Kaukana taivaasta (Far from Heaven)

Kaukana taivaasta on Todd Haynesin käsikirjoittama ja ohjaama yhdysvaltalainen draamaelokuva vuodelta 2002. Pääosassa on nelinkertainen Oscar-ehdokas Julianne Moore, Dennis Quaid, Dennis Haysbert, kaksinkertainen Oscar-ehdokas Viola Davis ja Oscar-ehdokas Patricia Clarkson. Elokuva oli ehdolla useaan Oscariin mm. Moore parhaan naispääosan Oscariin.
     Kaukana taivaasta kertoo 1950-luvun kotiäidistä ja -vaimosta, joka elää Connecticutilaisessa lähiössä. Hänen näennäisen täydellinen elämä alkaa pikkuhiljaa hajota, kun hän itse ihastuu tummaihoiseen puutarhuriin ja kun hänelle paljastuu hänen aviomiehensä todellinen seksuaalinen suuntautuminen.
      Kaukana taivaasta edustaa draaman alalajia nimeltä melodraama. Melodraamaan kuuluu stereotyyppinen hahmokehitys sekä tunteelliset teemat, erityisesti parisuhteen loppuminen. Melodraamaan kuuluu myös kuvankauniit maisemat sekä kuorrutettu miljöö. Kaukana taivaasta on hyvä imitaatio melodraamasta. Elokuvantekijöiden inspiraationa on ollut 1950-luvun elokuvat ja niiden vaikutus näkyy elokuvassa Kaukana taivaasta, hienosti. Tarkkuus on huomattavaa niin kuvauksesta lavastukseen. Elokuvan sävy ja rakenne ovat uskollisia, hiottuja ja nekin tarkkoja. Kaukana taivaasta tekee täydellisen imitaation 50-luvun melodraamasta, mutta mikä tekee siitä 2002-luvun elokuvan 1950-luvun elokuvan sijaan? Hahmot. Uskallus. Käsirkirjoitus. Itse en usko sekuntiakaan, että ennen tehtiin parempia elokuvia kuin nykyään. Ensinnäkin näytteleminen on parantunut enemmän kuin saattaisi kuvitella. Sen sijaan, että Julianne Moore halveksisi hahmoaan, asettuisi sen yläpuolelle tai vihjaisi ironiasta, hän asettuu 50-luvun henkilön asemaan, hän kuvaa armottomasti aikakauden uskomuksia, elämää ja epätoivoa. Moore luo valkokankaalle säkenöivän, uskottavan, tyynin hahmon, täydellisen elokuvalle. Sen sijaan, että tulkitsisi hahmon kuin mitä sen pitäisi tehdä, hän uskaltaa kysyä ja pohtia ja vetää omat johtopäätökset. Hän ei kulje stereotypian mukaan vaan kulkee omaa polkuaan ja saa aikaan syvällisen, harkitun ja ehjän hahmon, jonka autenttisuutta katsoja voi vain hämmästellä.
    50-luvun käsirkirjoitusten sijaan, 2002 vuoden käsikirjoitus uskaltaa kertoa mitä aikakautena tapahtui. Se antaa suoran vastauksen katsojalle, uskollisesti melodraamalle tyypillisenä piirteenä, ja antaa katsojan asettua hahmojen asemaan ja tuntea heidän tuskansa ja kamppailla heidän taistelunsa. Se piirre tekee nykyajan elokuvista niin hienon, ylipäätänsäkin elokuvasta parhaan viihdemuodon. Elokuvan voima.

     Kaukana taivaasta on autenttinen, teatraalinen ja viihdyttävä. Se kertoo monesta yhteiskunnallisesta asiasta ja antaa tarkan kuvauksen entisestä maailmasta, josta voimme historian toistamisella oppia pois. Julianne Moore antaa timanttisen kuvaksen naisesta, joka ei voinut ajalle mitään. Korostamalla melodraaman teennäisyyttä, elokuvantekijät laskevat painon aikakauden huonolle puolelle. Oliko kaikki oikeasti paremmin ennen? Sen ajan elämän typeryys, pelleily ja teeskenteleväisyys tuntuvat melkein koomisilta meille nykyään, mutta elokuva selvästi korostaa juuri oikein kysymystä: toistaako historia itseään?

9

...=)

Elämä pelissä (The Blind Side)

Elämä pelissä.
Yhdysvaltalainen draama elokuva, virallisesti luokiteltu puolittaiselämäkerrallinen urheilu draama elokuva. Sen ohjasi John Lee Hancock ja elokuva valmistui vuonna 2009. Elokuvan naipääosan esittäjä Sandra Bullock voitti roolistaan Golden Globen, SAG-palkinnon, Critic's Choice-palkinnon ja Oscarin parhaasta naispääosasta. Lisäksi elokuva oli ehdolla parhaan elokuvan Oscariksi.
   Elämä pelissä kertoo Michael Oherista (Quinton Aaron), Memphisiläisestä amerikkalaisen jalkapallon pelaajasta. Hänen nuoruutensa on ollut täynnä huumeita ja rikollisuutta ja hän ei ole hyvin koulutettu. Kun hänet hänen urheilulahjojensa vuoksi hyväksytään huippukouluun, jossa hän ei aluksi pärjää. Kun varakaalle Leigh Anne Tuohylle (Sandra Bullock) selviää Michaelin huono tilanne; kodittomuus ja varattomuus, hän päättää majoittaa Michaelin kotiinsa. Tuohyn perheeseen kuuluu perheen isä (joka omistaa monta Taco Belliä), perheen lapset, jotka käyvät Michaelin koulua; tytär Collins ja poika S.J. Vähitellen perhe kiintyy Michaeliin Leigh Annen johdolla ja he adoptoivat Michaelin. Pian Michaelin ja Tuohyjen suhdetta aletaan tutkimaan, koska Tuohyja syytetään erään Tennesseeläisen yliopiston yksityisestä rahoittamisesta ja että he olisivat adoptoineet Michaelin vain, että yliopisto saisi hyvän pelaajan joukkoihinsa.
    Elämä pelissä elokuvan ensivaikutelma on täysin harhaan johtava. Kyseessä ei ole urheiludraama. Elokuva keskittyy nimen omaan Michaelin suhteeseen ympäröivään "valkoisten ihmisten maailmaan", jossa kaikki ovat "normaaleja", varakkaita, viisaita ja sivistyineitä. Elokuva on kahden maailman kohtaaminen. Michael tuntee vain omansa ja hänellä on vaikeuksia päästää uusi perheensä lähelleen. Leigh Anne on vakuuttunut, että Michael muuttaa hänen elämäänsä.
   Toki elokuva on kliseinen. Elokuva on selvästi lämminhenkinen ja ehkä jollain lailla pelkistelevä. Kuin katsoisimme pelkkää draaman kuorta. Elokuvan teennäistä vaikutelmaa tehostaa vielä useat ala-arvoiset suoritukset kuten Tim McGrawn Sean Tuohy Senior. McGraw on laiskin näkemäni näyttelijä, eikä tunnu edes välttelevän kliseitä vaan ikään kuin pyrkisi korostamaan niitä. Kuitenkin elokuvan sanoma on tärkeämpi kuin taiteellisuus.

   Sandra Bullock on elokuvan aivot. Hän tekee ennen näkemättömän roolisuorituksen ja uraansa mullistavan tulkinnan voimakastahtoisesta Leigh Anne Tuohysta. Bullock on liekeissä valkokankaalla ja hänen suorituksensa pitää kiinni elokuvasta niin ettei se romahda. Bullockin suoritus tuo elokuvasta parhaat irti. Sen tärkeän viestin, että erilaisuudet on hyväksyttävä. Harvoin näkee yhtä vaikuttavaa roolisuoritusta.
   Elämä pelissä on lämmin. Se antaa katsojalle hyvän mielen. Mutta jos katsoja jaksaa välittää hän voi saada elokuvasta niin paljon irti, että muistaa sen teeman. Usein elokuvasta jää mieleen vain sen tunnelma. Tässä elokuvassa mieleen jää sen kova yritys saada ihmiset liikkeelle. Saada heidät taistelemaan perheidensä puolesta ja näkemyksien muuttamisesta parempaan. Täydellinen ja virheetön elokuva ei ole, mutta sen todettua, Elämä pelissä on kuitenkin elokuva, joka osoittaa miten jokaisen elämä on pelissä.

8

...=)