käsikirjoitti Oscar-voittaja Diablo Cody ja sitä tähditti Oscar-voittaja Charlize Theron. Muita näyttelijöitä elokuvassa oli Patrick Stewart ja Patton Oswalt.
   Young Adult kertoo 37-vuotiaasta Mavis Garysta (Charlize Theron), joka on teinikirjasarjan toinen, vähemmän tunnettu kirjoittaja. Hän on eronnut ja asuu nyt koiransa kanssa Minneapoliksessa. Hän saa kutsun entisen lukioaikaisen poikaystävänsä, Buddy Sladen (Patrick Stewart) lapsen ristiäisiin ja lähtee takaisin vanhaan kotikaupunkiinsa Mercuryyn, valloittaakseen takaisin Buddyn. Hän ystävystyy Mercuryssa tuskin muistamaansa Matt Freehaufiin (Patton Oswalt), joka oli hylkiö lukiossa. He oppivat nopeasti toisistaan ja alkavat myös ymmärtää toisiaan. Vaikka Matt neuvoo Mavisia olemaan yrittämättä saada Buddyn takaisin, hän yrittää viimeiseen asti. Mavis on kuten otsikko kertoo, vielä kypsymätön teini. Hän on jämähtänyt paikalleen "lukiominään". Aikuisuuteen kuuluu vastuun ottaminen omista teoistaan ja Mavis tekee kaikkea muuta kuin sitä. Elokuva on löytänyt mielenkiintoisen näkökulman aiheeseen. Loppuratkaisu on loistava. Katsojan täytyy itse ymmärtää Mavisin tila ja tätä edesauttaa Charlize Theronin henkeä salpaava roolisuoritus.

   Young Adult... Älä tuomitse kirjaa kansien perusteella, kuten sanotaan. Young Adultin ensivaikutelma saattaa olla "romanttinen hömppä" tai "hyvänmielen komedia". Kuitenkin Young Adult on syvällinen, koskettava, mielenkiintoinen draama, höystettynä mukavalla huumorilla, jos niin voi sanoa. Diablo Codylla on mielenkiintoinen taito luoda omanlainen elokuva, käsikirjoitus. Hän kykenee todella mielenkiintoiseen draaman kaareen ja rikkaaseen dialogiin. Ei syyttä hän voittanut Oscaria parhaasta käsikirjoituksesta vuonna 2007 elokuvasta Juno. Mielestäni, Young Adult yltää vielä pidemmälle mitä Juno, aikoinaan.
   Jason Reitman on hyvä ohjaaja. Hän osoitti taitonsa upealla elokuvalla Up in the Air ja jatkaa taitavaa työtä Young Adultilla. Hän ohjasi myös Codyn aikaisemman käsikirjoituksen, Junon, elokuvaversion, joten Codyn käsikirjoituksen työstäminen oli varmasti helppoa, mukavaa ja luovaa aikaa. He käyvät, kieltämättä, hyvin yhteen.
   Charlize Theron. Ehdottomasti yksi parhaimista sukupolvensa näyttelijöistä. Uskomaton energia valkokankaalla kyydittää Theronin näyttelijäntaidot huippuunsa. Hän on omaa luokkaansa. On täysi vääryys, ettei hän saanut Oscar-ehdokkuutta Young Adultista, saati sitten voittanut. Mavis Garyna hän osaa virheittä yhdistää oikean elämän ja valkokankaan näkökohdat. Hän uhraa rajoja luomalla Mavisista niin tarkan, että se muistuttaa ylitäydellisyyttä. Hänen ajoituksensa ja roolisuorituksen upeat fyysiset aksentit, jotka hän pystyy luomaan. Ja nyt en puhu englanninkielen aksenteista tai murteista. Theron on elokuva. Elokuva ei toimisi ilman häntä ja vaikka joistain rooleista voidaan sanoa, ettei voisi kuvitella kenenkään muun esittävän roolia, Mavis Garyn roolista niin voisi sanoa. Täysin uusi kysymys onkin, esittäisikö kukaan häntä yhtä hyvin?

   Young Adult on loistava elokuva. Täysin aliarvioitu. Se toimii kuin rasvattu koneisto, jonka kaikki hammaspyörät ovat täydellisessä harmoniassa. Theron toimii koko elokuvan akselina, kun Diablo Codyn käsikirjoitus on itse näyttötaulu ja Jason Reitman kaiken koossa pitävät ruuvit.




9 1/2

...=)