The Revenant (The Revenant)

Ehkä en olisi katsonut tätä elokuvaa, jos sitä ei olisi minulle myynyt kaksi asiaa. Ensimmäisenä Leonardo DiCaprio ja hänen uransa kohokohdaksi muodostunut roolityö ja toisena mestarillisena ohjauksen taiteilijana tunnettu Alejandro G. Inarritu. Elokuva nimittäin on rankka, armoton ja brutaali.

Hugh Glass (Leonardo DiCaprio) on 1800-luvun metsästäjä, joka joutuu karhun raatelemaksi ja miehistönsä hylkäämäksi. Tästä alkaa tulinen eloonjäämiskamppailu ja henkisen koston matka. Glass nimittäin joutuu John Fitzgeraldin (Tom Hardy) pettämäksi, tämän ampuessa Glassin pojan (Forrest Goodluck).

Heti ensimmäisistä sekunneista katsoja istutetaan tähän menneen maailman, karuun ympäristöön. Aika, jolloin ei ollut edes sähköä tuntuu hyvin kylmältä ja armottomalta. Tätä korostaa ohjaaja Alejandro G. Inarritun ja kuvaaja Emmanuel Lubezkin kuvaus. Syntyy kaunis tasapaino kun elokuvan tapahtumat ovat niin alkukantaisia, primitiivisiä ja kuvaus sekä elokuvatekniikka, jota Inarritu ja Lubezki kameratyöllään demonstroivat, ovat niin visionääristä, uutta sekä raikasta. Sama vastakkainasettelu löytyy myös luonnon kauneudesta ja samalla sen raadollisuudesta. Inarritu muistuttaakin tästä yhtenään, kääntämällä kameran pois toiminnasta, pois ihmisistä ja kohti luontoa.

The Revenant tulee jäämään historiaan ennen kaikkea Leonardo DiCaprion roolityön ansiosta. Tämä on hänen taidonnäytteensä maailmalle. Erityisesti hänen elekieli, puheen rytmi on lumoavan korutonta miehenä, jolla ei ole enää mitään menetettävää. Samalla kun hän käy uskottavasta selviytyjästä, täytyy hänen myös käydä uhrista - kaltoinkohdellusta miehestä, joka voittaa kaikki todennäköisyydet. Tuloksena on moniulotteinen, vangitseva, voimakas roolisuoritus. DiCaprion jokainen hengenveto tuntuu katsojan sydämmessä ja tämä on ehdottomasti yksi näytteliätyö, jota ei unohda lopunelämäänsä.

Ei tässä muuta sisältöä edes tarvita. Inarritu viisaasti vain maalaa kuvaa DiCaprion ympäriltä, herättäen henkiin spirituaalista tematiikkaa. Mukana on elementtejä Amerikan intiaanien kielestä, uskomuksista, hengellisyydestä ja kulttuurista. Tämä yhdistettynä luonnon karuun, mutta kauniin kuvaukseen antaa DiCaprion yhden miehen selvitymislegendalle upeat raamit. Ainoa kritiikki, minkä voin antaa on, että elokuva on hitusen verran pitkä ja kaksi ja puoli tuntia raadollista selvitymistä on enemmän kuin tarpeeksi.

#elokuvahaaste2016 (46. Elokuva, joka kertoo jonkin alkuperäiskansan jäsenistä tai kulttuurista, esim. saamelaiset, intiaanit tai aboriginaalit)

...=)

Mad Max: Fury Road (Mad Max: Fury Road)

Forbes-lehden elokuvakriitikko Scott Mendelson sanoi: "Fury Road on merkittävä ja loistava elokuva, ei vain yksi aikamme parhaista toimintaelokuvista, vaan myös upea ja ajankohtainen filmi. Piste". "Miller [elokuvan ohjaaja] on muistuttanut meitä, että blockbustereilla (suuren budjetin elokuvat) on mahdollisuus olla taidetta", New York Times -lehti julisti. The Daily Telegraph antoi elokuvalle täydet viisi tähteä. Sekä Metacritic, että Rotten Tomatoes elokuva-arvostelusivustot listaavat tämän yhdeksi parhaimmista toimintaelokuvista, joita on koskaan tehty. Joku jopa ehdottaa tätä parhaan elokuvan Oscar-palkinnon saajaksi. Ja minä hölmö menin tähän lankaan. Luulin, että saisin jotain muuta silmieni eteen, kuin kaksi tuntia takaa-ajoa pölyisellä aavikolla.

Oikeasti. Elouva on vain yksi, pitkä, hemmetin takaa-ajo. Siinä vaiheessa kun puolivälissä käännytäänkin takaisin sinne, mistä oli niin pirun kiire pois, menetti tämä katsoja kärsivällisyytensä. Elouva on aivan liian kliimaksinen, kun koko ajan pitäisi olla jännittämässä, että nyttekö takaa-ajo päättyy ja sankarit saadaan kiinni. Lisäksi ohjaaja George Millerin ilmeisesti tavaramerkki tyyli, jossa hänen luoma elokuvallinen maailmansa on eksentrinen, hullu ja ylitseampuva, on mielestäni lapsellista ja katsottavana liian vaivaannuttavaa, kun koko ajan täytyy miettiä, että mikäs juttu tämä nyt on? Ilmeisesti elokuvan hahmot haluavat kuolla kromin päällysteisinä ja päästä valhallaan?? What?

Charlize Theron oli ihan hyvä (ja kyllä, "ihan hyvä" on suurin kehu, jonka pystyn hälle tällä kertaa antamaan, sillä muuta hän ei ole) valinta kovaksi ja vahvaksi sotajohtajaksi, vaikka en erityisemmin hänen hahmostaan pitänytkään. Elokuvan pahis, Immortan Joe on hyvä pahis. Hän on pelottava ja hieman hullu eli saa aikaa juuri oikean vaikutelman. Muuten elokuvan hahmot ovat täysin jostain 101 tapaa olla idiotti-kirjasta eikä elokuvan päähenkilö Tom Hardykaan avaa suutansa kuin tyyliin vasta miltei elokuvan lopussa!

Olen suuttunut. Tämän on huono elokuva. Ei siinä mitään, että elokuva on huono, mutta tämä on myös ihan kamalaa toimintaviihdettä. Yleensä toimintapläjäykset ovat huonoja ja tyhmiä, älyvapaita elokuvia, mutta tämä ei käy edes sellaisesta. Olisi pitänyt kuunnella vaistoani ja pysyä kaukana tästä tekopyhästä "hyvästä elokuvasta". Murr....

...=)

Keinoja kaihtamatta (This Means War)

Tämä on yksi elokuva, joka on ollut katsomislistallani jo pidemmän aikaa. Sitten viimein se ilmestyi nettivuokraamoon. No, odotukset olivat ehkä vähän liiankin suuret, mutta ei tämä nyt niin ihmeellinen ollut.

Chris Pine ja Tom Hardy ovat agentteja, jotka rakastuvat molemmat Reese Witherspooniin.

Olipa ihana kirjoittaa tuo juoniseloste tuohon. Muistan, että olen tapellut itseni kanssa etenkin monien fantasiaelokuvien juoniselosteiden kanssa (esim. Thor) kun sitä juonta vaan ei pysty tiivistämään hallitusti... Keinoja kaihtamatta putoaa vähään samaan luokkaan kuin Julia Robertsin ja Brad Pittin projekti The Mexican. Molemmat ovat tähtinäyttelijöillä täyteen ämpättyjä, toiminnantäyteisiä viihdepläjäyksiä, jotka ovat vähän liiankin laskelmoituja. Ja se on jo paljon jos minä sanon, että joku elokuva on liian Hollywoodimainen. Tässä on kaksi sellaista.

Oli Keinoja kaihtamatta ihan hauska ja pari kertaa sai ääneenkin naurahtaa. Minusta tuon elokuvan alkuasetelman keksijä on aivan nerokas. Valitettavasti elokuva jää hyvistä aineksistaan huolimatta vähän vajaaksi. Elokuva on vain niin imelä ja niin epäuskottava ja ei juonen kulkukaan ole mitenkään ihmeellinen. Sääli ajatella, miten paljon joku ohjaaja kuten Paul Feig (The Heat, Morsiusneidot) olisi saanut tästäkin elokuvasta aikaan. Kokonaisuutena elokuva on hieman lattea.

Ehkä yritystä on ollut liikaa tai sitten tekijöiltä on loppunut usko elokuvaan kesken. Se on se vaara tälläisissä suuren budjetin viihde-elokuvissa, että porukat tuntuvat vain leimaavan kortin sisään ja juoksemaan heti palkkapussin kanssa pois kuvauksista, kun kello lyö neljä iltapäivällä. Että ei ole sitä sydäntä asialla. Se on harmi, koska jos olisi, uskoisin, että tämäkin elokuva olisi tuplasti parempi. Mutta kuten George Lucas on sanonut, että jos elokuvan lopussa poika ja tyttö kävelevät käsi kädessä auringonlaskuun, tuo se 10 miljoonaa lisää lippuluukuilla ja tämäkin kävi ihan kerran katsottavasti viihteestä.

Sitten täytyy vielä vähän selventää. Ihan kuin ei olisi tarpeeksi sekoittavaa, että veljekset Bryce ja Thomas Robinson näyttävät täysin samalta keskenään ja ovat esiintyneet yhdessä (kuten Puutaheinää-blogin Tiinanen minulle paljasti)  The Switch // Vaihtamalla paranee -elokuvassa. Lisäksi toinen heistä on esiintynyt Marley & Me ja Neljä joulua yhdessä päivässä-elokuvissa (onnea vaan arvaamaan kumpi!), mutta vielä sekoittamaan pakkaa, on Keinoja kaihtamatta elokuvassa näyttelijä John Paul Ruttan täysin saman näköinen kuin Robinsonin veljekset. Minä itse asiassa luulin, että toinen veljeksistä roolissa onkin, kunnes elokuvan katsottuani luin ketä siinä näytteli.

[Minä vielä yleensä kerskailen sillä, kuinka hyvin tunnen näyttelijät toisistaan, mutta nyt minut on kyllä voitettu. Olen niin sekaisin!]

John Paul Ruttan

Jompi kumpi Robinsonin veljeksistä

Jompi kumpi Robinsonin veljeksistä

...=)

Yön ritarin paluu (The Dark Knight Rises)

Yön ritarin paluu on Chritopher Nolanin supersankarielokuva. Hän kirjoitti käsikirjoituksen yhdessä veljensä Jonathanin kanssa. Se on Nolanin Yön ritari-trilogian viimeinen osa. Se tuotti yhteensä yli miljardi dollaria. Sen pääosissa on aikaisemmista elokuvista palaavat Oscar-voittajat Christian Bale, Michael Caine, Morgan Freeman ja Oscar-ehdokas Gary Oldman. Uusia lisiä näyttelijäkaartiin on Oscar-voittajat Anne Hathaway, Marion Cotillard ja Joseph Gordon-Levitt ja Tom Hardy.
    Yön ritarin paluu kertoo Bruce Waynesta/Batmanista (Christian Bale), joka on erakoitunut omaan kartanoonsa puhuen vain hovimestarinsa Alfredin (Michael Caine) kanssa. Elokuva alkaa kartanossa pidettävistä hyväntekeväisyysjuhlista, joissa mm. Wayne-säätiön hallituksessa istuva Miranda Tate (Marion Cotillard) kyselee Brucen perään. Yhdeksi työntekijöiksi tekeytynyt Selina Kyle (Anne Hathaway) murtautuu kartanon kassakaappiin ja herättää Brucen huomion. Kun Gotham Cityn (kuvitteellinen kaupunki, jossa he elävät) alamaailmassa alkaa kuhista terroristi Banen (Tom Hardy) luotua kauhua, Wayne uskoo, että on hänen aikansa palata maailmaan niin miljonäärihyväntekijänä kuin supersankarina, Batmaninakin.

    Yön ritarin paluu on paras supersankarielokuva, jonka olen nähnyt. Se kilpailee kunniasta edeltäjänsä Yön ritarin (2008) kanssa. Christopher Nolan on yksinkertaisesti nero. Hän luo omalaatuisia elokuvia, joiden jokseenkin synkkä maailma on mielenkiintoinen, nerokkaasti rakennettu ja tiivistunnelmainen. Hänen upeat tulkintansa ovat aitoja ja viihdyttäviä. Ne ovat kliseettömiä, yllätyksellisiä ja taiteellisesti ainutlaatuisia. Yön ritarin paluu keskittyy nimenomaan supersankarin omaan identiteettiin. Kaikilla muilla on selkeä kuva Batmanista, mutta miten löytää itsensä, mistä tietää mitä itse haluaa? Ja ennen kaikkea kehen voi luottaa? Nolan käsittelee näinkin viihteellisessä elokuvassa niinkin synkkiä teemoja ja onnistuu vakuuttamaan sekä viihteen osalta, että syvällisen draaman. Hän tuo siis esiin molempien maailmojen parhaat puolet ja tekee mahdottomaksi kenenkään seurata hänen jalanjälissään. Yksi avain onnistuneeseen elokuvaan on mielenkiintoiset henkilöhahmot, niitä on tässä elokuvassa enemmän kuin tarpeeksi.
     Christian Balen ankara tulkinta Bruce Waynestä on elokuvan yksi monista hienoista puolista. Hän tulkitsee hahmon upeasti fyysisellä täydellisyydellä, uskottavuudella sekä omistautumisella. Hän on täysin hahmon sisässä ja käsittelee hahmoa kuin taideteosta. Kuin upeaa avantgarde-taideteosta. Intohimolla, antaumuksella ja puhtaasti täydellisellä näyttelemisellä. Hän on aito.
      Michael Caine tekee elokuvassa mieleenapainuvan sivuroolin. Vähillä kohtauksillaan hän tuo elokuvaan tunnetta ja syvällistä draamaan ja tulkintaa. Hän omaksuu Alfredin roolin ja luo upean kuvauksen ihmisestä, joka ei enää jaksa. Caine on näyttelijöiden aatelia ja saa sen tuntumaan lastenleikiltä.
     Morgan Freeman on elokuvan viihdepuolen näyttelijä. Hän tietää olevansa sivuroolissa ja leikittele sen kanssa ja luo hahmoon omaa mustaa huumoria, tunnepitoista karismaa ja vuosien kokemuksella hankittua säteilyä ja huomion viemistä. Hän on nappivalinta Lucius Foxin rooliin.

    Anne Hathaway tekee omalaatuisen, miellyttävän, sympaattisen sekä syvällisen tulkinnan kissanaisesta. Hän onnistuu upeasti hahmon fyysisyydessä ja heittäytyy rooliin täydellä antaumuksella. Hän saa luotua draamaa ja tunnetta sekä aitoa viihdettä ja karismaa. Hän omaksuu täysin roolin itselleen ja varastaa shown. Hahmo, mikä olisi helppo ylinäytellä Hathaway kuvaa hahmon juuri oikealla tasapainolla unohtamatta elokuvan tyylilajia.
     Marion Cotillard tekee armottoman sympaattisen tulkinnan hahmosta, jolle sitä ei välttämättä tarvitsisi myöntää. Hän hakee hahmon motiivit juuri oikein ja hänen kemiansa Balen kanssa on unohtumatonta. Hän on viehättävä, dramaattinen, viihdyttävä ja uskottava että traaginen juuri täydellinen Miranda Tate...
      Tom Hardy, Joseph Gordon-Levitt ja Gary Oldman ovat kaikki vakavasti otettavia näyttelijöitä ja kaikki antavat oman panostuksensa elokuvaan. Huolimatta roolinsa vakavuudesta Gordon-Levitt käsittelee hahmoaan sympatialla ja oikealla motiivilla. Hardy menee todella pitkälle vastatakseen hahmon vaatimuksia ja kukaan ei varmasti pysty kiistämään etteiko Hardy olisi uskomaton roolissaan. Oldman on jo sen verran kokenut näyttelijä, että pystyy leikittelemään hahmollaan, katsomaan kuinka pitkälle pystyy sen viemään ja hänen henkeäsalpaava tulkintansa on elokuvan hienoimpia.
    Yön ritarin paluu on jälleen yksi saavutus Christopher Nolanilta. Hirveän moni ei pystyisi yhdistämään kaikkia miellyttävää viihdettä että realistista draamaa ja syvällistä teemaa. Nolan on upea elokuvaohjaaja ja Yön ritarin paluu lajityyppinsä paras elokuva.

9 +

...=)

Inception (Inception)

Inception on Christopher Nolanin vuonna 2010 valmistunut sci-fi/draama-elokuva. Elokuvaa tähdittää iso näyttelijäkaarti johon kuuluu Oscar-voittaja Leonardo DiCaprio, Oscar-voittaja Marion Cotillard, Oscar-ehdokas Ellen Page, Oscar-voittaja Michael Caine, Oscar-ehdokas Ken Watanabe, Tom Hardy, Joseph Gordon-Levitt, Tom Berenger ja Cillian Murphy. Elokuva on yksi kaikkien aikojen menestyneimpiä yli 800 miljoonan dollarin tuotollaan. Se voitti neljä Oscaria tekniseltä puolelta.

    Inception kertoo Dominick Cobbista (Leonardo DiCaprio), jonka yritys harrastaa teollisuusvakoilua hieman erilaisin menetelmin. Menetelmä on armeijan kokeellinen teknologia, jolla vallataan kohteiden alitajunta ja otetaan tietoa heidän unistaan. Heidän viimeisin kohteensa on japanilainen business-mies Saito (Ken Watanabe). Saito haluaa murtaa kilpailijan energiamonialayrityksen ujuttamalla ajatuksen kilpailijan pojan alitajuntaan. Jos Dom onnistuu Saito käyttäisi vaikutusvaltaansa murhasyytteiden poistamiseen Domilta, jotta tämä voi palata Yhdysvaltoihin lastensa luo. Domia syytetään vaimonsa Malin (Marion Cotillard) murhasta.
     Inceptionin juonta on luultavasti hieman vaikea rueta kirjoittamaan niin, ettei paljasta oleellista tietoa lopusta, joten se on nyt aika yksinkertaisessa muodossa. Juoni on, kuten monissa Nolanin elokuvissa sangen monimutkainen, mutta hätkähdyttävän kaunis ja koskettava. Ja elokuvan tapahtumapaikan tapaisesti on juonikin unenomainen. Christopher Nolan on upea ohjaaja. Yksi lempiohjaajistani. Ehdottomasti. Hänellä varsin omalaatuinen tapa kuvata elokuvia. Hän on hyvä siksi, että on persoonallinen ja luo elokuvista kuin pieniä taideteoksia, mutta varsin älykkäällä ja modernilla tavalla. Hän hallitsee upeasti elokuvan tunnelman luonnin ja synnyttää upeita elokuvia täynnä hienoja näyttelijäsuorituksia. Inception on ehkä hänen hienoin elokuvansa. Inception herättää paljon ajatuksia ja jää vainoamaan katsojaa päiväkausiksi. Nolan tekee sellaisia elokuvia, jotka eivät yksinkertaisesti toimisi kirjana tai edes kenenkään muun ohjaajan elokuvana. Hänen mielikuvituksensa on sanattomaksi pistävä. Hän on ohjannut elokuvan vakaalla kädellä ja vinoilla lavasteilla. Inception on ainutlaatuinen, upea teos, jonka pohjalla on rakkaus. Elokuva käsittelee myös elämää, sen pituutta ja tarkoitusta. Inception on täydellinen niin monessa suhteessa, niin sanoma kuin juoni kuin ohjaus kuin käsikirjoitus kuin lavasteet kuin erikoistehosteet kuin näyttelijätkin.
     Leonardo DiCaprio on luotu valkokankaalla. Hän on ehdottomasti sukupolvensa paras näyttelijä. Hän kantaa elokuvan vaivatta harteillaan ja näyttelee kuin tämä olisi hänen viimeinen elokuvansa. Hän saa rooliin määrätietoisuutta ja epätoivoa samaan aikaan, sen näyttämättä tyhmältä. Hänestä ei tule koppavaa eikä ylimielistä vaan hän on täydellinen, virheetön ja vahva.
      Ellen Page on hyvä Domin apurina, The Architectina, Ariadnena. Hän selvästi hakee DiCapriosta voimaa ja näyttelee häntä vasten. He ovat hyvä pari ja heidän keskinäinen energia toimii hyvin. Page todistaa olevansa kylmäpäinen, vankka, kypsä ja varsin hyvä näyttelijä.

      Marion Cotillard on vaikuttava kohtalokkaana Mal Cobbina. Hän särkee jokaisen elokuvan katsojan sydämen. Hänen energiansa on upeaa ja hän on hieno. Hän on harjoittanut upeat näyttelijäntaitonsa hiotuiksi ja todistaa olevansa monipuolinen, syvällinen näyttelijä.
     Inception on harvinainen elokuva. Se kertoo hyvin ainutlaatuisesta keksinnöstä ja hyvin ainutlaatuisista ihmisistä. Nolan on nero. Hän saa katsojan itkemään ja haukkomaan henkeään ja ihastelemaan elokuvaa kaikkea samaan aikaan. Inception on täydellinen elokuva, täydellisillä näyttelijöillä.

10-

...=)