Cast Away-tuuliajolla (Cast Away)

Cast Away on yhdysvaltalainen draamaelokuva vuodelta 2000. Sen ohjasi Robert Zemeckis ja sen pääosassa on Tom Hanks ja lentopallo. Sivuosassa Helen Hunt. Hanks oli ehdolla parhaan miespääosan Oscar-palkintoon roolistaan Chuck Nolandina. Elokuva tuotti yli 400 miljoonaa dollaria.
   Cast Away-tuuliajolla kertoo Chuck Nolandista FedExin työntekijänä, joka matkaa ympäri maailmaa. Hän seurustelee Kelly Frearsin kanssa ja kesken joulun vieton Chuck kutsutaan ratkomaan ongelma Malesiaan. Lentokone ajaa päin myrksyä ja törmää Tyyneenmereen. Chuck on ainoa koneesta selvinnyt ja hän ajautuu autiolle saarelle, mukanaan vain koneesta tulleet FedEx paketit, joista yhdessä on Wilson merkkinen lentopallo. Kaikki muut paketit Chuck käyttää selviämiseensä ja avaa ne, paitsi yhden.
    Cast Away on hyvin seikkaílullinen elokuva. Se kertoo hyvin Robinson Crusoe-maisen tarinan. Zemeckis on todella hyvä ohjaaja, eikä jätä virheitä. Itse elokuva on erittäin mielenkiintoinen. Se ei ole pelkkä selviytymistarina, vaan se tutkii myös ihmisen psyykettä, tässä tapauksessa äärioloissa. Noland viettää viettää vuosia yksin saarellaan ja luo syvän kiintymyssuhteen lentopallon kanssa. Hän pyrkii estämään tällä hulluksi tulemisen. Mikä elokuvassa hämmästyttää on, että katsoja itsekin kiintyy syvästi Wilsoniin, lentopalloon.

    Tom Hanks on koko elokuva. Elokuvassa ei juuri muita näyttelijöitä ole kuin Tom Hanks, hän ei voi turvautua muihin näyttelijöihin, vaan rakentaa itse, varsin onnistuneesti upean persoonan, joka on sekä fyysisesti, että henkisesti riekaleina saarella oltuaan. Elokuva olisi helposti tylsä ja epämiellyttävä, kun kyseessä on vain yhden miehen elämä saarella. Tom Hanks kuitenkin omistaa elokuvan. Hän tekee virheetöntä työtä ja yhden parhaimmista rooleistaan. Hänen karismansa, älykkyytensä ja hiotut näyttelijäntaitonsa ja hänen omistautumisensa taso tekevät elokuvasta kultaisen klassikon. Zemeckis on myös tuttu ohjaaja Hanksille ja heidän moitteeton yhteistyö ei petä.
    Cast Away on mielenkiintoinen elokuva. Se hirvittää ja samalla koukuttaa katsojan. Katsojan mieli vaihtuu suuntaan jos toiseenkin elokuvan aikana ja lopulta katsoja jää sanattomaksi. Ja niin suuri on elokuva voima. Elokuva on parhaimmillaan kun katsoja ei voi lakata ajattelemasta henkilöitä, tässä tapauksessa lentopalloa, mikä tekee elokuvasta poikkeuksellisen taitavasti rakennetun ja tehdyn. Upea, ensiluokkainen ja eeppinen elokuva, seikkailusta, jota ketään ei haluaisi kokea. Miinus puolia elokuvasta olisi luultavasti helppo kalastaa, itselle esimerkiksi varsin epämiellyttävä valaistus ja turhan dokumenttimainen kameran käyttö, mutta elokuva on tehty intohimolla ja se paistaa läpi.

8

...=)

Kohtalokas syrjähyppy (Unfaithful)

Kohtalokas syrjähyppy on vuonna 2002 valmistunut draamaelokuva. Sen ohjasi Adrian Lyne ja sen pääosissa on Diane Lane ja Richard Gere. Sivuosassa on Olivier Martinez. Elokuva tuotti yli 119 miljoonaa dollaria. Elokuva jakoi kriitikoiden mielipiteet, kuitenkin Diane Lanen roolisuoritusta ylistettiin ja hän sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta naispääosasta.

   Kohtalokas syrjähyppy kertoo Ed ja Connie Sumnerista ja heidän pojastaan, Charliesta. He ovat onnellisia, mutta kuitenkin Connie aloittaa suhteen kadulla törmäämäänsä mieheen, Paul Marteliin. Salaperäinen ja eksoottinen Paul on kirjojen välittäjä ja hänen majoittamansa suuri kaupunkiasunto on täynnä kirjoja. Connien aviomies huomaa heti muutoksen Conniessa ja lopulta päätyy palkkaamaan yksityisetsivän varjostamaan Connieta. Etsivä saa kuvia Conniesta ja Paulista ja Ed tietää totuuden, varmasti...

    Kohtalokas syrjähyppy on mielenkiintoinen elokuva. Sen juuret ovat hyvin vahvat ja elokuva itsessäänkin perustuu hyvin niiden päälle. Visuaalinen kohteenhaku on täysin omaaluokkaa ja Adrian Lyne on selvästi itseensä luottava ohjaaja. Hän perustaa selvästi koko elokuvan painon näyttelijöiden niskoille. Diane Lane ei edes ohjausta tarvitse ja Lyne pystyy repimään kaiken mahdollisen Richard Gerestä irti. Itse elokuva on piristävä fuusio Hollywoodia ja tietynlaista taide-elokuvaa. Virheettömäksi en sitä kutsuisi, mutta elokuva on sellainen, josta haluaa pitää.

    Juoni itsessään on hyvin kompakti, kontekstinen, hyytävä, jännittävä, miellyttävä. Elokuva on hyvin vahvasti näyttelijöiden ja ohjaajan yhteistyötä ja toimii paremmin kuin hyvin. Katsoja istuu sormet suussa katsoen Connien elämää. Elokuva on hyvin kaunis, mutta kuitenkin sopivan viihdyttävä. Elokuva on kuin tehty hyville näyttelijäsuorituksille ja sen sijaan, että turvautuisi jo valmiiksi luotuihin ratkaisuihin, se pyrkii etsimään omaa tietään. Sen sävy istuu katsojan mieleen kuin nyrkki silmään. Jos ei muuta, niin ainakin se on hyvä yritys. Tietyt kliseiset "hollwyoodimaiset" kiinnekohdat laskevat vähän elokuvan tasoa, mutta silti elokuva vakuuttaa turvautumalla juuri oikeisiin tukipilareihin.

    Diane Lane. Hän on likimain täydellinen. Hän ei edes tarvitse ohjausta, ei tukea muilta näyttelijöiltä, hän täysin johtaa koko elokuvan sen hyvyyteen. Hän näyttelee koko kehollaan ja käyttää häikäilemättömästi tätä hyväkseen. Hän omaksuu Connien roolin ja onnistuu muuttamaan ehkä hieman kliseisetkin kohtaukset täydeksi kullaksi. Lane todistaa näyttelijäntaitonsa maailmalle ja myös luo todella paljon uutta ja menee sinne, minne kukaan ei ole aiemmin mennyt. Hän on koko elokuvan selkäranka. Elokuva on hänen oma taidonnäytteensä ja ilman häntä se olisi täysi katastrofi. Peter Hall sanoi, että ollakseen elokuvanäyttelijä täytyy kohtaus kohtaukselta rakentaa hahmoa, ei pidä paljastaa koko hahmoa yhdessä kohtauksessa vaan vasta elokuvan loputtua katsojalle muodustuu kaikista kohtauksista hahmosta yhtenäinen kuva. Diane Lane onnistuu tasaisesti jokaiseen kohtaukseen lataamaan yhtä paljon karismaa, jännitystä ja psyykettä. On kuin Connie heräisi eloon. Niin uskottava Diane Lanen roolisuoritus on.

    Gere tukee parhaansa mukaan Lanen roolisuoritusta, mutta jää täysin tämän varjoon. Gere on kykenevä hyvinkin monipuolisiin rooleihin eikä missään nimessä ole huono. Hän luo hahmolleen omatunnon ja inhimillisyyden varmalla, kokeneella tyylillään ja persoonallistaa huomattavasti Ediä. Hän edesauttaa suuresti kahden päätähden kemioiden kohtaamista valkokankaalla ja yhdessä he ovatkin parhaimmillaan. Myös Olivier Martinez yltää Geren tasolle. Hän ei edes paljon näyttele vaan itsevarmuudella luo kohtaukseen hallinnan tunteen. Hän selvästi sisäistää hahmonsa ja ymmärtää tämän. Koko kolmikko ymmärtää myös toisensa ja saavat elokuvaan erittäin hienovaraisen virtauksen.

...=)

Paljastavat merkinnät (Notes on a Scandal)

Paljastavat merkinnät on vuonna 2006 valmistunut brittiläinen draama-trilleri. Sen ohjasi Richard Eyre ja pääosissa on Judi Dench, Cate Blanchett, Tom Wilkinson ja Andrew Simpson. Se oli ehdolla neljään Oscar-palkintoon: Paras naisnäyttelijä (Judi Dench), paras naissivuosa (Cate Blanchett), paras sovitettu käsikirjoitus (Patrick Maber) ja parhaan musiikin Oscar (Phillip Glass).
[Varoitus! Kerron juonikerronnassa loppuratkaisun!]
     Paljastavat merkinnät kertoo Barbara Covettista, pian eläkkeelle jäävästä historian opettajasta, joka elää melko yksinäistä elämää. Lukukauden alussa, hän kiinnittää huomionsa uuteen kuvataiteen opettajaan, Sheba Hartiin ja haluaa ystävystyä tämän kanssa. Pian Barbara saa kuitenkin selville, että Sheballa on suhde oppilaansa, Steven Connollyn, kanssa ja alkaa kiristämään Shebaa olemaan hänen ystävänään ja tukenaan. Sheba on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta, joista toinen on downin syndroomapoika. Lisäksi Sheba voisi joutua vankilaan, jos suhde paljastuisi. Barbara alkaa käyttäytymään erittäin hallitsevasti Shebaa kohtaan ja lopulta paljastaa Sheban salasuhteen eräälle opettajalle. Sheba joutuu raivokkaaseen mediamylläkkään, hänet erotetaan, haastetaan oikeuteen ja hän joutuu muuttamaan Barbaran luokse, koska hänen miehensä tarvitsee aikaa miettiä. Sheballe selviää, Barbaran päiväkirjasta, että Barbara on suunnitellut koko heidän ystävyytensä ja käyttänyt häntä hyväksi ja että Barbara paljasti suhteen. Hän myös saa selville Barbaran ystävyydestä heidän koulunsa entiseen opettajaan, jota Barbara vainosi ennen Shebaa. Sheba joutuu kahdeksi kuukaudeksi vankilaan, mutta hänen aviomies antaa hänelle anteeksi. Barbara löytää puistosta uuden "rakastettunsa".
   En yleensä kerro koko juonta loppuratkaisuineen, mutta tein poikkeuksen. Syy on seuraava: juoni teki minuun niin suuren vaikutuksen. Elokuva on... voimakas. Minulla kesti jonkun aikaa, ennen kuin palauduin sen aiheuttamasta tunnetilasta, mikä on hyvän elokuvan merkki. Nerokas käsikirjoitus antaa näyttelijöille tilaa tulkita ja katsojalle mielenkiintoisen elokuvan, erilaisen elokuvan. Richard Eyre ohjaa luotettavasti, mutta samalla myös erittäin mielenkiintoisesti. Hän tuo esille käsikirjoituksen parhaat puolet ja näyttää katsojalle juuri tarpeellisen. Yhtäkään turhaa aukkoa ei jää.
   Judi Dench on Paljastavissa merkinnöissä uransa parhaimpana. Hän kykenee astumaan monarkkien rooleistaan alas tavalliseksi opettajaksi sellaisella uskottavuudella, jota emme ole ennen nähneet. Hän pelaa taiturimaisesti katsojan sympatiaäänillä ja osaa painotella Barbaran ilkeyden ja säälitäävyyden välillä. Dench luo hahmosta tarkoituksellisen, salaperäisen, mielenkiintoisen ja haavoittuvaisen ja samalla myös ilkeän, kammottavan, rajattoman hirviön. Barbarasta tulee monitasoinen hahmo ja kohtaus, kohtaukselta hän paljastaa uuden aspektin Barbarasta. Hän luo täysin pohjan koko elokuvalle, kuin myös muille näyttelijöille. Hän on kuin tahraton peili, jota vastaan muiden on helppo katsoa objektiivisesti elokuvaa ja itseään. Luova, hiottu, täydellinen.

   Cate Blanchett jatkaa siitä, mihin Dench osoittaa. Blanchett on täydellinen vastakappale Denchin näyttelijäntyölle ja herättää valkokankaan eloon. Hän kykenee luomaan Shebaan sellaisia kiinnekohtia, joihin katsoja pystyy samaistumaan. Hän on erittäin kykenevä näyttelijä ja Paljastavissa merkinnöissä vain jatkaa voittokulkuaan. Hän tekee Shebasta niin arkisen juhlavan ja käsittelee häntä juuri oikealla hellyydellä, jota rooli vaatii.

   Elokuvassa on myös oikea yllättäjä ja huomion varastaja; Andrew Simpson, joka esittää Sheban 15-vuotiasta salarakasta. Hän luo hahmostaan juuri oikean yhdistelmän viattomuutta, syyllisyyttä, teeskentelmättömyyttä, teeskentelyä ja syvää paloa, jota hahmo vaatii. Simpson on poikkeuksellisen lahjakas ja hän pystyy helposti työstämään hahmoaan kuin sulaa savea, luoden siitä täydellistä keramiikkaa. Hän kykenee huomattavan uskottavasti luomaan hahmostaan uskottavan ja hänen roolisuoritus on täydellinen. Sanat eivät riitä kuvaamaan hänen luomaa tekstuuria. Pystyn vain kiittämään.

   Paljastavat merkinnät on hieno elokuva. Se luo jännitystä näyttelijäsuoritusten avulla ja keskittyy juuri oikesiin kohtiin, mitä elokuvassa pitäisikin tehdä. Erityispisteet tulee myös upeasta musiikista, joka täydentää niin käsikirjoitusta, näyttelijäsuorituksia kuin ohjausta ja itse elokuvaakin. Paljastavat merkinnät on malliesimerkki, siitä mitä autenttisuus tarkoittaa. Täydellistä eläytymistä, luovaa harkintakykyä ja sulavaa teeskentelemättömyyttä. Elokuva aiheuttaa suuren emotianaalisen tunnelatauksen. Ensin ihmeteltyään Britannian nuorten tulevaisuutta, sitten nykyajan koulujen kurinpitomenetelmiä, opettajien toivottomuutta, Sheban ja Stevenin suhteen sairautta, sitten Barbaran ilkeyttä, sitten Sheban naiiviuutta, lopulta ei enää tiedä mitä tuntea tai ajatella. Kuitenkin upean ohjauksen, roolisuoritusten avulla elokuvasta syntyy sidottu kokonaisuus, jota ei malta olla avaamatta. Suosittelen ehdottomasti katsomaan elokuvan, sen upeuden ja voimakkuuden perusteella. Kiitän suuresti kaikkia sen teossa mukana olleita. Täysin sanaton! Kiitos. Paras näkemäni trilleri.

9 1/2

...=)