Kultalampi (On Golden Pond)

Kultalampi on vuonna 1981valmistunut draama elokuva. Sen ohjasi Mark Rydell ja pääosissa on Henry Fonda ja Katharine Hepburn. Sivuosassa Jane Fonda. Elokuva voitti kolme Oscar-palkintoa. Henry Fonda sai parhaasta miespääosasta ja Katharine Hepburn parhaasta naispääosasta jo neljännen Oscarinsa. Myös Jane Fonda oli ehdolla, parhaasta naissivuosasta. Ernest Thompson voitti parhaasta käsikirjoituksesta Oscarin. Elokuva oli ehdolla yhteensä seitsemään Oscariin. Jane Fonda osti oikeudet näytelmään, jotta voisi näytellä vieraantuneen isänsä kanssa. Kultalampi oli ilmestymisvuotensa toiseksi tuottavin elokuva.
   Kultalampi kertoo Norman ja Ethel Thayerista, jotka viettävät kaikki kesänsä kesämökillään "Kultalammella." Heidän tyttärensä, Chelsea pyytää heitä ottamaan hänen uuden aviomiehensä pojan, Billyn, viettämään aikaa kesämökillä, kun hän ja hänen aviomies viettävät aikaa keskenään muualla. Billy on ensin ärtynyt, että hänet jätettiin vanhuksien kanssa kesämökille, jossa ei ole mitään tehtävää, mutta pikkuhiljaa alkaa muodostua syvempi suhde äkäisen Normanin ja Billyn välille. He käyvät kalassa lammella. Chelsean palattua kesämökille hän on kateellinen Billyn muodostettua niin syvällisen suhteen isäänsä, jotain mihin hän ei koskaan pystynyt.
   Kultalampi on draamaelokuva, sanan joka merkityksessä. Kovin moni ei pystyisi istumaan pari tuntia katsellen parin vanhuksen hiippailevan metsissä, mutta kuten sananlasku kuuluu ei näe metsää puilta on tässä elokuvassa katsottavat tarkkaan. On raaputettava pinnan alta tajutakseen mistä koko jutussa on kyse. Näin on tietenkin joka elokuvassa, mutta erityisesti saadaakseen Kultalammesta jotain irti, on ensin ymmärettävä henkilöiden psykologia.
   Normanin ja Chelsean suhde on hyvin samanlainen kuin Jane Fondan ja Henry Fondan oikea isä-tytär-suhde. Koko elokuvan idea on lähimain tuoda esiin henkilöiden väliset suhteet ilman takaumia tai muistelmia menneisyydestä. Tässä käsikirjoitus osoittaa nerokkuutensa. Upeaa käsikirjoitusta vielä täydentää omistautuneet roolisuoritukset Henry Fondalta, Katharine Hepburnilta ja Jane Fondalta. On harmi ettei kolmikko tehneet enempää elokuvia keskenään sillä harvoin pystyy kolme näyttelijää työskentelemään näin hyvin yhteen ja luomaan kosketeltavan kemian valkokankaalle. 

    Henry Fonda on virheetön Norman Thayerina. Hän onnistuu luomaan uskottavan ilmapiirin henkilön ympärille, josta muiden näyttelijöiden on helppo työstää omia roolisuorituksiaan, ei että he sitä tarvitsisivat, mutta siihen Henry Fondan näyttelimisen nerous perustuukin.
   Katharine Hepburn puolestaan ammontaa koko näyttelemiskokemuksensa vaivattoman oloisesti roolihahmoonsa. Ethel on hyvin persoonallinen vaimo, ei yhtään vähempää mihin Hepburn tyytyisi itse. Hepburnin roolisuoritus on autenttinen, esteettinen, luova, lämmin sekä monitahoinen. Tuntuu kuin Hepburn ei edes näyttelisi vaan vain olisi. Täydellistä.
   Jane Fonda puolestaan saa paljon aikaan pienellä roolillaan. Hän on häkellyttävän hyvä. Jälkikäteen katsottuna hänen Chelsea on täydellinen kopio oikeasta ihmisestä. Jane Fonda työskentelee hyvin yhteen käsikirjoituksen kanssa ja hänen suoritustaan on kunnia katsella.
   Kultalampi on nerokas draama. Elokuvanteko saa merkityksen tässä elokuvassa ja näyttelijäsuoritukset rakentavat loistavan käsikirjoituksen yhtenäiseksi ja miellyttäväksi elokuvaksi.


8 1/2

...=)

Kaktuksen kukka (Cactus Flower)

Kaktuksen kukka on vuonna 1969 valmistunut komedia elokuva. Sen ohjasi Gene Saks ja pääosissa oli Walter Matthau ja Ingrid Bergman. Sivosissa oli Goldie Hawn ja Rick Lenz. Se oli 7. tuottavin elokuva vuonna 1969. Goldie Hawn voitti parhaan naissivuosan Oscarin roolistaan Toni Simmonsina. Hän voitti roolistaan myös Golden Globen.
   Elokuva kertoo Tohtori Julian Winstonista (Walter Matthau), hammaslääkäristä, joka seurustelee itseään huomattavasti nuoremman naisen. Toni Simmonsin (Goldie Hawn) kanssa. Julian on aiemmin väittänyt Tonille olevansa naimisissa, koska ei halua sitoutua Toniin. Julian kuitenkin pyrkii naimisiin Tonin kanssa. Ongelmaksi tulee: mistä löytää vaimo, josta erota. Vastaus löytyy Julianin vastaanotolta: Hänen hammashoitajansa Stephanie Dickinson (Ingrid Bergman). Stephanie teeskentelee olevansa Julianin entinen vaimo. Mutta arvatenkin Stephanien ja Julianin välille kehittyy tunteita. Pian kaikki Julianin asiakkaat ja Tonin naapurit ja Stephanien lapset... kaikki ovat mukana Julianin hämäyksessä.

   Kaktuksen kukka on melko unohdettu elokuva. Jos se ei olisi saanut sen ansaitsemia palkintoja näyttelijäsuorituksista ja ilman sen nimekästä näyttelijäjoukkoa se oli kokonaan pyyhitty jo maton alle. Elokuva kuitenkin edustaa hyvin aikaansa ja siksi se tuntuu kaksinverroin hauskemmalta ja koomiselta 2000-luvulla katsottuna. Voisin kuitenkin sanoa, että elokuvan pelastus oli juuri sen näyttelijäkaarti. Ajan suuri koominen lahjakkuus ja koomikko legenda Walter Matthau on elokuvan keskiössä. Matthausta on mahdoton olla pitämättä, jopa hänen esittämänsä lurjus ja valehtelija on sympaattinen. Hän tekee huomattavasti parempaa työtä kuin seuraajansa Adam Sandler...
   Vuonna 2011 valmistunut elokuva Just Go With It pohjautuu löyhähti Kaktuksen Kukkaan. Sen elokuvan "Stephanieta" esittää Jennifer Aniston ja "Tonia" Brooklyn Decker. Brooklyn Decker suoriutuu roolistaan surkeasti. Hänen edeltäjänsä Goldie Hawn puolestaan loistavasti. Hänen koominen ajoituksensa on huippuluokkaa. Hänen tekemä pohja roolihahmolleen tekee paljon. Hän reagoi loistavasti kanssanäyttelijöidensä kanssa ja hänen huumori tekee hänestä naurettavan. Mikä on kaikin puolin ihailtavaa, koska komedia on mielestäni todella paljon vaikeampaa kuin draama. Hawnin heittäytymiskyky on puhdasta laatua.
   Bergman puolestaan osoittaa elokuvassa toisen puolen itsestään. Hän painottelee hyvin Matthaun ja Hawnin kanssa, mutta hänen vetovoimansa ei kuitenkaan pärjää heidän kemialleen. Huomion elokuvassa varastaa kyllä Goldie Hawn Oscarin arvoisesti.
   Kaktuksen kukka on hyvä elokuva. Se antaa hyvän mielen katsojalle ja toimii ehkä muistojen kultaajana 60-luvulle. Elokuva on vireä, vauhdikas, hyvä tempoinen ja täyttää kaikki onnistuneen komedian kriteerit.


 8

...=)

Unelmien pelikirja (Silver Linings Playbook)

Unelmien pelikirja on vuonna 2012 valmistunut draama-komedia. Sen pääosassa on Oscar-ehdokas Bradley Cooper. Naispääosassa on Oscar-voittaja Jennifer Lawrence. Muissa rooleissa nähdään Oscar-ehdokas Jacki Weaver ja kaksinkertainen Oscar-voittaja Robert DeNiro. Elokuvan on ohjannut David O. Russell.
   Elokuva kertoo Pat Solitano Juniorista, joka elokuvan alussa vapautetaan mielisairaalasta, hänen äitinsä, Doloresin (Jacki Weaver) toimesta. Pat jää asumaan vanhempiensa ullakolle ja yrittää saada vaimonsa takaisin sekä elämänsä. Pian Pat tapaa toisen "paikallisen hullun" Tiffany Maxwellin (Jennifer Lawrence) ja he luovat toimintasuunnitelman. Tiffany antaa Patin vaimolle, Nikkille, Patin kirjoittaman kirjeen, jota Pat ei itse voi toimittaa lähestymiskiellonsa takia, jos Pat tulee hänen tanssiparikseen tanssikilpailuun. He alkavat harjoitella tanssikilpailuun ja heidän tuttavuutensa syvenee. Saman aikaisesti Patin isä (Robert DeNiro) haluaisi Patin keskittymään enemmän amerikkalais-jalkapallopeleihin, joita katselisi isänsä kanssa tv:stä, koska se toisi isän mielestä onnea hänen vedonlyöteihin.
   Elokuva sai valmistuttuaan todella positiivista palautetta kriitikoilta sekä yleisöltä. Elokuva on tuottanut tähän asti yli 200 miljoonaa dollaria. Se on ensimmäinen elokuva Reds:in jälkeen, joka oli ehdolla kaikkiin neljään näyttelijäkategoriaan, ja Jennifer Lawrence voitti Oscarin parhaasta naispääosasta.

   Elokuva on yksi parhaita näkemiäni komedioita. Siinä on klassista elokuvan taikaa ja vanhan ajan elokuvanteon tunnetta. Unelmien pelikirja on hyvin rohkea ja tulinen elokuva. Se on aiheeltaan melko arka, mutta se ei haittaa sen katsomista ollenkaan. David O. Russell on hyvin määrätietoinen ja rohkea ohjatessaa Unelmien pelikirjaa. Elokuva on mielenkiintoinen ja indie-painotteinen. Elokuvassa on koko ajan loistava tunnelma ja katsoja ei halua elokuvan päättyvän. Muistuttaessaan hieman slapstick-komedioita se antaa katsojalle myös loistavasti rakennettua draamaa ja tunnepitoista jännitystä.
   Bradley Cooper on Patina aivan poikkeuksellisen täydellinen. Cooper tulee lähelle metodinäyttelemistä tulkitessaan päähenkilön tavoitteita ja mielialoja. Hän kantaa koko elokuvaa harteillaan tehden sen virheettömästi. Cooper sai Oscar-ehdokkuuden roolistaan, mutta valitettavasti hävi Daniel Day-Lewisille. Oscar-akatemia ei juuri palkitse komedioita., mutta Unelmien pelikirjassa Cooper todistaa komedianäyttelemisen moniulotteisuuden. Hän kerrostaa loistavasti hahmonsa ja on uskottava. Cooper takertuu moitteettomasti jokaiseen yksityiskohtaan ja hioo niitä täydellisyyteen. Hänellä on vaikuttava lahja saada itsensä sympaattiseksi, naurettavaksi ja mielenkiintoiseksi samaan aikaan ja hänen roolihahmostaan tulee unohtumaton.
  Jennifer Lawrence puolestaan on Cooperiakin ehkä vielä parempi, jos mahdollista. Hän Tiffany Maxwellina ottaa koko ruudun haltuunsa, kuitenkin todella uskottavalla tavalla. Hän ei ammu yli vaan on juuri täydellinen. Lawrencen suoritus on tulinen ja voimakas, vahva, virheetön ja osoittaa huomattavaa kypsyyttä elokuvassa Unelmien pelikirja. Lawrence voitti suorituksestaan Golden Globen, Screen Actors Guild Awardin, Critic's Choice Awardin muiden joukossa. Lawrence on kylmäpäinen, kypsä ja hän tekee yksilöllisen tulkinnanTiffanysta, jonka temperamentin Lawrence täydentää loistavasti. Tiffanyn rooli on myös huomattavan vaikea, koska kyseessä on komedia ja rooli huomattavasti fyysisempi. Hänen valkokangaskarismansa on ajatonta ja hän on terävä, nopea, sulava ja sympaattinen, minkä luominen on monelle näyttelijälle melkein mahdotonta. Lawrence on täysin Oscar-palkintonsa arvoinen. Hän luo uusia pohjia komedia-näyttelemiselle. Hän osaa taitavasti peilata elämän joka puolia ja muovata niistä itselleen sopivia kohteita, mikä tekee hänen näyttelemisestään upeaa.
   Jacki Weaverin koominen ajoitus Doloresina on myös hiottu täydellisyyteen. Hän on todella loistava roolissaan, joka täydentää kaikki hyvän sivuroolin kriteerit. Weaver luo hahmon niin täyteen elämää, kuin tyhjästä ja näin hän todistaa upeat näyttelijänlahjansa. Robert DeNiro puolestaan on tottakai hyvä elokuvassa, mutta ei pärjää kuitenkaan nuoremmille kollegoilleen Cooperille ja Lawrencelle eikä kyllä Weaverillekään. DeNiro osoittaa todellista omistautumista ottaessaan roolin omakseen, mutta on vain juuri ja juuri Oscar-ehdokuutensa arvoinen. Hän onnistuu kuvaamaan hahmonsa voimattomuuden ja arkuuden, korostamatta niitä kuitenkaan liikaa. Hänen roolinsa tulee eloon kun hän on vuorovaikutuksessa Bradley Cooperin hahmon kanssa ja he näyttelevätkin hienosti yhteen. Katsoja uskoo kaksikon olevan isä ja poika ja huomaa heissä heidän yhteiset piirteet niin hyvässä kuin pahassakin. Kuitenin DeNiron roolisuoritus jotenkin vain nojautuu nerokkaaseen Cooperiin...
   Unelmien pelikirja on koomisesti täydellinen. Draamallisesti hiottu ja roolisuorituksiltaan ainutlaatuinen. Sen katsottuaan muistaa juonen vaikka vuosia eteenpäin: Elokuva on mieleenpainuva, mikä on loistavan elokuvan tunnusmerkki. Unelmien pelikirja on once in a lifetime elokuva, klassikko jo syntyessään.

10-

...=)