X-Men: Days of Future Past (X-Men: Days of Future Past)

Kaikki X-men-elokuvasarjaan kuuluvat tutut elementit ovat paikalla, tällä kertaa yhdistettynä vielä eeppisempään taustaan.

Olen suuri X-men-elokuvien fani. En ole lukenut niitä sarjakuvia, mutta olen nähnyt kaikki alkuperäisen X-men-sarjan kolme elokuvaa ja X-men: First Class-elokuvan. Odotin siis todella kauan, että pääsisin näkemään elokuvan X-Men: Days of Future Past. Siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran kuulin tästä elokuvasta ja kun kuulin, että näiden elokuvien näyttelijäkaartit yhdistettäisiin. Ja voin kertoa sen, että elokuva täyttää kaikki lupaukset.
     Tulevaisuuden yhteiskunnassa, mutantit ovat saalistettu ja tapettu ahtaalle, vain muutama on jäljellä. Jotta tämä voitaisiin estää tapahtumasta, käytetään Kitty Pryden (Ellen Page) voimia lähettämään Logan eli Wolverine (Hugh Jackman) ajassa taaksepäin estämään mutanttien tuhoon johtaneet tapahtumat. X-men elokuviin kuuluva sivilisaation pohdinta, olemassaolon tarkoituksen etsiminen kuuluu olennaisesti myös tähän elokuvaan. Ehkä vielä enemmän niin, kun lähes jokaisen hahmon täytyy etsiä itsestään se, mikä on heille yhteistä. Ehkä juuri nämä syvät, olemukselliset teemat tekevät elokuvan massiivisesta eeppisyydestä niin mielenkiintoista. Me kaikki etsimme rajojamme ja pohdimme mihin oikein pystymme, myös kysymystä; miksi. Elokuva jättää tilaa myös tuleville jatko-osille ja voin ylpeänä tässä myös todistaa, että seuraava X-men elokuva on jo viritteillä.

 "...kyseessä on täydellinen elokuva"

    Kuten todettu elokuva toimii, siitä löytyy syvyyttä niille, ketkä sitä kaipaa ja toimintaa ja erikoisefektejä niille, jotka niitä kaipaa ja kokonaisuus toimii myös sujuvasti eli kyseessä on täydellinen elokuva. Se onnistuu sitomaan yhteen aikaisemmat osat, tosin selittämättä, miten Charles Xavier on taas elossa, mutta mitäs yhdestä pienestä ongelmasta... Elokuva on vauhdikas, hauska, eeppinen, viihdyttävä, syvällinen, aito, puhdas; kaikkea mitä sen tuleekin olla ja enemmän. Se myös istuu hyvin aikaansa, sillä ainakin minun mielestäni olemme saavuttaneet jopa toimintaelokuvien puolella tason, jossa myös katsojat haluavat tarkempaa pohdintaa hahmojen puolelta - he haluavat tietää miksi, miksi tämä hahmo tekee mitä tekee, he haluavat samaistua hahmoihin, he haluavat uskoa heihin ja siksi minun mielestäni kliseisten, mustavalkoisten hahmojen aikakausi on lopuillaan.

"Lawrence onnistuu varastamaan huomion joka kerta"

      En tiedä, ehkä en ole kaikkein suurin X-men fani, sillä en ole koskaan ymmärtänyt Wolverinen viehätystä. Mutta se on vain minun nöyrä mielipiteeni. Minusta hän vain jää Magnetojen, Mystikkojen, Stormien ja muiden varjoon. Hän on vähiten mielenkiintoinen hahmo ja hänellä on tylsimmät voimat. Onneksi X-Men: Days of Future Past onnistuu antamaan valoa muillekin hahmoille, ehkä enemmän juuri Charles Xavierin hahmolle ja Mystikon hahmolle, jota niin upeasti tulkitsee valovoimainen Jennifer Lawrence. Lawrence onnistuu varastamaan huomion joka kerta. Hänen ilmiömäinen kyky kaataa valkokankaalle niin suuri määrä epätoivoa, tunnetta, raakaa voimaa, joka on oleellista mille tahansa hahmolle ja erityisesti Mystikko on hänen käsittelyssään taidetta. Mystikon hahmo on niin läsnä, hän käsittelee jatkuvasti kysymyksiä ja teemoja ja käy läpi sisäistä kamppailua, mikä on tuttua meille kaikille, jotka joskus kaatuvat ja yrittävät etsiä voimaa nousta taas ylös. Olen myös erittäin otettu miten hyvin James McAvoy täydentää edeltäjänsä Patrick Stewartin saappaita. Kuvittelisin, että on erittäin vaikeaa näytellä hahmo, jota toinen näyttelijä on jo esittänyt, mutta vieläpä samassa elokuvassa; McAvoy suoriutuu paremmin kuin hyvin.
     Vaikka elokuva on erittäin dramaattinen ja dynaaminen, onnistuu se silti säilyttämään sarjalle myös olennaisen hyvän huumorin. Erityisesti kukaan elokuvan nähnyt ei varmasti pysty unohtamaan kohtausta, jossa eräs Peter Maximoff näyttää katsojille täysin mitoin voimiensa mahtavuuden kiertäessään erästä huonetta ympäri ja ympäri. Pelkästään kyseisen kohtauksen takia suosittelen katsomaan elokuvan, mutta myös Jennifer Lawrencen, Halle Berryn, Game of Thrones-suosikin Peter Dinklagen, mutanttien ja heidän siistien voimien, Michael Fassbenderin ja niille, ketkä hänestä pitävät; Hugh Jackmanin takia. Mutta myös siksi, että elokuva on täydellinen osoitus siitä, mitä hyvä fantasia-toimintaelokuva voi olla. Pisteenä iin päälle elokuva myös esittelee ison joukon uusia mutantteja, mahtavine voimineen.

...=)

Juno (Juno)

Juno on vuonna 2007 valmistunut draamakomedia. Sen ohjasi Jason Reitman ja käsikirjoitti Oscarin suorituksestaan saanut Diablo Cody. Elokuvan pääosassa on Oscar-ehdokas Ellen Page ja Michael Cera. Sivuosissa on Jennifer Garner, Jason Bateman ja Allison Janney. Elokuva tuotti yli 230 miljoonaa dollaria.
    Elokuva kertoo Juno MacGuffista (Ellen Page), joka tulee raskaaksi 16-vuotiaana. Vauvan isä on Junon ystävä Paulie Bleeker (Michael Cera). Ensin Juno harkitsee raskaudenkeskeytystä, mutta päätyy adoptioon. Hän löytää sopivan parsikunnan Markin ja Vanessan (Jason Bateman ja Jennifer Garner). Kun raskaus etenee Juno alkaa kyseenalaistamaan ystävyyssuhdettaan Paulieen ja miettii voisiko rakastaa tätä. Markista ja Vanessasta paljastuu myös uusia puolia. Junon vanhempien täytyy myös sopeutua koko asiaan.
      Aivan kuten Kramer vs. Kramer aikoinaan, Junokin on erittäin edityksellinen elokuva. Se kuvaa aiheita, joista yleisesti ei olla puhuttu. Niistä ei olla puhuttu, koska se puhe aiheuttaisi konflikteja. On ihmisiä, jotka vastustavat abortteja ja jopa adoptiota ja on ihmisiä, jotka puhuvat niiden puolesta. Ja aivan kuten Kramer vs. Kramer, Junokaan ei ota kantaa, ainakaan suoranaisesti. Se ei kerro, että pitäisikö teiniäitien saada oikeus aborttiin vai ei. Tai pitäisikö heidän tehdä se vai ei. Elokuvasta on helppo nostaa keskustelu, vaikka se ei sen tarkoitus olekaan. Elokuva nimittäin keskittyy kuvaamaan Junon itsevarmana, määrätietoisena nuorena naisena ja kuvaa kuinka hyvin elokuva, jonka päähenkilönä on nainen voi toimia. Tässäkin mielessä se on siis edistyksellinen. Kaikesta tästä progressiivisyydestä on kiittäminen elokuvan luojaa, käsikirjoittaja Diablo Codya. Upea käsikirjoitus, joka ihastuttaa tietyllä yksinkertaisuudella ja samalla moniulotteisilla teemoillaan ja ajatusmaailmoillaan. Hahmot, jotka on kirjoitettu värikkäiksi ja erittäin eläviksi, sekä rikkaasti rakentuva juonikaava tekevät käsikirjoituksesta yhden 2000-luvun huomioon otettavimmista. Myös elokuvan tyyli ja rakenne ovat virkistäviä ja hienosti luotuja. Screwball-komedian hienoimpia muotoja hyväkseen käyttävä Jason Reitman tekee Junosta virkeän, vaihtelevan elokuvan, johon katsoja mielellään uppoaa. Elokuva ei olisi kuitenkaan mitään ilman Ellen Pagen karsimaattista roolisuoritusta.

     Ellen Page on lahjakas. Hän on taitava komedian, draaman ja teatterin suunnilla ja yhdistää kaikki nämä taidot luoden vetovoimaisen, älykkään roolisuorituksen, joka kantaa elokuvaa pelkällä olemassaolollaan. Page käyttää taitavasti hyväkseen Diablo Codyn sulavaa käsikirjoitusta ja hioo roolisuorituksesta yksilöllisen, monimutkaisen ja ihmeellisen. Page ei myöskään revittele liikaa, vaan on juuri rajalla siinä, mitä Junon ajatuksista ajattelee ääneen. Page on itsevarma, rohkea ja muistettava. Hän keskittyy täydellisesti siihen mitä tekee ja osaa ottaa huomioon koko kuvan.
      Elokuvan muut näyttelijät ovat pahasti Pagen perässä. Michael Cera tekee varsin kiitettävää tulosta ja vastanäyttelee Ellen Pagen kanssa paremmin kuin monet muut näyttelijäkaksikot. Jason Bateman on itselleen tyypillisessä roolissa ja tykkään kovasti Batemanista ja hänen persoonastaan. Hän sopii hyvin rooliinsa, vaikka ei tässä elokuvassa ole kuin yksi tähti.

     Juno on kaikesta kiistanalaisuudestaan huolimatta ehdottomasti keskinkertaisuuden yläpuolella. Elokuva varmasti jakaa monet katsojat kahteen leiriin; ne jotka pitävät ja ne jotka eivät. Minulle elokuva on kuitenkin varsin kelpo, mallielokuva. Niin hieno käsikirjoitus, upea pääosa ja erilaisuudella ihastuttava elokuva, jonka jalan jäljissä jatkaa muun muassa (500) Days of Summer. Jos ei muuta niin ainakin mielipiteitä herättävä elokuva.

9-

...=)

Inception (Inception)

Inception on Christopher Nolanin vuonna 2010 valmistunut sci-fi/draama-elokuva. Elokuvaa tähdittää iso näyttelijäkaarti johon kuuluu Oscar-voittaja Leonardo DiCaprio, Oscar-voittaja Marion Cotillard, Oscar-ehdokas Ellen Page, Oscar-voittaja Michael Caine, Oscar-ehdokas Ken Watanabe, Tom Hardy, Joseph Gordon-Levitt, Tom Berenger ja Cillian Murphy. Elokuva on yksi kaikkien aikojen menestyneimpiä yli 800 miljoonan dollarin tuotollaan. Se voitti neljä Oscaria tekniseltä puolelta.

    Inception kertoo Dominick Cobbista (Leonardo DiCaprio), jonka yritys harrastaa teollisuusvakoilua hieman erilaisin menetelmin. Menetelmä on armeijan kokeellinen teknologia, jolla vallataan kohteiden alitajunta ja otetaan tietoa heidän unistaan. Heidän viimeisin kohteensa on japanilainen business-mies Saito (Ken Watanabe). Saito haluaa murtaa kilpailijan energiamonialayrityksen ujuttamalla ajatuksen kilpailijan pojan alitajuntaan. Jos Dom onnistuu Saito käyttäisi vaikutusvaltaansa murhasyytteiden poistamiseen Domilta, jotta tämä voi palata Yhdysvaltoihin lastensa luo. Domia syytetään vaimonsa Malin (Marion Cotillard) murhasta.
     Inceptionin juonta on luultavasti hieman vaikea rueta kirjoittamaan niin, ettei paljasta oleellista tietoa lopusta, joten se on nyt aika yksinkertaisessa muodossa. Juoni on, kuten monissa Nolanin elokuvissa sangen monimutkainen, mutta hätkähdyttävän kaunis ja koskettava. Ja elokuvan tapahtumapaikan tapaisesti on juonikin unenomainen. Christopher Nolan on upea ohjaaja. Yksi lempiohjaajistani. Ehdottomasti. Hänellä varsin omalaatuinen tapa kuvata elokuvia. Hän on hyvä siksi, että on persoonallinen ja luo elokuvista kuin pieniä taideteoksia, mutta varsin älykkäällä ja modernilla tavalla. Hän hallitsee upeasti elokuvan tunnelman luonnin ja synnyttää upeita elokuvia täynnä hienoja näyttelijäsuorituksia. Inception on ehkä hänen hienoin elokuvansa. Inception herättää paljon ajatuksia ja jää vainoamaan katsojaa päiväkausiksi. Nolan tekee sellaisia elokuvia, jotka eivät yksinkertaisesti toimisi kirjana tai edes kenenkään muun ohjaajan elokuvana. Hänen mielikuvituksensa on sanattomaksi pistävä. Hän on ohjannut elokuvan vakaalla kädellä ja vinoilla lavasteilla. Inception on ainutlaatuinen, upea teos, jonka pohjalla on rakkaus. Elokuva käsittelee myös elämää, sen pituutta ja tarkoitusta. Inception on täydellinen niin monessa suhteessa, niin sanoma kuin juoni kuin ohjaus kuin käsikirjoitus kuin lavasteet kuin erikoistehosteet kuin näyttelijätkin.
     Leonardo DiCaprio on luotu valkokankaalla. Hän on ehdottomasti sukupolvensa paras näyttelijä. Hän kantaa elokuvan vaivatta harteillaan ja näyttelee kuin tämä olisi hänen viimeinen elokuvansa. Hän saa rooliin määrätietoisuutta ja epätoivoa samaan aikaan, sen näyttämättä tyhmältä. Hänestä ei tule koppavaa eikä ylimielistä vaan hän on täydellinen, virheetön ja vahva.
      Ellen Page on hyvä Domin apurina, The Architectina, Ariadnena. Hän selvästi hakee DiCapriosta voimaa ja näyttelee häntä vasten. He ovat hyvä pari ja heidän keskinäinen energia toimii hyvin. Page todistaa olevansa kylmäpäinen, vankka, kypsä ja varsin hyvä näyttelijä.

      Marion Cotillard on vaikuttava kohtalokkaana Mal Cobbina. Hän särkee jokaisen elokuvan katsojan sydämen. Hänen energiansa on upeaa ja hän on hieno. Hän on harjoittanut upeat näyttelijäntaitonsa hiotuiksi ja todistaa olevansa monipuolinen, syvällinen näyttelijä.
     Inception on harvinainen elokuva. Se kertoo hyvin ainutlaatuisesta keksinnöstä ja hyvin ainutlaatuisista ihmisistä. Nolan on nero. Hän saa katsojan itkemään ja haukkomaan henkeään ja ihastelemaan elokuvaa kaikkea samaan aikaan. Inception on täydellinen elokuva, täydellisillä näyttelijöillä.

10-

...=)