...elokuvista, sarjoista ja vähän muustakin

Uskollinen puutarhuri (The Constant Gardener)

Rachel Weisz ja Ralph Fiennes uhmaavat perinteisiä elokuvallisia rakkaustarinoita tässä hidastempoisessa trillerissä.

Justin Quayle (Fiennes) on brittiläinen diplomaatti Nairobissa, Keniassa. Hänen vaimonsa Tessa Quayle (Weisz) on aktivisti ja hyväntekijä ja vaikka heidän agendansa ovat tyystin erilaisia; Justin on rauhallinen, puutarhassa viihtyvä diplomatiaa harrastava politiikko, kun taas Tessa on intohimoinen ja toisista ihmisistä välittävä ja itsensä heille uhraava aktivisti - he silti rakastavat toisiaan. Ja tämä rakkaus on, mikä saa palaset tässä trillerissä liikkeelle. Tessa kuolee. Tämä avaa Justinin silmät kokonaiselle salaliitolle ja siihen, mitä vastaan Tessa taisteli ja mistä hän ei tiennyt, vain koska tämä suojeli häntä.
    Ohjaaja Fernando Meirelles on älykäs, ei voi kieltää. Hän herättää eloon elokuvan kielen ja rytmin. Trillerinä Uskollinen puutarhuri on erittäin hidas, jopa. Sitä voi olla raskas seurata, sillä juoni liikkuu takaumissa ja sitä kautta katsojan täytyy hahmottaa elokuvan kokonaisuus, hahmojen motiivit ja päämäärät. Justin haluaa selvittää, miksi Tessa kuoli ja lopulta hän ymmärtää, että kysymys onkin siitä, että minkä vuoksi Tessa kuoli.
"Rachel Weisz on taitava, lahjakas, älykäs näyttelijä"
      Elokuva on korkeimmillaan vain keskiluokkainen trilleri. Mutta elokuvan hyveet löytyvät muualta. Rachel Weisz on taitava, lahjakas, älykäs näyttelijä. Hän on syy, miksi elokuva pitää otteessaan. Hän valaisee valkokankaan ja käyttää hyväkseen syvällisyyttä, valloitaakseen roolissaan ja saadakseen katsojat puolelleen. Rooli on vaikea. Ajoittain repliikit ovat niin itsestäänselviä ja välillä monimutkaisia, mutta Weisz pysyy loitolla stereotypiasta ja tekee hahmostaan elävän ja vapaan sekä liikkuu upealla kauneudella tehden hahmosta uskottavan. Hän saa katsojan ymmärtämään Tessaa ja tekee elokuvasta magneettisen, hengittävän kokonaisuuden. Weisz todistaa jokaiselle katsojalle aidon näyttelemisen voiman, sen henkevyyden ja vapauden. Hän yhdistää roolityöhönsä niin paljon tunnetta ja niin paljon maanläheisyyttä, että kokonaisuus on uskomaton. Hänen naurunsa ja välitön läsnäolevuus saa katsojan hänen valtaansa ja täten hänen työstään ja näyttelemisestään ei ole mitään kritisoitavaa. Kohtaukset, jossa hän häikäilemättömästi vaikuttaa vastanäyttelijäänsä ja heidän kemiaansa, ovat valovoimaisia, aitoja, upeita, näissä kohtauksissa Fiennesin kanssa, Weiszin todelliset voimavarat nousevat pintaan, hän saa näihin läheisiin kohtauksiin niin syvällistä omistautumista, että sitä ei edes tunnista näyttelemiseksi ja se jos mikä on täydellisen roolisuorituksen tunnusmerkki. Hänen roolityöstä voidaan löytää niin monta kerrosta, hän antaa katsojan tulla todella lähelle, mihin kuka tahansa ei pysty.
     Uskollinen puutarhuri on tarina rakkaudesta ja sen merkityksestä. Mikä on täysin poikkeuksellista tyypillisille rakkaustarinoille, sillä Uskollinen puutarhuri uskaltaa kyseenalaistaa sen. Myös muut erinäiset teemat ovat käsitelty uskomattomalla tyylillä ja mikä on ohjaajan vahvuus, että hän pystyy herättämään köyhyyden, kurjuuden ja Afrikan slummit niin näkyväksi, hän saa niihin mielenkiintoa ja herättää katsojan niihin samoihin kysymyksiin, mitä Tessa ja Justin. Tärkein kysymys kuitenkin on erittäin filosofinen, koska Tessan anarkia ei toimi ja Justinin diplomatia ei toimi, mikä on oikea vastaus?





Bio: Angelina Jolie

Angelina Jolie Voight (1975, USA) on Kaliforniassa syntynyt näyttelijätär. Hänen isänsä on näyttelijä Jon Voight ja hänen äitinsä Marcheline Bertrand, jonka Jolie katsoo esikuvakseen. Hänellä on veli ja hänen kummivanhempansa ovat näyttelijät Jacqueline Bisset ja Maximilian Schell. Jolien nuoruudessa hän koki itsensä ulkopuoliseksi ja vahingoitti itseään muun muassa viiltelemällä itseään ja käyttämällä huumeita. Jolie on etenkin uransa alkuaikoina tunnettu kapinallisena ja mustaan pukeutuvana pahana tyttönä. Hän aloitti ammattilaisnäyttelijän uransa vuonna 1993 näyteltyään elokuvassa Cyborg 2. Hänen varsinainen läpimurto suurempaan tietoisuuteen tuli elokuvan Hackers (1995), myötä, jossa hän tapasi myös tulevan aviomiehensä Jonny Lee Millerin. Hän kuitenkin vakiinnutti itsensä Hollywoodin huipulle vasta myöhemmin voitettuaan Golden Globe-palkinnon tv-elokuvasta George Wallace ja toisen Golden Globe-palkinnon ja Emmy-palkinnon tv-elokuvasta Gia (1998). Kuvattuaan Gian, jossa hän oli käyttänyt hyväkseen metodinäyttelemistä, hän päätti lopettaa näyttelijän uransa, koska koki, että hänellä ei ollut enää mitään annettavaa. Hän erosi miehestään Jonny Lee Millerista ja opiskeli elokuvaohjausta ja kirjoittamista. Kun hänet kuitenkin palkittiin hänen näyttelemisestään tv:ssä, hän rohkaistui palaamaan näyttelemään. Hän voittikin ansaitusti parhaan naissivuosan Oscar-palkinnon näyteltyään Winona Ryderia,  Whoopi Goldbergia, Jared Letoa ja Vanessa Redgravea vastapäätä elokuvassa Vuosi nuoruudestani (Girl, Interrupted, 1999). Oscar-palkinnon jälkeen Jolie saavutti vielä maailmanlaajuista menestystä hittielokuvilla kuten Gone in 60 Seconds (2000), Lara Croft: Tomb Raider (2001) ja sen jatko-osa Lara Croft Tomb Raider: The Cradle of Life (2003). Näillä elokuvilla Jolie vakiinnutti itsensä naistoimintatähtenä ja loi uraa tuleville naistähdille toimintaelokuvien puolelle. Jolie myös kaiversi uraa elokuville, joissa on pääosassa nainen. Vuonna 2005 Jolie teki taas menestyksekkään toimintaelokuvan Mr. & Mrs. Smith, Brad Pittia vastapäätä. Tästä alkoi Jolien ja Pittin romanssi ja pitkäaikainen, paljon median huomiota saanut parisuhde. Jolie oli eronnut muutama vuosi sitten aviomiehestään Billy Bob Thorntonista, mutta Pitt oli näihin aikoihin vielä naimisissa Jennifer Anistonin kanssa ja tämä teki Joliesta yhden vihatuimmista naisista Hollywoodissa pitkäksi aikaa. Sittemmin kohun laannuttua, on Jolie tehnyt itsestään Hollywoodin parhaiten palkatuimman naisnäyttelijän, vaikutusvaltaisen hyväntekijän ja ikonin. Hän sai paljon kiitosta roolistaan elokuvassa A Mighty Heart (2007) ja sai uransa toisen Oscar-ehdokkuuden Clint Eastwoodin ohjaamasta elokuvasta Changeling (2008). Samana vuonna hän näytti jälleen maailmalle toimintatähden lahjansa tähdittämällä suurta menestyselokuvaa Wanted, James McAvoyn kanssa. Hän toisti tämän vuoden 2010 ylistetyllä menestystoimintaelokuvalla Salt ja vuonna 2011 hän todisti myös ohjaajan lahjansa elokuvalla In the Land of Blood and Honey. Vuonna 2014 Jolie palasi valkokankaalle suurella menestyselokuvalla Maleficent, joka kertoo Disneyn elokuvan Prinsessa Ruususen pahiksesta Pahattaresta. Hän ohjasi elokuvan Unbroken (2014), jonka pääosissa on Jai Courtney, Domnhall Gleeson ja Jack O'Connell.
    Jolien elokuvauraa on ehkä varjostanut hänen yksityiselämänsä ja erityisesti hänen suhteensa näyttelijään Brad Pitt. Jolie on kuitenkin käyttänyt vaikutusvaltaansa ja kuuluisuuttaan hyväkseen hyväntekeväisyystyöhon pakolaisten hyväksi UNHCR-järjestön kanssa. Jolie on myös adoptoinut 4 lasta, Kambodzasta, Vietnamista, Etiopiasta ja Namibiasta ja hänellä ja Pittillä on kaksi yhteistä biologista lasta, jotka ovat syntyneet Ranskassa. Hänen laajamittainen, uupumaton ja vaikuttava hyväntekeväisyystyö ja äitinä olo ovat muuttaneet häntä ja hänen villit päivät ovat ohi. Jolien kauneutta on kehuttu ja häntä on sanottu Hollywoodin viimeiseksi kaunottareksi, enkeliksi.

Angelina Jolie tekee suoraan sanottuna täydellisen roolisuorituksen elokuvan pääosassa Christine Collinsina, äitinä, joka pelkää lapsensa puolesta, joka kantaa vastuun ja joka päättää tappelut ei aloita niitä. Angelina Jolie on vaivaton. Hän liikkuu kohtauksesta toiseen kevyesti ja saa pidettyä yhtenäisen linjan hahmon luomisessa ja tekee hahmosta uskottavan, dramaattisen, syvällisen, aidon, tunteikkaan ja läsnäolevan. Hän sitoo hahmon aikakauteen ja antaa hahmolleen motiivin. Hän ei jätä aukkoja ja paikkaa jopa käsikirjoituksen jättämiä aukkoja. Kuten, että miksi Christine Collins ottaa väärän pojan ensin kotiinsa - vastaus löytyy Jolie roolisuorituksesta; hän on aikansa nainen ja ei ole tottunut vastustamaan miehiä. Sitten Jolie vähitellen johdattaa hahmonsa itsenäistymisen tielle ja lopussa Collins on vahvempi nainen. Katsoja vain nauttii Jolie kauniista roolisuorituksesta. Hän on ennen kaikkea uskottava. Todella vaativat kohtaukset, emotionaalisesti uuvuttavat tunteet, Jolie maalaa hahmolleen kuin mestari. Ehdottomasti täydellisyyttä. Dramaattisuus, se on, mitä Jolie osaa kuvata hämmästyttävän hyvin, kuitenkaan tekemättä siitä yliteatraalista ja siksi roolisuoritus on niin legendaarinen.

Trivia:
- Ansiot: 145 miljoonaa
- Hänen kummitätinsä Jacqueline Bisset on hänen isänsä Jon Voightin hyvä ystävä vielä tänä päivänäkin.
- On ajoittain ollut etääntynyt isästään, mutta nykyään he ovat paikanneet suhteensa
- On kerännyt veitsiä ja omistanut matelijoita kuten kaksi käärmettä.
- Hän on valtuutettu lentäjä, tosin saa lentää vain pienkoneita ja ei veden yllä.
- Hänen äitinsä kuoli vuonna 2007
- Hän on kouluttautunut kuuluisassa Lee Strasberg Instituutissa.
- Hän sanoo, ettei hänellä ole montaa ystävää.
- Henkilökohtainen kommentti: 1) "There's certainly a side of me that isn't completely... sane. Or completely 'even' all the time. We all have our dark sides."
2)“You'd think, 'What if I make a mistake today, I'll regret it'. I don’t believe in regret, I feel everything leads us to where we are and we have to just jump forward, mean well, commit and just see what happens.” 



Lisa Rowe, Girl, Interrupted (1999)

Lara Croft, Lara Croft Tomb Raider: The Cradle of Life (2003)

Evelyn Salt, Salt (2010)

Christine Collins, Changeling-Vaihdokas (2008)

Mariane Pearl, A Mighty Heart (2007)


Pahatar, Maleficent-Pahatar (2014)

Fox, Wanted (2008)




X-Men: Days of Future Past (X-Men: Days of Future Past)

Kaikki X-men-elokuvasarjaan kuuluvat tutut elementit ovat paikalla, tällä kertaa yhdistettynä vielä eeppisempään taustaan.


Olen suuri X-men-elokuvien fani. En ole lukenut niitä sarjakuvia, mutta olen nähnyt kaikki alkuperäisen X-men-sarjan kolme elokuvaa ja X-men: First Class-elokuvan. Odotin siis todella kauan, että pääsisin näkemään elokuvan X-Men: Days of Future Past. Siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran kuulin tästä elokuvasta ja kun kuulin, että näiden elokuvien näyttelijäkaartit yhdistettäisiin. Ja voin kertoa sen, että elokuva täyttää kaikki lupaukset.
     Tulevaisuuden yhteiskunnassa, mutantit ovat saalistettu ja tapettu ahtaalle, vain muutama on jäljellä. Jotta tämä voitaisiin estää tapahtumasta, käytetään Kitty Pryden (Ellen Page) voimia lähettämään Logan eli Wolverine (Hugh Jackman) ajassa taaksepäin estämään mutanttien tuhoon johtaneet tapahtumat. X-men elokuviin kuuluva sivilisaation pohdinta, olemassaolon tarkoituksen etsiminen kuuluu olennaisesti myös tähän elokuvaan. Ehkä vielä enemmän niin, kun lähes jokaisen hahmon täytyy etsiä itsestään se, mikä on heille yhteistä. Ehkä juuri nämä syvät, olemukselliset teemat tekevät elokuvan massiivisesta eeppisyydestä niin mielenkiintoista. Me kaikki etsimme rajojamme ja pohdimme mihin oikein pystymme, myös kysymystä; miksi. Elokuva jättää tilaa myös tuleville jatko-osille ja voin ylpeänä tässä myös todistaa, että seuraava X-men elokuva on jo viritteillä.

 "...kyseessä on täydellinen elokuva"

    Kuten todettu elokuva toimii, siitä löytyy syvyyttä niille, ketkä sitä kaipaa ja toimintaa ja erikoisefektejä niille, jotka niitä kaipaa ja kokonaisuus toimii myös sujuvasti eli kyseessä on täydellinen elokuva. Se onnistuu sitomaan yhteen aikaisemmat osat, tosin selittämättä, miten Charles Xavier on taas elossa, mutta mitäs yhdestä pienestä ongelmasta... Elokuva on vauhdikas, hauska, eeppinen, viihdyttävä, syvällinen, aito, puhdas; kaikkea mitä sen tuleekin olla ja enemmän. Se myös istuu hyvin aikaansa, sillä ainakin minun mielestäni olemme saavuttaneet jopa toimintaelokuvien puolella tason, jossa myös katsojat haluavat tarkempaa pohdintaa hahmojen puolelta - he haluavat tietää miksi, miksi tämä hahmo tekee mitä tekee, he haluavat samaistua hahmoihin, he haluavat uskoa heihin ja siksi minun mielestäni kliseisten, mustavalkoisten hahmojen aikakausi on lopuillaan.

"Lawrence onnistuu varastamaan huomion joka kerta"

      En tiedä, ehkä en ole kaikkein suurin X-men fani, sillä en ole koskaan ymmärtänyt Wolverinen viehätystä. Mutta se on vain minun nöyrä mielipiteeni. Minusta hän vain jää Magnetojen, Mystikkojen, Stormien ja muiden varjoon. Hän on vähiten mielenkiintoinen hahmo ja hänellä on tylsimmät voimat. Onneksi X-Men: Days of Future Past onnistuu antamaan valoa muillekin hahmoille, ehkä enemmän juuri Charles Xavierin hahmolle ja Mystikon hahmolle, jota niin upeasti tulkitsee valovoimainen Jennifer Lawrence. Lawrence onnistuu varastamaan huomion joka kerta. Hänen ilmiömäinen kyky kaataa valkokankaalle niin suuri määrä epätoivoa, tunnetta, raakaa voimaa, joka on oleellista mille tahansa hahmolle ja erityisesti Mystikko on hänen käsittelyssään taidetta. Mystikon hahmo on niin läsnä, hän käsittelee jatkuvasti kysymyksiä ja teemoja ja käy läpi sisäistä kamppailua, mikä on tuttua meille kaikille, jotka joskus kaatuvat ja yrittävät etsiä voimaa nousta taas ylös. Olen myös erittäin otettu miten hyvin James McAvoy täydentää edeltäjänsä Patrick Stewartin saappaita. Kuvittelisin, että on erittäin vaikeaa näytellä hahmo, jota toinen näyttelijä on jo esittänyt, mutta vieläpä samassa elokuvassa; McAvoy suoriutuu paremmin kuin hyvin.
     Vaikka elokuva on erittäin dramaattinen ja dynaaminen, onnistuu se silti säilyttämään sarjalle myös olennaisen hyvän huumorin. Erityisesti kukaan elokuvan nähnyt ei varmasti pysty unohtamaan kohtausta, jossa eräs Peter Maximoff näyttää katsojille täysin mitoin voimiensa mahtavuuden kiertäessään erästä huonetta ympäri ja ympäri. Pelkästään kyseisen kohtauksen takia suosittelen katsomaan elokuvan, mutta myös Jennifer Lawrencen, Halle Berryn, Game of Thrones-suosikin Peter Dinklagen, mutanttien ja heidän siistien voimien, Michael Fassbenderin ja niille, ketkä hänestä pitävät; Hugh Jackmanin takia. Mutta myös siksi, että elokuva on täydellinen osoitus siitä, mitä hyvä fantasia-toimintaelokuva voi olla. Pisteenä iin päälle elokuva myös esittelee ison joukon uusia mutantteja, mahtavine voimineen.


...=)