Arvostelu F9

 

Katsoin, mutta hädin tuskin muistin katsoneeni. Tällä kertaa Mirreni oli sentään viimein tajuttu laittaa ratinkin taakse, eikä vain ohivilahtaviin kohtauksiin taustalle kyhjöttämään. Noloa on edelleen se, että Stathami ja Rock varjostivat Dieselin hänen omassa elokuvasarjassaan omalla spin-off-leffallaan, joka oli valovuosia näitä Dieselin "pääsarjan"-leffoja parempi. Pohjanoteeraus oli John Cenan mukaan köyttäminen tähän sarjaan, olen pahoillani, mutta häntä ei vaan enää katu-uskottavana juuri missään usko, kun on oman elämänsä kävelevä meemi.

Arvostelu: Fast & Furious Presents: Hobbs & Shaw

On poikkeuksellisen helteinen keskikesä. Kuumuus on paahtanut pohjoista maaperää jo viikkojen ajan, tehnyt olon sen kamaralla kipittäville kiemurtelijoille tukalaksi. Herään aikaisin aamulla, koska silloin on vuorokauden ainoa aikoa, kun tuntuu, että saa henkeä. Kävelen makuuhuoneesta olohuoneeseen ja vaan rojahdan sohvalle. Kuin pystyisin rentoutumaan ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, kuumuuden jännittämä keho haukkoo happea samalla kun laitan televisiosta Netflixin päälle ja klikkaan ensimmäistä löytämääni elokuvaa.

Kun ei halua ajatella mitään. Fast & Furious-elokuvasarja esittää viimeisimmän tuotoksensa: Hobbs & Shaw, joka käy kesälomaviihteestä paremmin kuin hyvin. Sen pääosissa Dwayne "The Rock" Johnson, Jason Statham ja The Crown-sarjasta tuttu Vanessa Kirby. Sivuosiin on isolla rahalla saatu köytettyä mukaan Helen Mirreniä, Ryan Reynoldsia, Idris Elbaa ja Kevin Hartia. 

Juonesta ei varmaan tarvitse kahta sanaa selittää. Kyllä sellaisen suurennuslasin kanssa tästä elokuvasta löytää, mutta kivempaahan se on keskittyä katsomaan viihdyttävää toimintaa, autoilla kaahailua ja eksoottisia maisemia. Sekä kuunnella Rockin ja Stathamin keskinäistä machokilvoittelua ja huulenheittoa.

The Rockhan on näyttelijänä umpisurkea. Ehkä ammattitaidottomin, jota on vastaan käppäillyt. Hän on niin eloton ja hengetön, häntä voisi hyvin erehtyä luulemaan isoksi puunrungoksi, jos ei tarkemmin sattuisi katsomaan päin. Mutta hänessä ehdottomasti paras piirre on se, ettei hän ota itseään liian tosissaan. Että hän taitaa itsekin ymmärtää ja tunnustaa täyden kyvyttömyytensä näytellä yhtäkään kohtausta uskottavasti. Joten hän tekee itsestään vitsin. Että hänen kanssaan voi nauraa, ennemmin kuin hänelle päin. Ja se ei ole viihdyttäjältä ihan mikään arvoton ansio. 

Stathamista sen sijaan pidän. Hänen toimintapätkiä on tullut katseltua ennenkin lähtien aina Transportereista The Mechaniceihin. Jostain syystä niistä ei ole blogiin tullut kirjoiteltua, lähinnä siksi, koska eipä niistä juuri muuta kirjoitettavaa olisikaan kuin tyypillistä Stathamia, ota tai jätä. 

Saman voisi sanoa tästä. Hänen karismansa kantaa, ainakin jos hänestä sattuu pitämään. Valtaosa varmaan pitää. 

Huomion ehdottomasti varastaa elokuvaan jostain syystä eksynyt yksi oikeasti ammattitaitoinen näyttelijä Vanessa Kirby. Kontrasti hänen näyttelemisensä ja muiden näyttelemättömyyden välillä uhkaa ajoittain olla vähän liiankin suuri, mutta koska Kirby on niin kovassa iskussa, häntä toivoisi näkevän enemmänkin ja toivottavasti palaa myös jatko-osiin, joita eittämättä on luvassa.

Näistä tuhansista sivuosista on pakko lohkaista pari sanaa. Koska minä ainakin ihmettelin, miksi joku Helen Mirren on esimerkiksi vaivauduttu kärräämään lavasteisiin vain tuollaiseen lavasteen rooliin. Hänellä on ruutuaikaa ehkä kaksi sekuntia. Jos räpäytät silmiäsi väärään aikaan, menee kyllä koko rouvan ruutuaika auttamatta ohi silmien. Kuitenkin leffaa on markkinoitu Mirrenin nimellä ja hän on tehnyt sen tiimoilta haastatteluitakin, ikään kuin hän olisi leffan tähti. Ja ei se täysin odotusarvojen ulkopuolella olisikaan, onhan Mirren aikaisemminkin todistanut kyvykkyytensä toimintaviihteeseen ihan siinä missä seuraavakin kivenmurikka, esimerkiksi RED-toimintaleffoissa mummo laittoi palamaan sellaisella meninigillä, että oksat pois. Samaa olisin kaivannut siis tähänkin. Ehkä hänenkin aikansa vielä koittaa jossain osassa 326 - jollainen on, uskokaa pois, vielä varmasti tulossa.

Mutta vaikka Hobbs & Shaw on niin ikään vain tällaista mukiin menevää toimintaviihdettä, oli tämä Fast & Furious -saagan spin-off-leffa mielestäni ottanut astetta suuremman vaihteen silmään kuin emoelokuvansa. Ei tämä täysin ansiotta ole. 

En nimittäin itse voinut välttyä Mad Max: Fury Road-viboilta leffaa katsoessani. Ja jos se - omasta mielestäni tosin yliarvostettu - pätkä onnistui jopa rohmuamaan Oscareita pari vuotta sitten, ei siihen rinnastuva Hobbs & Shaw ihan niin aivotonta viihdettä voi olla, mitä ensisilmäyksellä saattaisi ajatella.

Eikä siinäkään tietysti mitään vikaa olisi, vaikka olisi.

Itse viihdyin pätkän parissa paremmin kuin hyvin. Emosarjan vindieseliläinen paatoksellisuus ja konservatiivisuus oli jossain määrin poissa tästä. Stathamilainen ja rockilainen viihde on jotenkin kevyemmän, ilmavamman otteen toimintaelokuvaa, jossa keskitytään oleelliseen. Jossa heitetään itsensä likoon, ottamatta itseään liian vakavasti. Arvostan.

F8 (The Fate of the Furious)

Tämän leffan näin jo viikonloppuna, mutta kun kiirettä pitää, niin nyt vasta pääsin näppäimistön ääreen. Tästä sarjastahan en tykännyt niistä ensimmäisistä leffoista lainkaan. Ne olivatkin pienen budjetin renkaiden vinguttamista valkokankaalla. Tai no, pienen ja pienen, mutta kahdeksanteen osaan mennessä on budjetti kasvanut kuusinkertaiseksi, joten siihen verrattuna kevyehkön pieni. Ja itse asiassa pakko myöntää, että rahalla saa ja hevosella kalliilla autolla pääsee. Tätä uusinta osaa odotin jopa innolla, kun suhtauduin siihen vain sellaisena, kuin se on - eli suuren luokan ylitseampuvuutta ja eeppisyyttä, josta kuuluukin olla todellisuus kaukana.

Juoni on ihan sama selittää. Komeita autoja ja vaihtuvia maisemia sekä fantasian rajoilla liikkuvia stuntteja. Mukaan näyttelijäkaartiin saatu tyyliin kaikki. Vin Diesel tietty pääosassa, mutta sitten on The Rockia ja Jason Stathamia ja Charlize Theronia ja Scott Eastwoodia ja jopa Helen Mirren kiristetty mukaan leffaan. Itse asiassa päin vastoin, Hellu itse kampanjoi itseään mukaan leffaan ja eikös Diesel rouvalle osan hankkinutkin. Mirren ei missään trailereissa tai julisteissa roikkunut, joten huolestuin vähän kuinka pieneksi hänen osansa oli jätetty. Vielä kun hänen nimensä ei mahtunut mukaan alkuteksteihin iski pieni epätoivo, että onko mummeli josasin ihan ohikulkijan roolissa, mutta olihan veteraanille kunnon osa säästettykin - onneksi. Muuten olisin marssinut ulos teatterista. Hän kuitenkin oli pääasiallinen syy, miksi halusin nähdä tämän leffan.

Olen aina ajatellut, että enemmistö voi olla väärässä. Siksi en ole juuri uhrannut aikaa pohtiessa jonkin oudon asian suosiota. Olen vain painanut asian villaisella, että niin moni on väärässä ks. asiasta (*köh Trump), mutta viime aikoina olen miettinyt asiaa vähän toiselta kantilta. Nämä Fast and Furious leffatkin ovat ihan järkyttävän suosittuja, paukuttaen yli miljardin dollarin tuotoilla menemään niin, että soi. En usko, että niin moni elokuvakatsoja olisi väärässäkään juostessaan katsomaan näitä leffoja kerta toisensa jälkeen. Vaikka minun mielestäni elokuvat kuten Miss Sloane ansaitsisiat enemmän huomiota, massavirrat surutta vaihtavat sellaiset elokuvat tälläisiin pläjäyksiin. Pakko tässä siis on olla jotain, mikä ihmisiä kiehtoo.

Tai mitäs minä tässä ihmettelen, itsekin tämän kerran leffassa katsoin. Ja omasta kokemuksestani voin aina vain puhua. Mirrenin lisäksi tosiaan halusin nähdä ison sukellusveneen jahtaamassa tankkia, Corvettea ja Ferraria Islannin jäätiköllä. Niinku kamoon! Kuka muka ei halua nähdä moista elokuvaa!? Eikös sen takia elokuvia tehdäkin?

...=)

Parker (Parker)

Tämä Taylor "Helenin aviomies" Hackfordin ohjaama toimintatrilleri tuli tv:stä joku aika sitten. Hei, pieni kysymys! Miksi tv:n tiedot KAIKISTA elokuvista tituleeraavat niitä AINA "tiivistunnelmaisiksi trillereiksi" - tämäkin oli aika kaukana tiivistunnelmaisesta trilleristä. Tavallinen toimintarymistely tämä vain oli. Jason Statham nyt on Jason Statham ja Jennifer Lopez Jennifer Lopez. Ja tämä toimintarymistely nyt vain on toimintarymistely. Jotain hyvää elokuvasta: pitkä kesto ei tunnu liian pitkältä.

Cellular - tuntematon numero (Cellular)

Todella kaavamainen trilleri. Kim Basinger yrittää parhaansa geneerisessä neito hädässä-roolissa. Kaikki tyypilliset jännityselokuvan kliseet on ämpätty rakentamaan juonesta täysin ennalta-arvattavaa. Lisämausteeksi on yritetty saada aikansa moderni teknologia eli vuoden 2004 kännykkätekniikka, joka on sitä nimenomaista Nokia 3310-mallia eli aika on tästä elokuvasta todella ajanut ohi ja siksi reilu kymmenen vuotta myöhemmin elokuva toimiikin paremmin vitsinä.

...=)

Spy - vakoojan asussa (Spy)

Paul Feig on tuttu mies sellaisten menestyskomedioiden takaa kuten Morsiusneidot ja The Heat. Nyt hän on räjäyttänyt potin taas, uusimmallaan, toimintakomedialla Spy, pääosissa Feigin ilmeisesti luottonäyttelijä Melissa McCarthy, Jude Law, Jason Statham, Rose Byrne ja Miranda Hart. Melissa McCarthy on CIA:lle työskentelevä agentti, joka on jumiutunut lähinnä konttorihommiin. Kun kaikki muut järjestön kenttäagentit paljastuvat, lähetetään McCarthy kentälle ja hän pääsee vihdoin näyttämään taitonsa maailmalle.

Idea on siis käytännössä todella tuttu toisesta, hulvattomasta komediasta Get Smart / Salainen Agentti 86 (2008), jonka pääosassa oli Steve Carell. Vaikka näiden kahden komedian lähtötilanne, perusidea, on täysin sama, se ei suinkaan toimi elokuvia vastaan. Loppujen lopuksi kun ajattelee, ei näitä tälläisiä kevyitä, oikeasti hauskoja, aivot narikkaan-tyylisiä komedioita kasva missään puissa. Niitä on todella harvassa ja luojan kiitos siis Paul Feigistä, miehestä, joka on kerta toisensa jälkeen onnistuu naurattamaan ja viihdyttämään. Hän onkin nopeasti noussut yhdeksi lempiohjaajistani. Miksi ei? Komedia on niin vaikeaa ja hän onnistuu siinä jatkuvasti. Hän on upea nero!

Itse kyllä pidin enemmän Get Smartista ja Feigin edellisestä elokuvasta The Heatista, mutta se saattaa johtua myös siitä, että olen nähnyt näitä elokuvia enemmän kuin tätä Spy:ta, jonka olen nyt sitten nähnyt vasta kerran. Siitä huolimatta nauroin ääneen läpi koko tämän elokuvan.

En voi myöskään olla kuvittelematta, kuinka paremmin elokuva VIELÄ toimisi, jos McCarthyn roolissa olisi vaikka The Heatissa loistanut Sandra Bullock, jonka koominen ajoitus on vielä osuvampi kuin McCarthyn. Ei tule taaskaan kuitenkaan ymmärtää väärin, sillä rakastin McCarthya roolissaan ja hän nauratti minua kauttaaltaan.

Vertaukset James Bond-teemaan ovat oleelliset. Elokuva on tehty kuin suoraksi James Bond-parodiaksi. Mutta leffa toimii kuitenkin myös itsenäisenä komediana, eikä katsojan ole tarvinnut nähdä yhtäkään James Bond-elokuvaa ymmärtääkseen, miksi tämä leffa on hauska. Koska kyseessä on toimintakomedia, saa eniten tietenkin nauraa niissä toimintakohtauksissa, koska ne eivät sitten menekään "niin kuin elokuvissa". Myös monta muuta kuolemattoman hauskaa hetkeä elokuvasta löytyy. Tiedän, että toimintakomediat eivät ole kaikkien makuun, mutta suosittelen silti tätä leffaa. McCarthy on toimintaleffan pääosassa niin virkistävää, sillä yleensä pääosassa on joku mies, oli se sitten joku James Bond tai Johnny English.

En tiedä, mitä tässä enää sanoa. Tekisi mieli analysoida kaikkia elokuvan hauskoja hetkiä, mutta minulla ei yleensä ole ollut tapana spoilata elokuvaa liialti. Komedioissa on vielä se, että niistä ei halua tietää liikaa ennen kuin ne näkee. Tässä voisinkin varoittaa, että älkää missään nimessä katsoko tämän leffan traileria, ennen kuin näette itse elokuvan. Valitettavasti tämänkin leffan kohdalla, monet parhaista vitseistä on sinne traileriin spoilattu ja siksi ne eivät elokuvan kohdalla enää niin naurata, kun tietää, että ne ovat tulossa. Ylipäätänsäkin komedioiden kohdalla ei kannata trailereita juuri katsoa... tai arvosteluita lukea. Joten tämä riittää, menkää katsomaan se leffa! Oikeasti. Vaikka mieleni tekisi tässä vielä jäädä rupattelemaan kappale kaupalla, kuinka nerokas leffa on, niin annan sen puhua itse puolestaan. Hauska se on. On.

...=)